Olutmatkalla Latviassa
Latvian olutkulttuuriin tutustuessa kannattaa pitää mielessä, että hienoja olutkohteita löytyy myös Riian ulkopuolelta.
Latvian pääkaupunki Riika on jo tuttu kohde monelle olutmatkailijalle, ja syystäkin. Olut, latviaksi alus, kuuluu eittämättä Latvian kansalliskulttuuriin. Se mainitaan usein latvialaisissa kansallislauluissa ja runoissa, ja se liittyy erottamatta latvialaiseen elämään ja ilonpitoon. Riiasta löytyy mielenkiintoinen valikoima olutravintoloita, joissa voi maistella oluita edullisesti ja laajalla kattauksella.
Olutseikkailijan ei kannata kuitenkaan jäädä Latviassa pelkästään pääkaupungin pauloihin, sillä monia hienoja olutkohteita löytyy muualtakin Latviasta. Suhteellisen pienikokoisessa noin kahden miljoonan asukkaan maassa välimatkatkin ovat varsin kohtuullisia.
Olutta, ruokaa ja väkeviä mallasjuomia
Latvian tunnetuimpien panimoiden joukkoon noussut Valmiermuiza löytyy reilun sadan kilometrin päästä Riiasta pohjoiseen pittoreskista Valmieran kaupungista, joka jo itsessään on käymisen arvoinen, sillä alue on kuulu kauniista luonnostaan ja rikkaasta historiastaan.
Panimo sijaitsee vuosisatoja vanhassa kartanossa, jota sodat ja aika olivat runnelleet ja rappeuttaneet ennen kuin Valmierasta kotoisin oleva Aigars Rungis alkoi herätellä sitä eloon vuonna 2006 ja rakentaa sinne panimoa.
Maaliskuussa vuonna 2009 ensimmäiset oluensa lanseerannut panimo on nykyisin myös suosittu matkailukohde, ja siellä järjestetään opastettuja kierroksia, joiden aikana voi tutustua panimon historiaan ja oluen valmistusprosessiin. Beer kitchen -ravintolassa voi maistella oluen lisäksi vaikkapa olutleipää, mäskikeksejä, sipuliolutlevitettä ja muita oluella tai sen raaka-aineilla höystettyjä snackseja. Panimokaupassa on oluiden lisäksi hyvä valikoima paikallisia ruokia.
“Tavoitteena on alusta saakka ollut elvyttää alueellemme ominaista vieraanvaraisuuden kulttuuria ja tehdä oluesta jälleen arvostettu juhla- ja ruokajuoma”, panimokierroksen opas Atis Everss sanoo.
Perinteistä ja kokeilevaa
Yleisin oluttyyli Latviassa on lager, vaaleana tai tummana. Valmiermuizan myydyin olut on amber lager, joka on tuntuvasti karamellisempi ja pyöreämpi kuin vaaleat lagerit.
“Latviassa tykätään täyteläisistä oluista”, Everss toteaa.
Hän kertoo, että Valmiermuiza on aina panostanut perinteisten, paikallista kulttuuria ja raaka-aineita kunnioittavien oluiden valmistukseen, mutta toinen tuoteryhmä pitää sisällään ajan hengen mukaisia trendioluita, kuten moderneja aleja ja soureja.
“Yksi myydyimmistä oluistamme on nykyisin alkoholiton IPA.”
Valmiermuizan tuotanto on noin kaksi miljoonaa litraa olutta vuodessa. Lisäksi se tekee jäännösoluesta valmistettuja tisleitä, kuten tislattua ja kuusi kuukautta rommitynnyrilastujen kanssa kypsytettyä lageria, jonka alkoholipitoisuus on 40 prosenttia.
Indie-henkeä ja craft-pizzoja
Noin 70 kilometriä Riiasta itään, pikkuruisesta Upespilsin kylästä, löytyy aivan toisenlainen, mutta niin ikään vierailun ansainnut pienpanimo, IndieJānis. Kuten ehkä jo panimon nimikin kertoo, kyseessä on hyvin indie-henkinen panimoravintola.
IndieJānis tunnetaan erityisesti jenkkityylisistä, hieman kotiolutmaisista oluistaan sekä puu-uunissa paistetuista hapanjuuripizzoista, joihin panimon perustaja ja omistaja Janis Rudzitis tekee kastikkeet, makkarat ja mozzarellankin omin käsin.
Panimoa ei ole ehkä ihan helppo löytää, sillä se sijaitsee entisen neuvostokolhoosin alueella pienen hiekkatien päässä. Itse panimorakennus toimi aikoinaan, vuonna 1905, kapinallisten kokoontumispaikkana, kun työläiset nousivat maanomistajia vastaan.
Matkanteko kuitenkin kannattaa, sillä sisällä odottavat takkatuli, kuumana hehkuva pizzauuni, upottavat sohvat, oluthanat ja rouhea tunnelma.
”Meillä käy kesäisin paljon esimerkiksi moottoripyöräilijöitä. Tuonne ylös voi jäädä yöpymäänkin, Rudzitis naurahtaa ja viittaa raakalaudoista rakennettuun parveen, jonka looseissa on patjoja lattialla.”
IndieJānisin baarissa on neljä hanaa, joista kahdesta lasketaan tuoppeihin lageria ja kahdesta IPAa. Toinen IPA-oluista, Old School IPA, on panimon myydyin ja juoduin olut. Lisäksi tarjolla on tölkkioluita.
Innostus oluepanoon syttyi Norjassa
Rudzitis kertoo innostuneensa oluenpanosta Norjassa, jossa hän pyöritti pientä rakennusfirmaa useamman vuoden ajan. Hän pani olutta kotonaan Bergenissä vuosikausia aina lauantaisin, ja tarjoili kokeilujaan myös kavereilleen. Jossain vaiheessa hän alkoi miettiä, josko oluenpanosta olisi ammatiksi, sillä hän halusi perhesyistä palata Latviaan, ja elantokin piti jotenkin tienata.
“Ensin kyllä mietin viskin valmistamista, mutta tajusin nopeasti, että ajatus oli naiivi eikä viski voi olla ainakaan pääbisnes. Niinpä päätin kokeilla panimotoimintaa.”
Ridzitis jatkoi Norjassa työskentelyä vielä muutaman vuoden ajan tienatakseen riittävän alkupääoman panimon perustamiseen.
“En halunnut ottaa lainaa riskibisnekseen.”
Vuonna 2013 Rudriztis alkoi etsiä Latviasta sopivaa paikkaa panimolleen, ja löydettyään vanhan kolhoosirakennuksen hän aloitti remonttiurakan. Lopulta panimo aloitti toimintansa vuonna 2017. Nykyisin tuotanto on noin 50 000 litraa vuodessa ja Rudzitis on voinut palkata avukseen oluenpanijan.
“Itse teen enää reseptit. Hoidan myös ravintolapuolen ja pizzojen valmistuksen, ja ylipäätään liiketoiminnan.”
IndieJanis on avoinna vain viikonloppuisin, mutta Rudzitis lupaa avata ovet satunnaisille kulkijoille muulloinkin, jos sattuu olemaan paikalla.
“Ja yleensä olen, hän naurahtaa.”
Teksti ja kuvat Maria Markus
Ilmestynyt Olutposti 2/23 -lehdessä.