Pint and burger: Oxford
Noin tunnin junamatkan päässä Lontoosta sijaitsee Oxford. Tämä sivistyksen kehtona tunnettu yliopistokaupunki, sisältää myös hyviä pubeja, jokivarsitunnelmaa ja varsinkin kesällä rentoa oleskelua. Filmeistä tutut mustakaapuiset professorit loistavat poissaolollaan, näin vain yhden ja tämäkin oli joku goottimeikattu nuori kimma, joka luultavasti oli Harry Potter cosplay-tyyppi.
Tapana on katsella Morsea ja Lewisiä ennen Oxfordiin menoa ja Komisario Lewiksestä tällä(kin) kertaa bongattiin mukavan näköinen pikkupubi, White Horse
White Horse, pienen näköinen ulkoa ja sitähän se on myös sisältä.
White Horse oli ihan erilainen sisältä, mitä sarjasta sai kuvan, luulin pubin sisältävän muutaman erillishuoneen, johon pääsi sokkeloisten ja matalien oviaukkojen kautta, mutta kyseinen tila saattoi olla studio tai joku muu pubi, tämä se ei ollut tai sitten se oli kuvattu erittäin ovelasti. Pub on yksi tila ja aika pieni, moni tuli syömään, mutta toisaalta tämä on vastapäätä kuuluisaa nähtävyyttä, jota nyt en muista mikä se oli nimeltään. Huokausten silta on siinä nurkilla kanssa. Joo, ei niin kauheesti kiinnosta nuo vanhat tönöt ja colleget.
Nappasin luonnollisesti White Horse Alen käsin pumpattavasta hanasta, ei ollut kauheaa, piti toki kokeilla nimikko-olutta. Monesti, jos on vähänkään erikoisempien merkkien perässä, ne ovat näitä käsinpumpattavia tavaroita. Olen niitä yleisesti haukkunut, mutta tällä reissulla joko osui hyvä setti tai sitten muuten vaan maistui. Niissä taskulämmin tarjoilulämpötila ja ponneton hiilihapoton olemus, sahtimainen maku vieraannuttavat monesti. Mutta eikö tämä ole juuri se olutharrastuksen suola? Voihan se virallisesti olla, itse en kauheasti noista välitä. Sivujuonteena sanottakoon, että olen hitusen hurahtanut kelloihin, totta kai koska se kuuluu asiaan, kerään mekaanisia kelloja. Nytkin oli Vostok Amphibia ranteessa ja hemmetti mikä murheenkryyni se oli. Kellohan jätättää yli minuutin viikossa, jos aikaan siirtäenssä ruuvaat kruunun väärin kiinni, se pysähtyy…. olipa mahtavaa olla tällaisen ”katso joka päivä onko se edes suunnilleen ajassa” -kellon kanssa matkalla, jossa mennään lenskarilla ja junalla aikataulujen mukaan. Kirosin moista romukasaa ja päätin tästälähtien lähteä kvartsikello ranteessa. Pari Omegaakin löytyy, joista toinen on ihan kaamean epäluotettava 60-luvun pukukello, toinen sentään kvartsi Seamaster, mutta sekin on imaissut kosteutta jossain vaiheessa ja kuivattelujen jälkitarkastukset ovat vielä kesken… lievä sivujuonne, mutta katsokaa tuosta analogiaa olueeseen jos haluatte.
Tätä bisseä pystyi juomaan. Pub on tosiaan noin pieni, että istun tässä takaseinustalla ja tiskillä oleva äijä… eikun se oli joku vanha nainen vissiiin, on lähes ulko-oven luona.
Burgeria ei Oxfordissa tullut syötyä, mutta ihan ookoo fish & chipsit.
Vinkkinä tosiaan hyvät junayhteydet Lontooseen, päivän reissu onnistuu helposti, istut pari tuntia junassa ja jos ei ole pakko mennä peak hour aikaan, ei tuo lysti maksa kun parikymppiä menopaluu, jos osaat kytistää liput etukäteen. Esimerkiksi Virgin Trainsin sivuilta onnistuu tarjousten metsästäminen, vaikka tämän matkan liikennöijä olikin Great Western -yhtiö.
