Olutta olutta: Suuret Oluet Pienet Panimot, Oulu, 30.8.2018
SOPP-festarikiertueen päättävä Oulun tapahtuma järjestetään nyt toista kertaa. Viime vuosi oli ainakin omalla mittarillani menestys, vaikka torstain lämmittelypäivä oli viime vuonna melko hiljainen: paikalla oli muutama eksynyt eläkeläinen ja kourallinen olutentusiasteja. Kaksi seuraavaa päivää sitten veti porukkaa ajoin ruuhkaksi asti. Nyt teltoissa on torstaina viiden jälkeen aivan eri meininki, paljon vilkkaampaa, jopa siinä määrin että perjantain ja lauantain ruuhkahuiput hieman jännittää. Jo nyt useimmissa pitkistä pöydissä on asiakkaita. Jos viimevuodesta tai jostakin vuoden aiemmasta SOPP:sta on lasi jemmassa, sisään pääsee ennen kuutta ilman mitään veloitusta, jopa jonon ohi. Todella kätevää, ja se kannustaa käymään useampana päivänä.
Alue ei ole viime vuodesta kasvanut, pikemminkin päinvastoin, kun ulkopöytiä on ehkä muutama vähemmän, ja ne on siiroteltu osittain alueen vastakkaiseen päätyyn, josta löytyy nyt myös WC-tilat. Kenties alueen ihmisvirtoja on nyt mietitty kokemuksen myötä uudestaan, toivotaan että toimii. Valitettavasti lasinpesupisteet ainakin ovat nyt yhdessä kasassa esiintymislavan päädyssä, jonne on kuitenkin teltan toisesta päästä matkaa. Samassa kohdassa on myös tapahtuman ainoa vesipiste, joten oma vesipullo ei ole huono idea.
Reilusta paristakymmenestä panimosta vajaa kymmenen on Oulussa uusia tuttavuuksia, joista Kaleva ja Kiiski olivat minulle vielä tyystin maistamattomia. Tarjonnan perusapat olivat molemmilla aika pliisuja, jopa heikkoja, mutta Olutopas-pöydästä löydetyn suosituksen perusteella ainakin Kalevan Mösjöö -lager oli paljon ryhdikkäämpää tavaraa tuhdilla viennamaltaisuudellaan. Täytyy perjantaina antaa myös Kiiskille uusi mahdollisuus.
Maistilalla on varmasti tapahtuman monipuolisin kattaus, määrällisesti ainakin, kun paikalle on jostain löytynyt jopa 17 hanaa, joista kolmessa— täysin uutta olutta. Sonnisaarella myös pari uutuutta. Jätin nämä paikalliset suuruudet pääasiassa vielä ensi kertaan, ja niitähän varmasti ehtii maistella myös olutravintoloissa jos jostain syystä täällä ei ehtisikään.
Parhaana maistetuista jäi puolentoista tunnin pikapyrähdyksellä Malmgårdin Rye ESB- Hyvin uskottavan aidonoloinen ESB, jossa oli tavoitettu pehmeys, kuiva keksisyys ja pehmeä pähkinäisyys. Ei helpoin tyyli saada toimimaan näin hyvin. Ruis ei ollut mitenkään vahvasti esillä, mutta tasapainoisen juotava olut oli. Tämän esityksen innoittamana kävin testaamassa myös Bock’sin Ruisoluen, joka oli tyystin erilainen: paljon sahtimaisempi veto, makeutta ja kevyttä banaania. Kuitenkin kivan juotava, sopivasti mausteinen tapaus jäi toiseksi parhaiten mieleen jonkinlaisena sessio-sahtina.
Tapahtumasta saa nyt ensi kertaa uuden alkoholilain mahdollistamana ostettua oluita myös mukaan. Myyntipiste on sijoitettu niin, että sitä ei oikeastaan huomaa kuin vasta pois lähtiessä, ja valtaosa kävijöistä varmaankin lähtee vasta iltayhdeksän jälkeen. Kuitenkin oikein kiva lisäpalvelu, vaikka kaikki panimot eivät näytäkään pullojaan tuoneen tarjolle. Cool Headin Levitation oli oikein toimiva brittivivahteinen pöytäolut (lue: Kernel Table Beer), jota voisi huomenna ostaa mukaan.
Sen verran hyvä meininki näin ensimmäisenä päivänä, että eiköhän paikalla ole piipahdettava vielä pari kertaa. Pakkomaistettavia oluita ei varmasti kolmelle tehokkaalle päivälle riittäisi, mutta kun kerran on helppoa säännöstellä ne useammalle päivälle niin mikä ettei.
