Pint and burger: Marketin kosto

Uusi vuosi tuli, tuoden tullessaan pelätyt jopa 5.5% vahvuiset rähinäoluet ja limuviinat. Toki niitä astelin heti ostamaan, mutta petyin: paikallinen Prisma ei ollut asetellut 1.1. klo 12 mitään ”A-olutta” hyllyyn, tai jos oli, niin en niitä löytänyt. Mainittakoon tässä vielä, uusi vuosi meni 6:n oluen voimilla, en siis ollut missään koomadarrassa. No, marssin ”Kitumarketiin” ja sieltähän löytyin Young’sin Double Chocolate heti.

Tilanne parani, kun Prismastakin alkoi saada näitä himottuja uutuuksia. Mainitsin pari postausta sitten Bishop’s Fingerin ja tätä löytyi, kuten myös A-vahvuista Iisalmi Pale Alea. Ei kun vertailu pystyyn.

IPAt: erikseen juotuna mielsin 5,5%:n paremmaksi, jotenkin aitous ja täyteläisyys maistui siitä, vaikka ”III” on 4,7% vahvuinen, eli melkein sama (paitsi hinnaltaan). Peräkkäin juotuna ei mitään eroa.

Bishop’s Finger verrattiin ”tietenkin” Badgerin Fursty Ferretiin, joka on tämän tyyppisten ALEjen suosikkini. En huomannut näissä mitään eroa.

Mitä ihmettä? Melko vaisuja vertailuja, ei mitään eroa missään… no, välillä näin. Ei sitä jaksa käydä liioittelemaankaan. Muuten olen varsin tyytyväinen uuteen alkoholipolitiikkaan tältä osin, varsin tyytymätön omaan terveyteen, joka sukelsti 50 vuotta täytettyäni, eli harvemmin burgeria ja pinttiä minulle. Se selittää kenties päivitystahdin. Tällä mennään.

Bishop’s Finger Ruotsissa nautittuna