Olutta olutta: Fuller’s Griffin Brewery ja Old Suffolk Punch, Lontoo, 7.9.2018

Aamulenkki Hammersmithistä länteen, ensin pyörällä, mutta Santander-pyörien verkosto päättyy näille nurkille, ja oli jatkettava jalan. Suuntana Fuller’sin panimo Chiswickissä. Panimolla en ole koskaan vieraillut, vaikka aikomuksena on pitkään ollut. Nytkään en kuitenkaan jaksanut odottaa kymmeneltä alkavaa panimokierrosta, harvoin niistä kauheasti mitään saa irti. Mukavaa aluetta kävellä ympäriinsä Thamesin rantaa, ja piipahdin aamupalalla Mawson’s Arms -pubissa panimoalueen laidalla. Alkoholia tarjoillaan vasta klo 10 alkaen, joten ESB jäi juomatta paikan päällä.

Tässä kohdassa Thamesia on pitkä jalankulkijoille ja pyöräilijöille suunnattu reitti, jota ei ole liikaa pätkitty yksityisomistuksilla. Mikäs tässä on aurinkoisella ilmalla kävellä. Kävin sotkemassa kenkänikin Thamesin mudassa, vesi on nyt alhaalla ja jokeen pääsee kävelemään.

Matkalla on useita pubeja, joista avautuu hienot jokinäkymät. Hieman harmittavasti kaikki aukeavat aikaisintaan klo 11, mutta mitä ikkunoista vilkuilin, olisi näissä varsin hyvä olutvalikoimakin. Useissa luonnollisesti Fullersin caskeja, mutta myös kegitavaraa. Vaikuttivat ehdottomasti vierailun arvoisilta, toivottavasti joskus ehtii. Kertokoot kuvat enemmän.

Kävelystä tuli noin viiden kilometrin mittainen, huomasin kävelleeni jo pitkälle Hammersmithin ohi, hyvä etten Putneyhin. Old Suffolk Punch on vilkkaan Fulham Roadin varrella, minulle matkalla takaisin Hammersmithiin. Tuntemattoman West Berkshire -panimon pubi ilmeisesti. Käsipumpuissa kolme heidän olutta, toistakymmentä kegihanaa vierailevia, useita Renegadelta, joka on myös uusi tuttavuus.

West Berkshiren Good Old Boy -bitter on omaan makuuni vähän liian kuivan maltainen eikä parhaassa terässä. Paljon parempi oli Session Pale Ale, jossa makea aromihumalointi yhdistyy keksiseen maltaaseen kivasti pysyen kuitenkin riilimäisenä.