Reittausblogi: Kotiolutta: Panimo Duuni Savu-Jussi

Jyväskylän palkituin dynaaminen kotipanotandem Panimo Duuni lähetti taas maistelusettiä Rauman suuntaan. Otetaan ensimmäisenä maistoon Savu-Jussi, joka lienee monesti maistossani käyneen Jussi Brownin uusin versiointi. Reseptin kehitys on kenties lähtenyt vuonna 2015 maistamastani Brown Alesta, johon sitten samana vuonna vielä keiteltiin toinen versio savumaltailla ja koivunlehdillä maustettuna. Vuonna 2018 sain maistaa sen vuoden versiota, joka sekin maistui erittäin hyvin. Nyt käsillä olisi siis uusin versio, jossa savumaltaiden määrä on tuplattu ja kahta eri savumallasta on mukana. 

Laitteistona tällä kotipanimolla on 20-litrainen Braumeister, eli kotipanimolaitteiden kenties se kaikkein laadukkain vehje, jolla mäskäys onnistuu tasalaatuisesti erästä toiseen. Käyminen tapahtuu ihan perinteisissä ”kotiviinipöntöissä”, kuten monella muullakin, mutta käymiskontrolliin on panostettu ja hankittu pakastin, jonka lämpötilaa kontrolloidaan inkbirdillä.

 
Maltaat: Pale Ale, CaraBelge, Cara 200, Beech Smoked, Lightly Peated, Chocolate light, Chocolate dark, Cara 300
Humalat: EKG
Hiiva: Wyeast XL 1728 Scottish Ale

Tekijän kommentit:

”Tuplattiin savumaltaan määrä niin, että laitetiin kahta eri savua. Vähän ehkä vieläkin liian niukasti, jotta tätä varsinaiseks savuolueks vois sanoo, mutta kyllä tätä juhannuksena saunan perään juo.”

Kirkas punaruskea olut, jonka vaahto on näyttävän pitsikäs. Väri on niin tumma, että kirkkaus toistuu tässä lasissa läpinäkyvästi vain kapeimman alakohdan kautta. Tuoksussa on karamellitoffeeta, leipää, suklaata ja savua. Savu limittyy runsasmaltaisen tuoksun syövereihin, nousten välillä sen lomasta nuotiosavuisesti esiin. Hyvin mallasvetoinen on tuoksu ja niin on makukin. Pehmeys syleilee alusta loppuun ja nielaistaessa loppuveto laskeutuu suklaisen sekä pienen paahteisen säväyksen saattelemaan loppuun. Katkeroa on kevyesti vai sanoisinko pikemminkin sopivasti. On niin maukas tämä maltaisuus kyllä, että sitä ihan hämmästelee. Melkein meinaa mennä liian makeaksi alussa, mutta sitten tulee paahteisempi osasto joka tasapainottaa ja sen jälkeen sitten onkin pelkkää nautintoa. Katkerokin vaikka on taustalla, niin elää kuitenkin pitkälle jälkimakuun asti. On tämä resepti vuosien saatossa varmaan elänyt ja kenties hioutunutkin ja ainahan tämä hyvää on ollut. Tämä vuosikerta ei savumaltaan tuplauksesta huolimatta ole vieläkään erityisen savuinen, vaikka toki selkeästi savuinen onkin. Ehkä Schlenkerlaa on tullut blogistin toimesta jo nautittua sen verran, ettei ”kunnon” savuoluen tuntua enää helpolla muusta saakaan. Tämä on tuntuu kuitenkin parhaalta versioinnilta tästä oluesta, mutta toisaalta näitä on mahdoton verrata, koska tilanteet elää ja nauttijan makumieltymyksetkin muuttuu. Samapa tuo, mutta voi veljet kuinka nautinkaan tästä taas. Siinä se lienee se laatuoluen tärkein kriteeri – nautittavuus. Ja sehän on tässä erittäin hyvässä kuosissa. Tuoppi tyhjenee vaivattomasti. Tasapainoinen resepti, kuten aina. Mallaspohja on tässä se kuningas. Tällä samalla mallaspohjalla kaverit voisivat tempaista vaikka doppelbockin winter warmeriksi, tuli nimittäin jonkin verran bock vibaa myös makustellessa. Oli sitä legendaarista kunnon hyvää taas.

Kiitos oluesta lähtee täältä virtuaalisella hatunnostolla Jyväskylän suuntaan.