Pint and burger: Talvioluet ja kotiburgerit

Onhan sitä kaikenlaista kokeiltu tänäkin talvena, IPA-vaihe näytti kestävän koko talven yli, Kanarialla juotiin suu messingillä kuravettä, mutta tuo iki-ihana alkoholiuudistus, joka toi max 5,5% oluet kauppoihin, toi myös pienellä viiveellä Prismaan Bishops fingerin.. Tänäänkin kasasin jo kärryihin Badgerin tuotteita, mutta sitten näin Bishop’s Fingerit, maksoi vähemmän, melkein 2€ vähemmän, kuin Badgerit, sisälsi lähes prosentin enemmän alkoholia, vein Badgerit takaisin ja nappasin 4 Bishop’s fingeriä.

Alkoholi ei luonnollisesti ole mikään itseisarvo oluessa, niinkuin kaikki sanovat, sitten soperretaan perään, että alkoholi tuo luonnetta ja kolmonen saattaa olla laimennettu nelosesta ym. juttua. Itselleni, varsinkin kun juon pari pulloa kerrallaan, alkoholi kuitenkin merkitsee. En joisi alkoholitonta olutta. Kiskoin janojuomaksi männävuosina kymmeniä tölkkejä ykköstä illassa, se sopi kesälauantaihin, jolloin halusi tappaa aikaa koko ajan olutta särpien, mutta esim. 2 pulloa ykköstä, siinä en näe mitään mieltä. Vähän kun joisi kofeiinitonta kahvia. Se, että haluan kofeiinia, ei tarkoita että haluaisin mennä sekaisin kofeiinista, valvoa öitä, napata kofeiinipillereitä, juoda pannukaupalla kahvia, mutta jos juon kahvia, sen on tunnuttava jossain maun lisäksi. Sama oluessa. Olen juntti, myönnän sen, paheksukaa rauhassa. Ainakaan en piiloudu tekohienostelun taakse.

Ihan naurattaa tämä ”väärä harrastaminen”,—  ostin kaikki oluet samaa. Harkitsin vakavasti koko vaajavaisen hyllyllisen ostamista samantien, ennenkuin loppuu. Jos tätä kamaa saisi korissa, ostaisin. Ehkä? Helppo luvata nyt kun en ole nähnyt koppatavarana. Tulee mieleen takavuosien kollega, joka uhosi suureen ääneen voivansa syödä joka päivä Raxissa, joku bodauksen massakausi menossa tai vastaava, no innostuin sitten toisen kollegani kanssa että mennään Raxiin ja kysyin kollegaa tuleeko mukaan, vastaus oli ”en todellakaan”.

Mutta oluen pariin: Bishops finger nousee tämän hetken ykköseksi kevyesti. Kaihoisasti muistelen Tukholman pubia, jossa tätä sai hanasta, mietin uutta matkaa Englantiin, joka tapahtunee aikaisintaan syksyllä, haaveilen lentokentän Oak Barrel pubista, kaikki tämä Bishops fingersin siivittämänä. Irti arjesta, siinä ehkä parin pintin taika, siksi ehkä nautin oluesta ja sen sisältämästä alkoholista. Muuten olen kunnon kansalainen: brandy jäi edelleen alkoon, vaikka vahvasti harkitsin sitä. Ihan turhaa, sitä tulee juotua kuin huomaamatta, ehkä aamulla sitten huomaa kuivasta suusta tai pienestä päänsärystä, nykyinen tyylini on pitkänajan hiomisen tulos, ei krapulaa, ei hönttiä oloa illalla.

Maistoin viime viikonloppuna (ei Bishops fingersiä Prismassa) myös uutuuden itselleni: Cock o’ the Walk Scottish Alen. Olin tämän kyytipojaksi ottanut Fursty Ferretin ja eihän tämä pärjännyt ollenkaan. Fursty on melkein Bishop’sin tasoinen, oikeastaan aika saman makuinen, mutta kalliimpi ja vähemmän alkoholia. Joku ehkä arvostaa kumpaakin ominaisuutta noista, mutta minä en.

Ei tämä nyt huono ole, ei vaan huippu.

Joka tapauksessa pakkaset tuntee. Ei enää IPAa, vaan tuhtia Brittitarjontaa. Aika kiva, oikeastaan ainoa asia talvessa, josta tykkään. Täällä Lahdessa on ollut lumetkin maassa jo aika pitkään, mutta paha sanoa ottaisinko Helsingin ”sulan talven” mielummin. Ehkä. Tykkään ajaa maastossa fillarilla ja talvella se on hankalampaa. Toki pystyisi, mutta ei tule mentyä, tälllä on latujakin joka paikassa ja niillä ei uskalla ajaa, joten pääsy maastoon on vaikeaa.

Burgeririntamalla ollaan oltu hiukan laiskoja. Ei varmaan tarjontaa ole tarpeeksi, en näe mieltä käydä ”vertaamassa” samaa paikkaa aina, varsinkaan kun Lahdessa ei tällä hetkellä mitään ihan huippupaikkaa ole. Helsinki tai Tampere jos osuu kohteeksi, yleensä tulee syötyä.

Olen kehittänyt burgerireseptiä kohti ”täydellisyyttä”. Vaimo pitää näistä kovasti, tai sitten ei kehtaa sanoa ettei tykkää, itse olen sitä mieltä, että kaupalliset ovat hitusen vielä parempia.
Mikä on päivän resepti sitten? Kukin makunsa mukaan toki, mutta itse olen huomannut että
– Kannattaa tehdä uunilla. Helpompaa, tasalaatuisempaa, cheddarin saa sulatettua suoraan pihviin, jos sitä haluaa
– Suolan välttäminen on vaikeaa, ilman sitä ei maistu miltään. Korvaavaksi aineeksi käy lihaliemi tai sinappi. Suolaa niissäkin on, muttei niin paljon.
– Hampurilaispuristin on aika näppärä ja sillä saa eri paksuisia, riippuen kuinka paljon jauhelihaa sinne työntää alunperin.

Olen sitoutunut terveelliseen ruokaan ja juomaan, urheilen lähes päivittäin, joten burgeri on aika harvoin tarjonnassa, olutta juon nyt 3 kertaa kuussa ehkäpä (vähentynyt kerran viikossa tahdista). Kohtuus on päivän sana. Vanhuus ei tule yksin, josset halua lääkkeitä syödä, tämä näyttäisi olevan ainoa vaihtoehto. No, ei se nyt mitään kärsimystä ole, askeettisen arjen jälkeen herkut maistuvat todella hyviltä. Ehkä nakkaan jotain terveysreseptejä tänne joskus. Karkoitan näin sen viimeiseniin lukijan. Olispa kesä.