Pint and burger: Lontoo

Oli taas aika käydä ”mökillä” Lontoossa. Okei, ei meillä mitään mökkiä siellä ole, mutta käydään usein ja otetaan hotelli aina Covent Garden – Leicester Square akselilta. Nyt vaimo pääsi turvatarkastuksista läpi heittämällä, minä jouduin mennen tullen räjähdetestiin. Kahdestaan matkustaessa lentokoneessa tulee aina joku tyyppi viereen istumaan ja yleensä ne ovat jotain ihme tyyppejä. Tällä kertaa oli ”raapija” mennessä: äijällä oli joku paiserutto ja nahka lähti (oikeasti) levyinä, lisäksi jotain punasta paisetta ja ukkeli karskutti koko matkan itseään. Hyi helvetti. No, tästä ja mahdollisista ”iskuista” kuitenkin selvittiin, vähän arvellutti lähetä Lontooseen ja Manchesteriin varsin iskurikkaan kevään jäljiltä, mutta suuremmassa vaarassa taitaa olla Suomen liikenteessä.

Olutta tuli juotua kaikenlaista, sitä pelättyä kuravettäkin pumppuhanasta. Kaikki maistui, olihan parina päivänä helle. Kävin yhtenä päivänä kolmessa pubissa ja yllätyin tarjonnan samankaltaisuudesta, kunnes huomasin että pubit olivat kaikki Nicholson’sin pubeja. Pitäisi olla pienen puolella, mutten jaksa, hyviä pubeja meinaan olivat. Käyn aina jossain pikkupubeissakin ja onhan niissä särmää ja karismaa, vaan valikoima ja tilat ovat usein paljon huonommat.

Ihan hotelliamme vastapäätä, Savoy teatterin talossa, oli Coal Hole

Otin London Priden pumppuhanasta, yllättävä valinta… no ei niinkään. Yksi suosikeistani, halusin kokeilla sitä oikeassa elementissään. Yllättävän hyvää! Se Badgeria vaivannut kuraantuminen ei ollut läsnä, pintti oli samaa laatua kuin pullossa, hieman parempaa, mikä tosin saattaa johtua vain ympäristöstä.

Sitähän se.

Yritin tällä matkalla keskittyä Ale ja Pale Ale henkisiin tuotteisiin, vältellä Real Aleja, kuten kunnon olutjuntin kuuluu, oli meinaan hemmetin kuuma. Suomessa toppatakkia päälle vetäneet (kuulema oikeasti) eivät voineet kuvitella, että Lontoossa oli parhaimmillaan 30 C astetta… se on liikaa kaupunkiin mielestäni ja paksu olut ei sovi moiseen tropiikkiin. Muista pubeista mainittakoon lähiseudulta Wellington ja The White Lion, jotka ovat juurikin näitä Nicholson’sin pubeja. Suosittelen silti. Paska pub on Covent Gardenissa Punch & Judy, mutta useimmat taitavat juuri käydä siellä, koska se osuu ”ostarilla” ekana silmään. Nyt en edes käynyt siellä, mutta muovituoppia ja ryysistä olen siellä nauttinut.

Harrodsissa piti tietysti käydä, vaimo halusi. Menin sisään, eksyin, vedin pienen paniikin ja juoksin ulos. Vaimo oli lähtenyt omille teilleen jo aiemmin, joten suuntasin pubiin, ennen sellainen oli Harrodsissakin (Green Man?) mutta nyt en ainakaan löytänyt sitä. Melkein samanniminen, Greene King pub oli kuitenkin nurkan takana, valitsin raikkaan näköisen 1730 Pale Alen, joka paljastuin erittäin sitruunaiseksi ja laihaksi ”väärinkäyneeksi kotiolueksi” (kyllä, tuollaisia tuli joskus tehtyä).

Burgeripuoltakin tuli testailtua. Heti kun kamat olivat hotellissa, Shake Shackiin. Otin tutuksi tulleen Double Smoke Shackin ja ei pettänyt. Itseasiassa se oli parempi kuin muistin, parempi kuin mikään. Arvostelen fiiliksellä, en sokkotestillä, syömiskokemus on se mikä vaikuttaa, joten ehkä talviSuomessa kyseinen burgeri ei olisi ollut niin hyvä, mutta nyt juuri saapumisen jälkeen, pidin siitä niin paljon, että se meni listan kärkeen.

Juustoranskalaiset, totta kai.

Shake Shackissakin saattaa olla tasoeroa päivän mukaan, sillä toisella käynnillä porukalla oli pakka todella sekaisin. Valehtelematta joka tilaus oli väärin, ulos juoksi nuori nainen itkien, siis henkilökuntaa ja hänen lepyttely oli näyttävä draama. Paikan henkilökunta vaikuttaa olevan Brittien luokkayhteiskunnan ”ei ylimmältä” portaalta näin kauniisti sanoen. Mutta hyvää oli. Parasta.

Syötiin tryffeliburgerit Bohossa, sisällä Covent Gardenin halleissa. Aivan saastaa. Läpikypsä kuiva pihvi, onneton sämpylä, 12 —£ ja lähes tunnin odottelu annoksen saamisessa, vaikka paikka oli puolityhjä. Välttäkää. Valitettavasti suosituilla alueilla olevien ravintoloiden ei tarvitse edes yrittää, aina on väkeä.

Aivan älyttömän hyvää kahvia saa yllättäen tee kaupassa (myydään siellä kahviakin) Whittard’sissa Covent Gardenissa. Siellä on pieni kahvila ja sitten take away kahvikoju teemyymälän keskellä. Suosittelen.

Cappucino ja juustokakkua Whittard’silla.

Seikkailu jatkuin Oxfordiin ja Manchesteriin, joista omat postaukset lähiaikoina. Hyvä reissu kaiken kaikkiaan, sanotaan jo tässä vaiheessa se. Lahdessa tänään ensimmäistä päivää poden melkoista kulttuurishokkia taas.