Pint General: Sonnisaari Panimo – Luomisen iloa ja tuskaa

Sonnisaaren vuosi on
alkanut odottavissa tunnelmissa. Vuosi 2018 oli oululaisille panimolle hyvä.
Olutta valmistui noin 100 000 litraa, yhtiö palkkasi kaksi täysipäiväistä
työntekijää lisää ja pinnisti siitä huolimatta myös taloudellisen tuloksen
osalta voitolle.

Iso harppaus oli myös
kahden oluen, Hopi American Lagerin—  ja
Mulkero Porterin, saaminen S-ryhmän valtakunnalliseen jakeluun.

–Hakuhommahan sinne on
mitä on. Ei kai sitä kukaan tiedä, millä perusteella ne sinne oluita valitsevat,
Sonnisaaren Timo Kanniainen
naurahtaa.

S-ryhmän tilaus oli
Kanniaisen mukaan sen verran iso, että pariin kuukauteen ei panimolla juuri
ylimääräisiä kikkailuita tehty.

– Kyllä se meiltä vaati
useamman tuplakeiton tekemisen, joku kymmenkunta täyttä lavaa sitä olutta taisi
lähteä S-ryhmän suuntaan alkuponnistuksena. Nyt saatiin sinne seuraavalle
kaudelle vielä Hereford British Pale Ale myös mukaan, joskin rajoitetumpaan
jakeluun.

Kanniaisen mukaan
nykyisellä laitteistolla ja tiloilla tuotantomäärät tulevat tänäkin vuonna
pysymään 100 000 litran tuntumassa.

– Tuossa laajuudessa
homma pyörii ihan ok. Tilojen takia emme pysty tällä hetkellä pullottamaan ja
keittämään samaan aikaan, se on vähän ongelma.

Rohkea reseptimies

Kanniainen on
Sonnisaarella mies, joka vastaa panimon kaikista resepteistä. Ja niitä riittää.
Historiansa aikana panimo on puskenut markkinoille yli 100 erilaista olutta.
Tällä hetkellä kestotuotannossa on seitsemän olutta.

–Maitokauppapuolelle
olisi tarkoitus saada vakio-oluita pari lisää. Meillä on ajatus, että tehdään
jatkuvasti uutta. Mielellään yksi tai kaksi kuukaudessa. Pysyypähän ainakin
homma mielenkiintoisena, Kanniainen virnuilee.

Kirjoittajilla puhutaan
usein writer’s block –ongelmasta, jolloin tekstiä ei synny, vaikka pitäisi.
Kanniainen myöntää saman ongelman iskevän myös reseptejä kehiteltäessä.

–Inhoan ja tykkään
reseptien tekemisestä. Välillä niitä paineita tuntee oikeasti, kun on yksin
vastuussa panimon reseptipuolesta. Välillä taas on tosi helppoa ja idea
reseptistä on valmiiksi viimeistelty kymmenessä minuutissa. Nykyään on tosin
harmi, kun aika on sen verran kortilla. Ei kerkeä hirveästi tehdä koekeittoja.
Meillä on pari tonnista tankkia, jossa testaillaan vähän villimpiä ideoita.
Koekeitot on sitä luokkaa, että jos ei ole joku täysin uusi mauste mukana, niin
ei me aleta sitä millään 20-litraisella testaamaan.

Välillä Kanniaisen päästä
tulee sen verran erikoisia lopputulemia, että hän ei ole itsekään niistä aivan
ihan varma. Yksi näistä oli Helsingin Craft Beer Winter Wonderland
–olutfestivaaleilla tarjolla ollut Brutis eli brut imperial stout.

–Se on outo olut. Vaikka
se on oma, en ole ihan sinut sen kanssa. Brutis on entsyymeillä kikkailtu niin
kuin brut IPA:tkin, mutta imperial stouttina. 11,8 volttia ja juotavuus on
rungon paksuuden osalta jotain 6–7-prosenttisen stoutin luokkaa. Tilasin
entsyymejä, mutta brut IPA –osastoa ehti tippua siinä välissä jo sen verran
muilta panimoilta, että annoin sen homman olla. Googlen perusteella näitä brut
imperial stoutteja ei löydy maailmaltakaan keneltäkään muulta. Se on jo
ajatuksena niin tyhmä, että riisutaan imperial stout alastomaksi ja viedään
siltä se kaikista tärkein. Pitihän se nyt kokeilla, Kanniainen nauraa.

Kanniaisen kanssa keskustellessa
huomaa hänen olevan hyvin kärryillä olutmaailman trendeistä. Hänen mukaansa
myös suomalaisten tietoisuus on myös kasvanut hirveästi muutamassa vuodessa.
Trendit saapuvat Suomeenkin nyt nopeasti. Vaikka Sonnisaaren listoiltakin
löytyy trendikkäitäkin oluttyyppejä, toivoisi oululainen hieman malttia peliin.

Hyvin tehty olut on aina yhtä arvokasta, olipa se sitten trendikästä tai ei.

– Ehkä sitä kaipaisi
vähän, että ei mentäisi pelkästään aallonharjan mukana. En näe mitään syytä
esimerkiksi väheksyä lageria tai vaikka yleisimmin perinteisiä saksalaisia ja
englantilaisia oluita. Hyvin tehty olut on aina yhtä arvokasta, olipa se sitten
trendikästä tai ei.

Kanniainen sanoo juuri
saksalaisen olutkulttuurin olevan kaikista lähimpänä hänen sydäntään. Hänen
mukaansa saksalaisen olutkulttuurin hienous on alueellisuudessa ja uskalluksessa
tehdä rehdisti omaa juttua. Sonnisaarella se oma juttu on tehdä ennakkoluulottomasti
kaikenlaisia oluita.

– Johtoajatus on alusta
asti ollut tehdä laajalla rintamalla jumiutumatta johonkin yhteen tiettyyn
tyyliin liikaa. Ipoja meillä on varmasti eniten tehty, mutta ei me haluta olla
pelkkä IPA- tai sour-panimo. Onhan me esimerkiksi alusta asti tehty
lagereitakin. Se on herkkää hommaa, jossa virheet paistaa helpommin läpi kuin
monessa muussa oluessa. Toisaalta ei niitä lagereita pidä pelätäkään. Lämpötilat
ja tasapainopisteet ovat vähän erilaisia, mutta siinäpä se. Haluan tehdä asiat
hyvin ja mielestäni on tärkeää, että pystyy tekemään monipuolisesti. Olenkin
aina sanonut, että minun suosikkityylini on olut.

Ei pelkästään eurot silmissä

Korjaamolla järjestetty
Craft Beer Winter Wonderland oli erikoinen olutfestivaali, jossa
suomalaispanimot olivat poikkeuksellisesti vähemmistössä.—  Kanniainen myöntää olevansa otettu, kun
Sonnisaarelle napsahti kutsu yhtenä neljästä suomalaispanimosta. Hänen mukaansa
tapahtuma oli niin spesiaali, että kamojen pakkaamista Oulusta asti pitänyt
kahta kertaa miettiä. Noin muuten olutfestivaalien suhteen Kanniainen painottaa
useamman tekijän ratkaisevan, kannattaako tapahtumaan lähteä.

– Varmuus jonkinlaisesta
taloudellisesta mielekkyydestä on hyvä tietysti olla. Olutfestivaaleilla on
kuitenkin kyse niin paljon muustakin kuin rahasta. Nämä ovat hyviä
verkostoitumispaikkoja, joissa tulee hyviä keskustelunavauksia ja monesti nämä
poikivat yhteistyökuvioitakin, Kanniainen kertoo ja lisää Craft Beer Winter
Wonderlandissa järjestävässä roolissa olleen Coolhead Brew’n saapuvan parin
viikon päästä Ouluun tekemään yhteistyökeitoksia.

Kanniainen myöntää
rehdisti oluttapahtumien olevan myös työntekijöille oiva paikka vaihtaa
vapaalle.

– Pyrimme ottamaan sen
verran työntekijöitä mukaan, että voi tehdä tiskillä esimerkiksi neljä tuntia
töitä ja sen jälkeen lähteä tutustumaan muihin panimoihin ja heidän
tuotteisiin. Mikäs sen parempaa, Kanniainen hymyilee.