Olutta ja graffiteja – panimokierros BrewDogilla
Päätoimittajamme Anikó Lehtinen kävi tutustumassa skottilaiseen Brewdog-panimoon.
Skottilainen BrewDog-panimo tunnetaan ympäri maailmaa ja monille se on ollut ensimmäinen askel kohti craft beer -maailmaa. Itsekin muistan “back in the days” miten erilaiselta panimon Punk IPA maistui, ja miten BrewDog vaikutti kapinalliselta muiden modernien käsityöläispanimoiden keskellä. Tästä kapinallisuudesta panimo on ammentanut pitkään, mutta sittemmin konserni on lähentynyt muiden panimoiden imagoa ja luopunut vallankumouksellisista sloganeista.
Pääsin katsomaan panimoa tontille, jossa se on sijainnut kolmessa eri rakennuksessa. Jo ulkona on selvää missä ollaan, uudehkon vierailukeskuksen ja ravintolan edessä on iso panimon kyltti. Kierros aloitetaankin oluilla ravintolassa, vaikka kello on vasta aamuyhdeksän. Valitsen tumman ja paahteisen, kahvilla maustetun ja seoskaasulla lasketun stoutin, antaa sen olla aamukahvini tänään.
Uudehkot panimot ovat aika samanlaisia ympäri maailmaa rosterisine keittokattiloineen ja putkineen, eikä BrewDog ole sen puolesta poikkeus, tosin panimoa elävöittävät graffitimaiset maalaukset rosterien keskellä.
Panimon historia on kuvattu keittokäytävän seinille, joka auttaa seuraamista, kun hymyilevä ja erittäin paksua skorttimurretta puhuva oppaamme kertoo panimosta. Usea meistä tietää panimon syntytarinan vuodelta 2007; BrewDogin perustajien Martin Dickien ja James Wattin mukaan Skotlannista ei löytynyt kunnon olutta, joten he päättivät tehdä sellaisen itse. Ensin he halusivat luoda uudelleen suosikkioluensa Sierra Nevada Pale Alen ja myöhemmin monia muita jenkkihumaloituja olutherkkuja. Alun perin BrewDogin oluet tehtiin kotilaitteistolla ja monet myöhemmin suosikeiksi nousseet tuotteet ovatkin perua siltä ajalta. Ensimmäinen teollinen panimo perustettiin vanhaan meijeriin joukkorahoituksella ja samaa panimoa käytetään nyt tuotekehitykseen. Varsinainen panimo on eri kokoluokkaa kuin silloin, Aberdeenin panimossa tuotetaan yli 100 miljoonaa litraa vuodessa, joka on noin 80 prosenttia koko panimon tuotannosta. Mielenkiintoista on, että tästä noin kahdeksan prosenttia on alkoholitonta olutta ja sen osuus on noussut joka vuosi ja oletetaan nousevan edelleen.
Mäski- ja keittokattiloiden luona ihailemme näiden, vähän kattilasta riippuen 30-50 000 litraisten sammioiden kokoa. Panimo pyörii oppaamme mukaan arkipäivinä koko vuoden joulua lukuunottamatta ja tuotteita valikoimissa on noin 100 erilaista.
Kattilashown jälkeen saamme välioluet maistamishuoneen puolella. Tämä olut on tuttu Jack Hammer IPA, jossa pilsnermallas on skottilaista ja humalointi mukavan katkeraa. Sitten katsastamme pakkauspuolen, joka on pitkälti automatisoitu. Nykyään suurin osa panimon tuotteista, noin 80 %, pakataan tölkkeihin ja loput hanakegeihin. Pulloja täytetään vain pieni määrä. Tämä on tyypillistä moderneille pienpanimoille, joista suurin osa on siirtynyt tölkkiin. Se on usein kestävämpi, logistisesti helpompi ja kauppojen suosima pakkaus. BrewDog teki päätöksen tölkkiin siirtymisestä jo vuonna 2013, Suomessa pienpanimot ovat joukolla seuranneet trendiä vasta lähempänä 2020-lukua.
Koska litramäärät ovat suuria on panimokin pitkälti automatisoitu, silti pakkaushuoneen nurkasta kurkistaa iso kasa tynnyreitä, jotka kuulemma ovat säännöllisessä käytössä. Vaikka suurin osa BrewDogin oluista on jenkkihumaloituja IPA-oluita, valikoimissa on aina myös tynnyrissä kypsyviä oluttyylejä. Historiansa aikana erilaisia oluita BrewDog onkin tehnyt noin 1000 erilaista. Välillä pääsemme myös kävelemään ulkona, jossa näemme valtavat, 180 000 litran käymistankit, joita on alueella 32 kappaletta. Kurkistamme myös yksityishenkilön lahjoittamaan pakkausvitriiniin, johon hän on kerännyt kaikki BrewDogin oluet. Kokoelma piti lahjoittaa panimolle, koska se ei kuulemma enää mahtunut keräilijän kotiin.
Kierroksellamme pääsemme puhumaan monen eri panimolaisen kanssa ja ainakin he näyttävät kovasti pitävän työstään, vaikka BrewDogilla on ollut omat ongelmansa henkilökunnan kohtelun suhteen. Asiasta kysyttäessä viestintävastaava kertoo yrityksen nyt keskittyvän tasa-arvoon ja häirinnän ehkäisemiseen hyvin paljon enemmän, menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin.
Lopuksi saamme tastingin ajaksi seuraamme toisen perustajista, ennen BrewDog-uraansa mm. Thornbridge Breweryllä Jaipurin tuotekehitykseen osallistuneen Dickien ja laatujohtaja Fraser Gormleyn. Hieman ujolta vaikuttava Dickie vastaa leppoisasti kysymyksiin sekä omasta taustastaan että BrewDogin toiminnasta. Oman oluentekointonsa hän kertoo olevan jo lapsuuden perua, suvun toinen haara viljeli mallasohraa viskin ja oluen valmistukseen. Into olueen vahvistui opiskeluaikoina, jolloin sitä tehtiin kotona.
Martin Dickie ja Fraser Gormley
Maistellessamme oluita puhutaan paljon myös tuotekehityksestä. BrewDogilla sitä tekee 6-7 henkilöä, osa toki muiden työtehtäviensä ohessa. Dickien mukaan panimon pääidea on edelleen sama kuin perustaessa, tehdä jenkkityylisiä, humalavetoisia oluita, mutta mukaan mahtuu myös muita, kokeilevampiakin tuotteita. Tuotekehityksen lähtökohtana on Gormleyn mukaan usein toisesta oluesta, jostain raaka-aineesta tai matkalta saatu inspiraatio, jota sitten pallotellaan koko tiimin kera. Tärkeä inspiraation lähde on myös Yakima Chief -humalaosuuskunta, josta Dickie ja Gormley käyvät kerran vuodessa varaamassa humalat panimon oluisiin. Humaloinnista Gormley kertoo, miten he laskevat keitetyn vierteen lämpötilan ennen whirlpoolia ja lisäävät humalat vasta sitten. Näin olueen saadaan jo keiton jälkeen enemmän aromia ja vähemmän katkeruutta.
Juttelun lomassa maistamme sekä vanhoja tuttuja oluita kuten ikonista Punk IPAa, mistä Dickiellä on oma tarinansakin; ensimmäiseen kaupalliseen keittoon putosivat Dickien avaimet ja puhelin, mutta koska rahaa ei ollut ja tuotetta piti saada ulos, olut pullotettiin ja myytiin, koska maussa ei ollut mitään vikaa. Kokeilin myös ujosti guavalla maustettua Hazy Jane -versiota, tuhtia ja hedelmäistä ja suun täyttävää Born to Die 2023 IPAa sekä tuhtia ja hieman öljyistä Dog L 7 stoutia.
Tastingin jälkeen onneksi syötiin, koska oluen määrä huimasi jo hiukan. Reippaan kokoisen hampurilaisen kanssa otin maistelun takia neljän oluen maistosetin, jossa oli niin kevyttä King -kölschiä, West Coast -henkistä Left Fied -IPAaa, Cloudy Lemonade Sour- hapanolutta ja Cherry on Top Milkshake IPAa. Näiden(kin) perusteella täytyy sanoa, että BrewDog on parhaimmillaan IPA-oluissa sekä tummissa tuhdissa oluissa. Happamat eivät minua niin säväyttäneet, mutta eihän sitä voikaan olla hyvä kaikessa.
Kokonaisuutena panimovierailu oli mielenkiintoinen ja monipuolinen. BrewDog on yrityksenä kiinnostanut minua pitkään, onhan panimo tuonut käsityöläisoluen käsitteen tunnetuksi ja liittänyt vallankumouksen olueen, erottuen muista panimoista, joista monet ovat puhuneet aina samoista asioista, intohimosta ja korkealaatuisista raaka-aineista. BrewDog on ollut ensimmäinen joukkorahoitteinen panimo ja paikallisesti kuulemma edelleen hyvin tärkeä alueen asukkaille. Isossa, pääasiassa jenkkiruokaa tarjoilevassa ravintolassa käykin paljon paikallisia turistien lisäksi.
Pienestä kahden miehen lafkasta yritys on paisunut monikansalliseksi konserniksi, jolla maailmanlaajuinen oma pubiketjunsakin. Mielipiteeni panimosta on vaihdellut vuosien varrella, mutta tämän vierailun perusteella täytyy sanoa, että laatu oli jokaisessa oluessa erinomainen ja maut tasapainoisia sekä hyviä. Koko päivän kestänyt, hyvin perinpohjainen vierailu sekä panimon että tislaamon puolella oli erittäin antava myös tekniseltä puolelta, henkilökunnalla oli aikaa selittää peri pohjin asioita uteliaalle. Suosittelen siis poikkeamista, jos liikut Aberdeenin suunnalla.
Kuvat: Anikó Lehtinen
Ilmestynyt 3/23 Olutposti -lehdessä.
Katso myös:
