Pint General: Salama Brewing – Vain maailma pitäisi valloittaa
– Kyllä me lähdemme täysillä liikenteeseen.
Jos homma kusee, niin sitten se kusee. Täysillä silti lähdetään kaasu pohjassa
ja opitaan matkan varrella.
Christian
Holmlundin asettelema lause istuu huonosti suomalaiseen
mentaliteettiin, jossa vaatimattomuus on hyve ja itsevarmuus karsastettava
lähtökohta kaikkeen tekemiseen. Juuri Helsingin Brewdogissa ensilanseerauksensa
tehnyt Salama Brewing ja sen toimitusjohtaja eivät peittele ambitioitaan,
pikemminkin päinvastoin.
– Kaksi ja puoli vuotta sitten lähdimme
liikkeelle ajatuksesta, että rakennamme Suomen ensimmäisen oikeasti
kansainvälisen pienpanimobrändin.
Salama Brewing sijaitsee Espoossa, mutta panimon taustalla olevan kaverinelikon juuret ovat tukevasti Tampereella. Holmlund on itse työskennellyt paljon pk-yritysten kansainvälistämisessä. Häneen mukaansa olutpuolta vaivaa Suomesssa sama syndrooma kuin yleisestikin suomalaisessa yrityskulttuurissa eli osataan tehdä hyviä tuotteita, mutta sen paketointi houkuttelevaan kuosiin yskii pahemman kerran.
–— En
tiedä onko se mukavuudenhalua, mutta liian monella myynti ja markkinointi tulee
kaukana tuotteen perässä. Ruotsissahan se menee päinvastoin. Meillä odotetaan
liikaa, että joku tulee hakemaan sieltä autotallista.
Nelikolla on Salama Brewingissä selkeä työjako. Holmlund vetää pumppua ja on päävastuussa ulkomaan myynnistä. Jaakko Ailio on mies reseptien ja panemisen takana, Johannes Järvinen survoo kotimaan myynnin ohella byrokratiaa maaliin ja Lontoossa asuva Ville Saarikoski on art directorina vastuussa panimon graafisesta ilmeestä.
— Laitteet Kiinasta
Kivenheiton päässä Espoon Ikeasta ja Jorvin
sairaalasta sijaitseva Panimo on vielä keskeneräinen luomus. Sydän eli kuusi
tuhannen litran tankkia pulputtavat jo ilosanomaa, mutta tilojen yhteyteen
suunniteltu taproom ja kauppa näkyvät vasta tekijöiden visiotasolla. Kovin
kauan näin ei kuitenkaan enää ole.
– Idea olisi saada taproom auki parissa kuukaudessa, mutta kesän alkuun mennessä on ehkä realistisempi. Kauppaan on kaikki luvat kunnossa. Se saadaan toivottavasti viikon sisällä jo auki, Holmlund sanoo.
Ailion mukaan teoreettinen vuosikapasiteetti olisi noin 130 000, jos he keskittyisivät vain vaaleisiin oluisiin.— Ensimmäisen litramäärä asettuu suunnitelmissa noin 50 000 litraan ja siitä on tarkoitus hypätä tuplamäärään jo seuraavana vuonna.
– Tarkoitus oli ottaa alkuun pienemmät
vehkeet, mutta perinteisesti nälkä kasvoi syödessä. Katsoimme ensin laitteita
Englannista, Israelista ja muualta Euroopasta. Pian selvisi, että näistä suurin
osa tehdään kuitenkin Kiinassa ja minulla oli sinne suuntaan kontakteja.
Tehtiin taustatyöt, tsekattiin firmojen taloudelliset taustat ja käytiin paikan
päällä varmistamassa kaikki. Voi sanoa, että helvetin hyvät laitteet saatiin, Holmlund
kehuu ja toppuuttelee aasialaiseen laatuun liittyviä kehnoja mielikuvia.
Tarkkoja summia Holmlund ei sano, mutta
myöntää rahaa palaneen jo tähän mennessä kuusinumeroinen summa.
Salama Brewingin reseptipuolesta vastaava
Ailio uskoo panimon puskevan monipuolisesti erilaisia oluita myyntiin.
Ensimmäisessä aallossa markkinoille saapuivat Elektro————-IPA (6,7%) sekä Electrocution—-DIPA
(8,6%). Varsinkin jälkimmäinen on genressään erinomainen ilmestys, joka kestää
vertailun ulkomaisten verrokkienkin kanssa. Seuraavana valmistumassa on
11-prosenttinen imperial stout Liquid
Rorshach, joka sekin panimotilojen koemaistatuksessa vaikutti lupaavaalta.
———– Painotus tulee varmaan olemaan keltaisissa juomissa, oli sitten kyseessä DIPA, IPA tai pale ale. Stoutit tulevat olemaan myös valikoimassa ja tynnyreihin on ajatus myös laittaa tavaraa tulevaisuudessa. Kapasiteetti on pieni ja joustavuus on tässä vaiheessa ehdottomasti vahvuus, Ailio sanoo.
Ailion mukaan laatu määrittää tekemistä.
Hänen mukaansa kompromissioluille ei ole tilaa, kun Suomesta halutaan lähteä
puskemaan ulkomaille. Kysyttäessä esikuvia kaksikko tuuttaa liudan panimoita Cloudwaterista Verdantiin ja Omnipollosta Russian River Brewing Companyyn.
Ailion mukaan hyvä olut on kaiken ydin, mutta isompaa kuvaa ei saa unohtaa.
– Maailmalla on hienoja panimoita niin paljon ja on sieltä koitettu mallintaa niiden parhaita käytäntöjä. Hyvä olut, hyvä yhteisöllinen meininki, halu hakea oluita panimolta paikan päältä ja tämänkaltaisia asioita, niitä mekin toivomme pystyvämme luomaan.
Alku Suomessa
Holmlundin mukaan ensimmäiset tuotantoerät jäävät jo käytännönkin syistä Suomeen, mutta jo työn alla olevaa Liquid Rorschach – imperial stouttia on tarkoitus saada ulkomaille myyntiin. Miten tämä sitten käytännössä tapahtuu? Holmlundin mukaan vientityö ei ole mitään aivokirurgiaa tai rakettitiedettä, mutta kaksi asiaa on silti tärkeää osata.
– Kaksi helkkarin tärkeää asiaa ovat oman naaman näyttäminen ja suun avaaminen, niillä pääsee ihan oikeasti jo tosi pitkälle. Suomalainen olut on maailmalla sellainen harvinaisuus, että se kiinnostaa jo ihan senkin takia. Nyt meillä on viennissä kontakteja Ruotsiin, Norjaan, Ranskaan, Englantiin, jenkkeihin, Japaniin ja Kiinaan. San Fransiscossakin kävimme City Beer Storessa ja sanoimme ohimennen, että meillä on oma panimo vireillä Suomessa. Nehän innostui heti ja sanoivat, että pistäkää näytteet tulemaan ja pistävät sen jälkeen myyntiin. Ei se sen kummempaa ole.
Mutta Salama Brewing? Pullotettu salama Benjamin Franklinin hengessä vai mistä
moinen nimi kansainvälisyyteen tähtäävälle firmalle?
– Meillä oli monta helvetin hyvää idea ja vielä useampi huonompi. Halusimme, että siinä jotain suomalaista. Salama taipuu ulkomaalaistenkin lausumana melko järkeväksi sanaksi, mikä oli meille tärkeää, Holmlund kertoo.
Panimon visuaalisesta ilmeestä vastaavan Ville Saarikosken— mukaan logoon valittiin myrskypilvestä iskevä salama, koska panimon on tarkoitus aiheuttaa olutmyrsky eli brewstorm niin Suomessa kuin maailmallakin.
Kaikkinensa Saarikoski on luonut Salama Brewingille onnistuneen graafisen ilmeen, jota voisi luonnehtia urbaaniksi ja moderniksi. Englannissa asuvalta Saarikoskelta mailitse saadut kuvaukset täsmäävät luonnehdintaan. Hänen mukaansa Suomen panimoskene on mennyt valtavasti eteenpäin viidesä vuodessa, mutta visuaalinen toteutus laahaa tai pyörii liikaa samojen teemojen ympärillä.
– Liian paljon nostalgia, kliseitä ja
kansallisromantiikkaa. Näimme tämän myös yhdeksi pääsyyksi siihen miksi
Suomesta ei ole noussut uuden aallon maailmanluokan kansainvälistä pienpanimoa,
kuten esimerkiksi muista Pohjoismaista on.
Salaman ensimmäiset erät on myyty
Helsinkiin, Espooseen ja tietysti tekijöiden kotiseudulle Tampereelle. Jos
alkoholilaki säilyy samana ja kauppavahvuisten raja muuttumattona, uskoo
Holmlund ulkomaan myynnin kaappaavan enemmistöosan myynnistä.
– Tykkäämme vahvoista oluista, mutta Alko ei välttämättä ole se meidän kanava. Kauppavahvuisiakin oluita tulee varmasti, mutta emme halua tehdä kompromisseja vain siksi, että saisimme omat juomamme Alepan hyllyihin. Jos lainsäädäntökuviot pysyvät nykyisinä, voisin nähdä parin vuoden päästä myynnin jakauman menevän esimerkiksi 70/30 ulkomaan hyväksi.
Kolme nopeaa
Minkä oluen joit viimeksi (ei oman panimon olut)
Christian Holmlund: (puhelimen selaamista) Colorado Wild Sagen Crooked Stavelta.
Jaakko Ailio: Evil Twin Brewingin Bible Beltin. Ei kun saatana, enkä juonut. Todellisuudessa olin tiistaina pelaamassa biljardia Coronassa ja join kyllä ihan rehdisti Koffin kolmosen.
Olut on parhaimmillaan, kun..
Christian: ..sen juo kaverin kanssa ja oluesta löytyy näkemystä.
Jaakko: …siinä on visio.
Kehu toista suomalaista panimoa:
Christian: Tuju. Tykkään niiden oluista, niillä on paljon hyviä ja niillä on sitä visiotakin.
Jaakko: Kehun meidän naapuria eli lizuja (Fat Lizard). Mukavia tyyppejä ja Tuomas “Topo” Koskipää on heiltä käynyt jo montaa kertaa katsomassa, miten meidän hommat edistyvät.
