Reittausblogi: Olutarvio: Fuller’s Vintage Ale 2017

Fuller’sin olutta päätymässä lasiin jälleen kerran. Vintage Ale on panimon vuosittain julkaisema klassikko. Oluen reseptiikka pohjautuu panimon erittäin maukkaaseen Golden Prideen, jota sitten tuunataan joka vuosi hieman eri ainesosilla. Tänä vuonna oluessa on käytetty uutta amerikkalaista humalalajiketta nimeltään Denali ja uutta brittimallasta nimeltää Laureate. Lisäksi humalina on myös tutut britit Target ja Goldings, joten turhan kauas panimon ”ominaismausta” tuskin tälläkään kertaa päädytään – ja hyvä niin, sillä panimon ominaismaku on yksi maailman parhaista.

Panimo rohkaisee tämän oluen kohdalla kokeilemaan myös pidempää pullokypsytystä ja oman kokemukseni mukaan se toimiikin varsin hyvin. Uudenvuoden aattona viime vuonna nautiskelin viisivuotiasta Vintage Alea ja tykkäsin kovasti.

Rubiininpunainen, vaahdoltaan pitsikäs olut. Oluella on ns. ”pitkät jalat” eli vaahto viipyilee alkoholipitoisuuden voimasta lasin reunoilla lasia käännellessä. Tuoksussa on pohjaoluen tuttu Golden Pride leima, mutta hedelmäisyyttä ja tumman marjaista vibaa tuntuu nyt olevan Fuller’sin kuivatun aprikoosimaista talon aromia voimakkaammin. Lämpöä hehkuva ison oluen tuoksu. Olut on suussa täyteläinen, hieman tahmaavan makea ja nielaisun jälkeen lämmin. Maku on tasapainoinen ja miellyttävä, kuten panimolta on totuttu. Jos normi Golden Pride on aika suoraviivaisen hedelmäinen, niin nyt astutaan enemmän sellaiseen viinimarjaiseen ja viinikumikaramellimaiseen suuntaan. Loppuvedon tarjotessa taas enemmänkin bittereistä tuttua kuivaa puumaista katkeruutta. Maltaisuus on karamellimaista ja varsin makeaakin, mutta katkero tasapainottaa hyvin. Hitaasti siemailtava herkku taas kerran.