Pint and burger: Manchester

Manchester, tuo heti Lontoon jälkeen tai jopa yhtä hyvä suosikkikaupunkini Englannissa. Täällä hintataso esimerkiksi pintin hinnassa on huomattavasti edullisempi, kuin Lontoossa, vaikkapa Old Monkey pubissa saa lähes kaksi pinttiä yhden Lontoo-pintin hinnalla. Kuka sitä lähtisi lomalle nuukailemaan, mutta toisaalta pieni säästö antaa mahdollisuuden olla pitempään, tehdä enemmän. Kaksipiippuinen juttu.

Menimme tuttavani Simonin kanssa Old Monkeyhin, joka on Joseph Holt panimon pub. Ihan juotavaa olutta sieltä saa, IPA on sitä AleIPAa ja muutenkin vähän orginaalimpaa tavaraa. Selkeästi paikallisten suosiossa. Meikän tusinamakuun vähän vaikeaa sumppua, mutta ei pahimmasta päästä. Simon on taiteilija ja hän lahjoitti tämän kuvan minulle Old Monkey pubista. Ollaan oltu siellä joka kerta, kun ollaan nähty.

Simonin muihin teoksiin voit tutustua hänen Facebook-sivulla— Facebook.com/slymoon1 tai Twitterissä nimellä @mcmoondog.— 

Joku pub siinä oli välissäkin, mutta viimeiset huitastiin The Waldorfissa, mikä on tavallaan myös klassikko, se on lähellä Piccadilly juna-asemaa. Yleensä tulen tännekin päivän reissuille. Päivät menevät haahuillessa ympäri kaupunkia, välillä kuljetaan kanaalin vartta, jonne kuulema on hukkunut yli 60 ihmistä, joskus mietittiin jo sarjamurhaajaa.— 

Meantime Pale Ale The Waldorfissa.

Manchesterissa huokui paljon enemmän terroristi-iskun jälkeinen tunnelma, kuin Lontoossa, ehkä Lontoo on tottunut niihin tai sitten koska Simonin kanssa puhuttiin tästä, minusta vain tuntui niin. Katsastimme paikat missä kukat olivat, katutaiteen jolla kannustettiin jatkamaan ja ostin vaimon kanssa Manchester-paidatkin, joiden tuotosta osa menee iskun uhreille.— 

Paitakaupan hissin ovi ja Simon. Kuskasin tuon rotsin muuten Varustelekasta Simonille vuosi sitten.— 

Paita. Simon suositteli tätä, muuten se olisi ehkä ollut vähän liikaa, en meinaan arvosta Riku-Tunna-travellereita, jotka pitävät paikallista kudetta ja ovat vähän ulkomaalaisia itsekin olevinaan. Nyt tämä varmaan menee, eikö vaan? Ei? No ihan sama.— 

Burgerin kimppuun: pistin lievää toivomusta Simonille etukäteen, että hän katsoisi jonkun hyvän burgeripaikan ja pettymys oli lievä kun hän vei meidän Byroniin. Byronhan on ketju ja ollut jopa boikotissa, koska riisti työntekijöitä tai jotain. No, en voi sanoa kauheasti välittäväni, uskon että se on valtion homma hoitaa tuollaiset, jos ketju on pystyssä, voin siellä asioida. Enemmän mietin, että onko tämä taas joku Mäkkäri tai vaan vähän parempi. Täytyy sanoa että ketjupubit ja burgeripaikat ovat yleensä tosi hyviä, poislukien nämä Mäkkäri-Heset yms. , jotenkin volyymi tuo tasalaatuisuutta ja tällä vältetään suomalainen ”tänään on Hösö töissä, saat huonot burgerit”- ongelma. Byronin Byron burgeri oli erinomainen. Kakkoseksi! Tunnelma taas toi ehkä pari pinnaa, mutta tunsin tällä matkalla kotimaan mestojen häviävän. Nyt maistuu nämä. Hyvä valinta Simonilta. Muuten, netistä löytyy sivustoja jotka listaavat burgereita, mutta Englannissa Time Out julkaisee myös listoja burgereista. Luotan niihin pikkasen enempi kuin netin muihin listoihin. Toisaalta ihminen nekin tekee. Näistä voi hakea idiksiä.— 

Kohtuu perusburgeri, ranut tulivat myöhässä ja saatiin ilmainen coleslaw-salaatti tästä syystä. Asiaa!

Päivä oli nopeasti ohi, terveyspurtavaa ja karkkia junassa, uni maistui pitkän päivän jälkeen. Manchesteriin tulee Lontoosta pari tuntia nopeallakin junalla, joten nelisen tuntia saa junassa istua päivämatkalla. Kyllä sen istuu ihan hyvin. Junassa voi tosiaan kiskoa bisseä, jos maistuu. Oltiin mennen tullen samassa vaunussa kuin kauppa, en tällä kertaa kuitenkaan ostanut.—