Olutta olutta: Olutvuosi 2017
Loppuvuosi 2017 oli blogi- ja olutrintamalla hiljaiseloa. Kävin Alkossa vain kahdesti, ja olueni tilasin Euroopan olutkaupoista, kenties jonkinlaisena hiljaisena protestina viime vuonna puhuttaneen alkoholilain uudistukseen liittyvästä kaksinaismoralismista ja etämyynnin kieltämisyrityksistä. Jonkinlaiset päätökset saatiin lopulta tehtyä, mutta etämyynnin osalta tätä väsyttävää keskustelua jatketaan vielä 2018: on oikein asetettu työryhmä, jonka ainoana tehtävänä lienee keksiä mahdollisimman rajoittavat keinot kieltää etämyynti, mutta siten että EU ei älähdä. Lopullinen päätös tuolle asialle on odotettavissa varmaan joskus 2020-luvulla.
Tulevaisuus näyttää miten, jos mitenkään, alkoholilain pikkuviilaukset vaikuttaa kulutukseeni, mutta mennyttä vuotta summatakseni keräsin henkilökohtaisia tilastoja kulutuksestani Untappdista:
712 ennen maistamatonta olutta, mikä on 80% kaikista juoduista oluista, eli kovin usein ei samojen oluiden pariin tule palattua, elleivät ne ole kotitekoisia. Valtaosa lukumäärästä tulee luonnollisesti maistelulautasista ja festareilta. Harvoin, jos koskaan, juon baarissakaan ’isoa’ olutta, pääasiassa siis 0,25l-0,4l jos maisteluannoksia ei ole tarjolla. Arvotaan keskimääräiseksi annoskooksi yläkanttiin 3dl, josta saadaan yhteensä kutakuinkin 255l olutta. Oluiden keskiarvovahvuus oli 6.2%. Tyyleissä kärjessä hyvin yllätyksettömästi IPA, APA, DIPA, Saison ja geneerinen Sour ale.
Oluita join 159 eri ravitsemusliikkeessä tai paikassa, joista 131:ssä en ollut aiemmin käynyt (jälleen n. 80% paikoista oli uusia), pidän toki paikkojen kiertelystä, mutta tämä luku on silti yllättävän suuri. Vierailtuja maita kertyi kuitenkin vain viisi: Iso-Britannia (Englanti), Itävalta, Norja, Tanska, Yhdysvallat (Texas). Ei aktiivisin matkailuvuosi ainakaan valtioiden lukumäärässä.
Juodut oluet heijastelevat käytyjä maita kohtuullisesti, jakautuen panimoiden kotimaan mukaan seuraavasti:
- 26% Yhdysvallat
- 26% Suomi
- 20% Iso-Britannia
- 6% Tanska
- 4% Belgia
- 4% Ruotsi
- 3% Itävalta
- 2% Norja, Viro, Saksa
- 1% Alankomaat, Uusi-Seelanti
- <1% Espanja, Venäjä, Italia, Tsekki, Kanada, Etelä-Afrikka, Israel, Latvia, Kreikka
Oluita siis vain 23 eri maasta, siinä olisi paljon parantamisen varaa. Toisaalta, makrolagerin juominen eri puolilta vain tikin toivossa ei kiinnosta ollenkaan. Vaatinee siis matkailua ei-olutmaihin.
Parhaana oluisiin liittyvänä kokemuksena jäi mieleen Alamo Drafthouse Austinissa, huomaamattomasti pöytiintarjoillut laatuoluet (Pinthouse Pizza Electric Jellyfish) elokuvaa seuratessa oli kokemuksena lyömätön, ja sellainen jota ei monessa paikassa saa. Elokuvalta ja kännykän käyttökiellolta ei ehtinyt näpyttelemään blogipostaustakaan sieltä. Muita erinomaisia olutkokemuksia olivat Tromssan Storsteinenin ylläolevat maisemat (ja Egon Hybridize suoraan tölkistä), hieman kiirehditty ja kaoottinen— Jester King -panimovierailu, loistavan olutvalikoiman ja oluiden jatkuvan vaihtuvuuden— Himmeriget— sekä rennon tunnelmallinen— Friends of Ham Leedsissä.
Yllä mainittu Jellyfish on ylipäätään kärkipäässä tänä vuonna maistetuista uusista oluista, mutta ykköseksi nousee kuitenkin ikeniä kuivattava 3 Fonteinen Oude Geuze Cuvée Armand & Gaston, Kööpenhaminan Himmerigetissä. Muita mieleen jääneitä parhaista olivat ainakin Cantillon Blåbær ja Lou Pepe 2012, Omnipollo Noa Pecan Mud Cake, Stone Old Guardian Dry-Hopped Pekko, Het Uiltje Dr Raptor, Brewdog— New England IPA V2, Cascade Apricot, Cellarmaker No Nelson Left Behind, Lone Pint Yellow Rose, Cloudwater NW DIPA Ekuanot.
Kotiolutrintamalla vuosivauhti oli toissavuoden tapaan 8 eri olutta. Harrastuksessa kehittymistä on tapahtunut, ja mielestäni keskimäärin oluiden laatu on ollut vain paranemaan päin.
Ensi vuodeksi ohjelmassa on ainakin alkuvuonna paljon matkailua: Lakeuden Panimojuhlat Seinäjoella jo parin viikon päästä, Espanjan Malaga helmikuussa, Lontoo maaliskuussa ja Mikkeller Beer Celebration Copenhagen huhtikuussa. Sen pidemmälle ei matkakohteita ole mietittynä, mutta kesäähän ei voi matkailematta viettää. Sitä odotellessa.