Olutta olutta: Blue Owl, Austin, 5.5
Ensimmäinen Teksasin paikoista, jossa täytyi ostaa lasi, johon sitten saa neljä ’näytettä’. Teksasin monimutkaisen alkoholilainsäädännön kiertämistä asuinalueella tjsp. Suomi ei ole ainoa maa missä on kummallisia alkoholilakeja, mutta täällä ei sentään ole vaatimusta tasaisesta anniskelualueen lattiasta -aiemmin päivällä Guardians of the Galaxy 2 oli varmasti parempi kun samalla sai nauttia hyviä oluita (Funkwerks, Pinthouse Pizza).
Itä-Austinin Blue Owlissa annoskoot itse valittavissa, koska voit ostaa 5oz, 8oz tai 12oz lasin, 8-15 dollarin hintaan.—
Ihan kivasti porukkaa perjantai-illalla, myös kadun viereen aidatulla patiolla on porukkaa ja koiria. Austin on varmaan koiraystävällisin kaupunki missä olen käynyt, tuntuu että lähes kaikissa baareissa ja ravintoloissa koirat on huomioitu, on ulkoilualueet ja juomakulhot. Monissa koirat saavat olla sisälläkin. Täällä jopa oma baarikoira; pelokas, minikokoinen vinttikoira.
Oluet kaikki hapankamaa, kettle soured, sanovat. Neljä perusvalikoimassa ja kausioluita toiset neljä. Maistamani Little Boss, Van Dayum, Dapper Devil olivat kaikki happamia pehmeästi tai kevyesti. Kevyemmät ok kesäjuomaa jos ipalle kaipaa raikasta vaihtelua, mutta ei monimuotoisinta souria. Eniten pidin Dapper Devilistä kirsikan ja vadelman makean happamalla kombolla. Oluet eivät yleisesti ottaen olleet mitään mahtavia, ei huonoja mutta keskinkertaisia. Happamuus on belgiverrokkeihin nähden vähän liian ohuen pistävää, ei suun täyttävää hapanoluen täyteläisyyttä.
Paikka menee kiinni jo kello 22, luultavasti saman alkoholilain takia. Varmasti harmi heille sillä puoli kymmeneltä paikka on vilkkaimmillaan, lähes kaikki paikat sisällä ja ulkona ovat käytössä. Minulla on neljännessä lasissa Wee Beastie, hapatettu skottiale, jossa rusinaisuus nousee taas vahvasti. Tässä paksumpirunkoisessa se toimii paremmin.