Olutpostin haastattelussa Dan Koivulaakso (osa 2)
VEHNÄISTÄ
Dadjoke Breweryn juttu on vehnäolut. Kysymys kuuluu, että miksi? Vehnä kun ei ole ollut muodikasta toviin.
”Me emme ole muodikkaita. Varmasti tärkein syy on se, että meillä on vahvat siteet Saksaan. Jussi on asunut pidempääkin siellä ja itse olen viettänyt paljon kesiä Saksassa. Suhde vehnään on syventynyt sitä kautta. Haluamme tehdä vehnäoluet puhtaasti ja perinteitä kunnioittaen, mutta välillä on kiva kikkailla”, Koivulaakso analysoi.
Kuin alleviivatakseen sanomaansa hän aukaisee väkivaltaisesti vaahtoavan vehnäolutpullon, joka on maustettu puolukalla. Edellisen keiton tuloksia – tällä kertaa on syntymässä vahvahko wit. Puolukan kirpsakkuus tasapainottaa vehnän banaanisuutta mallikkaasti, mutta omaan suuhun olut on silti liian vehnäinen. Minulla kun ei ole syvää suhdetta Saksavehnään. Juon tosin toisen ja kolmannenkin mukillisen ilman mutinoita.
”Tekeekö Suomessa oikein kukaan hyvää vehnäolutta”, Koivulaakso miettii ääneen. Hän myöntää, että ura ja perhe vievät paljon aikaa, että ihan niin usein ei kapakkaan ehdi kuin ehkä haluaisi. Olutfestivaalitkin ovat jääneet viime vuosina vähemmälle. Vertailukohtia Dadjoken vehnäoluille
ei siis löydy enää niin helposti.
”Isoin maistelukausi on kohdallani auttamattomasti ohi, mutta onneksi Kallion lähipubeissakin alkaa olemaan edes jonkinlaista valikoimaa. Jos vapaa ilta kohdalle sattuu, niin kyllä olut on siinä keskeisessä roolissa.”
”Ja pubin pitää olla pubi. Kysyin Jussilta vähän aikaa sitten, että käydäänkö Panemassa oluella. Jussi vastasi, että hän haluaa mieluummin pubiin”, molemmat nauravat vapautuneesti. Olut on alkanut tehdä taikojaan.
Kotikaupunkinsa Helsingin olutskenen Koivulaakso näkee mielenkiintoisena ja yhä nousevana, mutta korona ja sen aiheuttamat jälkijäristykset pistävät miehen mielen mietteliääksi.
”Konkursseja tulee, sitä on vaikea estää. Varsinkin jos toinen aalto pistää taas ravintoloita säppiin. Onneksi moni oluttoimija tuntuu olevan niin terveellä pohjalla ja innovaatioita riittää, että varmasti ne kaikista vahvimmat selviävät”.
”Hienoa myös nähdä, että monet ei-niin-olutravintolat ovat ottaneet pienpanimoita hanaan. Niissä kun kate on huomattavasti pienempi kuin bulkkioluessa. Hinta ei onneksi enää ole kaikki kaikessa, kun puhutaan alkoholista. Niin sen pitää mennäkin”, Koivulaakso napauttaa.
ÄITI AINAKIN TYKKÄÄ
Tyhjiä puolukkavehnäpulloja alkaa löytymään pirttipöydältä useampi kappale ja Dadjoke Brewery on päässyt keittohommissaan jo loppusiivouksen kimppuun. Puutarhaletku vaikuttaa olevan kätevä apuväline, kun kotipanimo sijaitsee kirjaimellisesti kotipihalla. Molemmat vaikuttavat olevan tyytyväisiä tuntien urakkaansa ja intohimo olutta kohtaan paistaa miesten silmistä. Ehkä hieman jo poskiltakin.
”Kyllä tästä saa taas uuden kipinän, kun on tehnyt muutaman keiton suht lyhyen ajan sisällä. Tauko venyi liian pitkäksi”, Koivulaakso intoilee.
”Joko jatketaan täällä Jussin vanhemmilla panemista tai jos oikein innostutaan, niin yritetään löytää vuokrasoppi, missä jatkaa harjoituksia. Miksei vaikka isomman kollektiivin jäseninä.”
Vielä ei omaa tilaa kuitenkaan löydy, joten Grainfather ja kaikki muu tarvittava tilpehööri pakataan pesun jälkeen laatikoihin ja kannetaan omakotitalon vintille odottamaan seuraavaa kertaa kuntosalilaitteiden ja kirjaröykkiöiden keskelle. Silti tilaa on paljon enemmän kuin kaksikon ensimmäisessä kotipanimotilassa, Vaasankadun kaksiossa.
”Jos joku muu kuin äiti tykkää”, Koivulaakso heittää, kun tiedustelen, että kaivetaanko panimolaitteisto esille vielä joskus kaupallisessa tarkoituksessa.
”Miksipä ei. Kyllähän näistä oluista olisi kiva saada laajempaakin palautetta ja olla sitä kautta enemmän osa kotimaista pienpanimokulttuuria. Joku yhteistyöolut voisi tulla hyvinkin
kysymykseen kaupallisen toimijan kanssa.”
Omilla kasvoillaan tai nimellään Dan Koivulaakso ei kuitenkaan halua lähteä olutta markkinoimaan.
”Olut on olutta, politiikka politiikkaa. Ei siitä välttämättä olisi edes hyötyä. En ole niin tunnettu henkilö kuitenkaan, paitsi ehkä jossain politiikkanörttien piireissä. Ja toisaalta ihmiset saattaisivat jättää oluen ostamatta, jos minä olisin poliittisena hahmona sen taustalla”, Dan Koivulaakso järkeilee ja katoaa vintin pimeyteen. Iskävitsit on kerrottu tällä erää.
Tiedättekö muuten mitä olut sanoi toiselle seksin jälkeen?
Rakas, minä taidan olla viini.
Olutpostin haastattelussa Dan Koivulaakso (osa 1) – Olutposti
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 3/2020.
Teksti ja kuva: Teemu Lahtinen
