Reittausblogi: Maistossa: Brew By Numbers

Helsingissä ja Espoossa operoiva Pien otti yhteyttä ja halusi lähettää olutta maisteluun. Olutkauppana aloittanut yritys on nyt laajentanut myös kunnolla maahantuontiin. Aluksi Pien aikoo tuoda maahan vakituisesti kahdeksan eri panimon tuotteita ja yksittäisiä eriä myös muilta kysytyiltä panimoilta. Aluksi Euroopasta ja ehkä myöhemmin myös muualta. Yksi vakituiseen maahantuontiin päätyneistä panimoista on lontoolainen Brew By Numbers, jonka kuusi eri olutta minulle lähetetystä maistelupäkistäkin löytyi. Lisäksi Pienen perustaja Erkki Häme kertoo saatekirjeessään, että he ovat ottaneet ensiaskeleet myös kotimaisten oluiden jakelun ja viennin suhteen. Ensimmäisenä on tehty sopimus oululaisen Maistilan oluiden jakelusta sekä kotimaahan, että ulkomaille.

Kaikki nämä ovat hyviä ja hienoja juttuja, mutta Reittausblogissa perinteisesti maistellaan oluita, joten siirtykäämme asiaan. Nyt maistettavaksi on siis tulossa kuusi eri olutta Brew By Numbersilta, jolla on persoonallinen tapa nimetä oluensa. Oluen nimi koostuu kahdesta eri numerosta, ensimmäinen kertoo oluen tyyli ja toinen monesko kyseisen tyylin resepti tämä panimolla on. Etiketin toisella rivillä on tyyli myös kirjoitettuna ja sen alla tarkennuksia reseptiikasta. Etiketit ovat informaatiotasoltaan lähellä täydellistä – se tärkein, eli pullotuspäivä mainitaan heti edessä ja takaa löytyy sitten ainakin voimakkaasti humaloitujen osalta humalalajikkeet, suositeltu nauttimislämpö ja muuta nippelitietoa.— 

Nimeämistyyli ei kuitenkaan tarkoita sitä, että panimon jokainen olut olisi erilainen, eli aina tehtäisiin seuraava numero kustakin tyylistä, vaan jo luotuihin hyviin ja suosittuihin resepteihin kyllä palataan välillä ja osa on varmasti vakiotuotannossakin. Tämä on minulle täysin uusi panimo, eli en ole heidän tuotteitaan aiemmin nauttinut. Sitten maistelemaan!

Kullankeltainen, utuinen ja vaahdoltaan vitivalkoinen olut. Kaunis tapaus. Tuoksussa on runsaasti passionhedelmäistä ja mustaherukanlehtimäistä humalaa. Kyllä sen Mosaicin helposti tunnistaa jos sen vain entuudestaan tuntee. Tuoksun voimakkuus on intensiivinen – matalan alkoholipitoisuuden omaavan oluen ei suinkaan tarvitse olla pliisu. Maku on myös runsaan hedelmäinen ja melko napakasti katkeroitukin. Mallaspohja on pehmeä ja hieman vehnäisen kuohkea. Loppumaku menee hiukan karvaan greippiseksi, koska mallas ei tässä vahvuusluokassa pääse kokonaisuutta oikein kunnolla tukemaan ja jälkimaku muodostuu kuivakan katkeraksi – vie janon mennessään. Hyvä juotavuus ja runsas maku!— 

Pullotettu 4.1.2018
5,2%

Samea, oranssihtava ja vaahdoltaan runsas olut. Nykymuodin mukaiselta vaikuttaa niin ulkonäkö kuin tuoksukin, joka on intensiivisen hedelmäisesti humaloitu. Herukkaisuutta, sitruksisuutta ja sitä paljon puhuttua ”trooppista hedelmäisyyttä”. Hieman mentholimaisuutta ja havujakin. Erittäin raikas. Maku on myös hyvä ja raikas. Runsaasti hedelmäisyyttä, nyt jopa ananasmaisuutta ja sitten lopussa herkullinen runsas katkeruus, joka tasapainottaa kokonaisuuden ja jatkuu pitkälle jälkimakuunkin. Hienosti tulee humalat esiin, tuoretta ja raikasta on kaikin puolin. Nyt myös runko kantaa loppuvetoon asti paremmin kuin aiemmassa 4,2 prosenttisessa, mutta se nyt oli odotettavissakin. Alkaa vaikuttaa hyvältä panimolta tämä!

55/06 Double IPA
Galaxy & Mosaic
Pullotettu 20.11.2017
8,2%

No nyt on sameaa. Vaahtokin jää melko niukaksi, joten olut on suorastaan hieman ruma. Tämä toki on ajan henki, mutta en ole oikein koskaan syttynyt niille täysin vaahdottomille piripintaan täytetyille olutlaseille, joita nykyään mediavirrassa näkee. Tuoksu on kuitenkin hyvä. Siinä on tiukasti Galaxyn mentholimaisen pellettistä vetoa, jota Mosaicin mustaherukkaisuus komppaa. Lisäksi tuoksussa on voimakkaasti myös havuisuutta. Tuoreempana olisi ehkä hedelmäisempää. Kaksi tosi tykkiä humalaa samassa oluessa ja sen kyllä huomaa – humalien tykitys menee läheltä nuuhkiessa jopa bensiinimäiseksi. Maku on kuivakka ja runsaan katkeroinen. Karamellimallasta ei tästä DIPAsta löydy, ei ole toffeista runkoa tuomaan nektarimaista makeutta. Kaura sen sijaan varmasti toimii pehmentävänä tekijänä. Katkeroa siis piisaa ja yleisilme on havuinen, mentholimainen ja tiukan sitrusmainen. Loppumaku ei yllättäen käännykään vielä tiukempaan havuisuuteen, vaan siellä tiukimman katkeron jo laannuttua pehmeämmät trooppiset hedelmätkin pääsevät esiin. Röyhtäisykin on hedelmäinen. Suutuntuma on melko mehuisa ja öljyinen – ei juuri makeutta. Ruma kuin mikä, mutta tuoksultaan voimakas ja maultaan hyvä.

08/07 Stout
Coffee & Milk
Pullotettu 9.1.2018
4,7%

Musta, beigeltä vaahdoltaan tyylikkään pitsikäs olut. Tuoksussa on kahvipapuista meininkiä, joka laktoosiseen maitoisuuteen yhdistettynä luo kivan suklaakakkufiiliksen. Maku on myös maukkaan kahvimainen ja paahteinen maltaisuus toimii myös. Laktoosi ja uskoakseni myös kaura vaikuttavat siihen, ettei loppu mene millään tavalla kitkeräksi, vaan pysyy pehmeänä. Toki tällainen olisi vahvempana jämerämpi, mutta hyvin on tähänkin makua saatu.

— 
08/06 Stout
Oatmeal
5,5%

Musta olut, jonka vaahto jää suorallakin kaadolla aika maltilliseksi. Ihan kunnon stoutin tuoksu, jossa lakritsainen ja kahvimainen paahtomallas yhdistyy kauraisuuteen ja kukkaiseen humalointiin. Maltilliset hiilihapot sopivat hyvin yhteen kauraisen pehmeän rungon kanssa. Makeus ja katkerointikin on hyvin balanssissa. Ei mitään jumalaisia ominaisuuksia, vaan yksinkertaisesti hyvin tehty Oatmeal Stout. Nauttiessa oluessa ei häiritse mikään, eikä siihen jää kaipaamaan mitään lisääkään – toimiva olut toimii.

70/01 Double Red
Citra Centennial Loral
Pullotettu 8.1.2018
8,2%

Samea, kuparisen punertava olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Ajattelin tämän olevan perinteisempi kirkas karamellinen DIPA, mutta olin tietysti taas väärässä. Enkä siis kaatanut hiivoja sekaan. Eihän nykyään enää kirkasta tehdä, koska kaunis ei ilmeisesti myy. Sisäinen kauneus lienee tärkein – ja sitä tästäkin löytyy! Havuinen, greippinen ja pihkainen humalaisuus täydentyy tuoksussa karamellistoffeisella runsaalla mallaspohjalla. Tuoksultaan siis perinteiseen DIPAan vahvasti kallellaan. Maustakin löytyy karamellista nektarijytkyä. Täyteläistä toffeeta, pihkaa, havuja (perkele) ja lopuksi myös timangisti fruittia. Kyllä se sitä perinteistä Double IPAa on, vaikkakin siis sameaa. Todella runsas mallaspohja, jota tasapainottaa runsaat katkerot ja sitten perään vielä tarvittavat fruitit. Toimii! Vahvuus on myös piilossa, mutta lasin loppupuolella alkaa kyllä rintaa lämmittämään kivasti – kuten tämän vahvuisen oluen kohdalla olettaisikin.

Yhteenveto— 

Näin on sitten maisteltu kuusi Brew By Numbersin olutta ja kyllähän ne hyviä olivat. Matalamman alkoholiprosentin oluisiin oli saatu hyvin makua, eikä mitään pliisuilua esiintynyt. Vahvemmat, jotka muuten tulevat sitten vain ravintolamyyntiin, koska Pien(kään) ei saa myydä yli 5,5% kamaa, olivat todella vakuuttavia. Oatmeal Stout edusti setin perinteisintä osastoa ja todisti sen, että trendien harjalla seilaileva panimo taitaa myös hyvien perusoluiden teon. Laatutaso oli kauttaaltaan kunnossa, eikä yhdenkään oluen laadussa ollut huomauttamista. Kiitokset Pienelle (vai Pienille, Pien:lle, miten tuo taipuu?) maistipullojen lähettämisestä.