Reittausblogi: Olutarvio: Val-Dieu Triple

Val-Dieu, valley of the gods, jumalten sola. Käännöksestäni voi repiä irvokkaita (tai hekumallisia) mielikuvia viimeaikaisten kolumnikohujen siivittämänä. Val-Dieu on luostaripanimo, omien kotisivujensa mukaan ainoa ei-trappist panimo, jonka oluet valmistetaan alusta loppuun ihan oikean luostarin sisällä. Oluet valmistetaan ilman mausteita ja jälkikäytetään pullossa perinteiseen tapaan. Tripelin reseptiikka on yksinkertainen; Pilsnermallasta, Spalter ja Saaz humalaa, sokeria, paikallista vettä ja hiivaa. Maistetaanpa tätä jumalten solan vahvaa kultaista nektaria.

Kultainen, kirkas ja vaahdoltaan vitivalkoinen sekä tiivis. Näyttää hyvältä Chimayn pikarissa. Tuoksussa on tutut belgielementit, päärynäistä ja kuivatun aprikoosimaista hedelmäisyyttä, hentoa mausteisuutta ja sellainen pirskahtelevan raikas yleisilme. Lähempää nuuhkaistessa alkoholi kertoo olevansa läsnä. Maussakin on palaset kohdallaan. Hieman makeutta alkuvedossa, sitten hedelmäisyyttä edelleen päärynänkuorimaiseen ja kuivatun hedelmäiseen tapaan ja keskivaiheilta loppuun nousevaa mausteisuutta sekä kevyt katkero ja alkoholin lämpö. Arvio on suoraan kuin tripelin tyylikuvauksesta revitty. Suutuntuma on suuntäyttävän, mutta pehmeän hiilihappoinen (pullokäyttäminen) ja täyteläisyydeltään keskiverto. Alkoholi ei viileänä maistu, mutta toki lämmittää. Tyylinmukainen hyvällä tavalla.