Olutpakina: Olutseuratoiminta
Olutseuratoiminta on monin tavoin hauskaa, elämää rikastuttavaa ja mukavaa, jos noin niin kuin seurassa toimimisesta pitää. Rekisteröityneiden seurojen on kuitenkin seurattava yhdistyslakia. Sen myötä toimintaan kuuluu tympäiseviä byrokraattisia piirteitä kuten pakollisia kokouksia, äänestyksiä ja ties mitä pöytäkirjoja. Sieluni kaipaa jotain jännittävämpää, mystisempää ja rikollisempaa!
Seuratoiminnasta jännittävintä ja mystisintä on tietenkin salaseuratoiminta. Vapaamuurarit, Keskiviikkokerho, Skull & Bones, P2, 4H ja mitä näitä nyt on. Niissä (kuulemma) valtaapitävät ja sellaiseksi itseään kuvittelevat kerääntyvät suunnittelemaan vaalituloksia, palvomaan epäjumalia ja irstailemaan. Lystikkään oloista menoa!
Niinpä olutseuratoiminnan monimuotoistamisen nimissä olen päättänyt perustaa olutsalaseuran: Vapaakittaajat. Voi tuntua salailun vastaiselta tällä lailla ilmoitella julkisella palstalla, mutta jotenkin homma täytyy alulle saada. Kyllä kansa sitten unohtaa. Sallikaa siis, että esittelen suunniteltua toimintaamme hiukan.
Seura kokoontuu lähimpään olutkellariin silloin kun Pellonpekon ohrakutsu alkaa alitajunnassa helistä ja soida eli noin kerran kuussa. Nautitaan pyhät kolme tuoppia.
Ensimmäisen tuopin aikana suoritetaan hartaushetki, jolloin kaikki mystillisen hiljaisuuden vallitessa muistelevat oluen valmistuksen vaiheet sekä mumisevat rukouksen Jacksonille, tuolle suurelle muinaiselle, josta me kaikki olemme siinneet.
Novus Ordo Bibendum!
Toisen ja kolmannen tuopin vajotessa aletaan leppoisasti jorista humalalajikkeista, alkoholilainsäädännöstä, päivän oluttyylistä ja sen semmoisesta. Kolmannen tuopin loputtua tehdään päätöksiä keskustelluista aiheista. Pöytäkirjoja tai muuta todistusaineistoa ei luoda. Mahdolliset kumoukselliset action pointit jokainen merkkaa omaan sisäiseen tehtävälistaansa. Sen jälkeen normaalin baari-illan tapaan kaikki lähtevät joko kotiinsa nukkumaan tai ritualistisiin orgioihin. Mikä nyt sattuu fiilis olemaan.
Jäsentasoja on klassinen 33, alimmasta kandidaatista ylimpään Viidennen Mallassalaisuuden Pyhän Humalapropagaation Ylevään Prinssi-Kenraaliin. Myös liittymisprosessi noudattelee perinteikkäitä, muista salaseuroista tuttuja linjoja: Kandidaatiksi päästäksesi tarvitset kahden vanhemman jäsenen suosittelun. Kandidaatin on jäseneksi päästäkseen läpäistävä nöyryyttävä initiaatioriitti, joka on luonnollisesti salaisuus. Kannattaa kuitenkin varata oma mäskimela mukaan. Seura on luonnollisesti avoin kaikille sukupuolille, ei tässä nyt ihan jälkeenjääneitä tai Suomalaisessa Klubissa sentään olla.
Tällaista siis suunnitelmissa. Vapaakittaajat on luonnollisesti vielä alkukantimissaan. Tarkoitus on nyt keskittyä erityisesti jäsenmäärän kehitykseen. Jäseniä on tällä hetkellä vain yksi, joten kahden suosituksen hankkiminen on osoittautunut halukkaille varsin hankalaksi. Uskon kuitenkin, että oikeasti määrätietoinen henkilö pystyy tällaisen esteen ratkaisemaan positiivisella can do -asenteella. Tästä on suunta vain ylöspäin!
Teksti: Jouni Koskinen
Pakina on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 3/18
