Reittausblogi: Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimon Paha Pukki & Pahempi Pukki

10.08.2017 / Kirjoittaja olutpostimestari / Kategoriat: Olutposti

Nyt on jo korkea aika nämä Tampereen Insinööripanimon jouluoluet, jotka vastaanotin jo tammikuussa tänä vuonna. Oluet ovat siitä saakka odottaneet jääkaapissa ja hautautuneet sinne takanurkkaan, josta ne nyt esiin tempaisin. Oluet ovat kellarointivahvuisia, joten tuskinpa tästä odotuksesta nyt mitään järin suurta haittaa on ollut ja jouluhan on jo melkein ovella taas.

Speksejä ja reseptiikkaa:—

Paha Pukki 9%, Pahempi Pukki 9,5%.

47 IBU, 42 EBC

Maltaat: Pale Ale, Sahti, Vehnä, Munich, Leipomosiirappi, Kaurahiutale, Cararye, Brown ja piparkakku

Humalat: Magnum (katkero) ja Chinook

Hiiva: Fermentis BE-256 (entinen Abbaye)

Muut: Appelsiininkuori, korianterinsiemen & irish moss—

Pahempi Pukki on kypsytetty Medium American Oak Chipseillä, jotka ovat uineet Rhum Agricolessa.

Tekijöiden kommentit:—

”Vuoden lopulla tehty kaapintyhjennysolut, mihin lyötiin vielä piparkakkua joulun kunniaksi. Tammilastuversiossa maistuu rommi ainakin omaan suuhun vähän liikaa”.

Paha on kirkas, rubiininpunertava ja vaahdoltaan niukka. Pahempi on ulkoisesti muuten samanlainen, mutta vaahtoaa runsaammin.

Pahan tuoksu on hyvä! Jännä lause… mutta näin tosiaan on. Korianteri nousee raikkaasti, samoin piparkakku hieman taikinamaisesti. Maltaisuuttakin tuntuu tukevasti ja kandisokerista kuivattua hedelmää myös. Pahemman tuoksu on selvästi rommimainen ja hieman tammipuumainen. Alkoholin potkua on selvästi enemmän, myös mausteet peittyvät tammikypsytyksen alle. Normiversion tuoksu on selvästi parempi.

Maultaan paha on myös hyvä ja pahempi hieman pahempi, mutta ei silti paha. Pahassa on mukavasti maltaista makeutta, belgityylistä anismaista mausteisuutta ja pinnassa olevaa korianterisuutta. Loppupuolella nousee maltillisesti katkeruutta ja alkoholin lämpöä ja aivan jälkimaussa vasta selkeää joulupiparia ja appelsiininkuorta. Miellyttävä ja pehmeä maku sekä runsaan täyteläinen suutuntuma. Pahempi on vahvasti rommimaisempi, jopa hieman alkoholinen, mutta jälkimaussa kuitenkin joulupiparimainen – merirosvojen versio! Mikä sopii kyllä hyvin, koska olen kesälomalla keskittynyt myös Black Sails-sarjan katsomiseen Netflixistä. Kypsytetyn version suutuntuma on myös selvästi kuivempi ja hieman hiilihappoisempi.

Perusversio voittaa vertailussa kypsytetyn selvästi, ollen peräti erinomaisen maukas ja runsasmakuinen vahva belgiolut. Ei siis mikään piparimaustesössö, vaan nimenomaan vahva belgi, jossa on jouluinen mausteisuus. Toimisi varmasti ilman pipariakin hienosti. Rommikypsytetty taasen on selvästi liian rommimainen, mutta meneehän se tässä mukavasti, kun pohjaresepti on kunnossa.

Perusversio on niin herkullinen, että en lähde nyt kokeilemaan rinnakkainvertailuissani usein tekemääni 50-50 blendiä, vaan nautiskelen sen mielelläni loppuun sellaisenaan. Tyyni kesäilta menee kyllä mukavasti jouluoluidenkin parissa, mikäs siinä. Kiitokset Tampereen Insinööripanimolle jälleen kerran, maukasta on!