Olutmatkailijan blogi: Tampereen parasta olutmarkettia metsästämässä osa 1
Markettien olutvalikoimissa on muutamassa vuodessa tapahtunut melkoinen harppaus. Erityisesti kotimaisten pienpanimo-oluiden kohdalla. Vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi Pyynikin panimon oluita oli turha isoista ostoskeskuksista etsiä. Jonkin aikaa ainoa paikka niiden ostamiseen olikin Ylöjärvellä Teivon ABC:llä sijaitseva Fröökynän Herkku. Viimeksi reilu kuukausi sitten siellä käväistessäni olutvalikoima oli supistunut ja ilmeisesti myös vaihtuvuus oli melko vähäistä. Asialla on vaikutusta erityisesti IPA:n kanssa. Optimaalisen aromihumalamakuelämyksen saavuttamiseksi oluen tulisi olla mahdollisimman tuoretta.
Yritin etsiä tietoa Tampereen parhaista olutmarketeista netistä. Kovin tuoretta listaa en löytänyt, mutta parin-kolmen vuoden takaisissa listauksissa samat nimet toistuivat. Oli lähdettävä paikan päälle ottamaan selvää nykytilasta.
Ensimmäiseksi matka vei ”Kiinan muurin” kupeessa Kalevassa sijaitsevaan pieneen K-Extraan. Muistan, miten kaupan olutvalikoima teki minuun vaikutuksen siellä ensimmäistä kertaa noin 10 vuotta sitten asioidessani. Perinteisten bulkki-lagereiden ja parin tsekkiläisen tumman oluen lisäksi tarjolla oli jo tuolloin erilaisia brittioluita ja varmaan monia muitakin, mutta sen tarkemmin en enää valikoimaa muista. Oli jännittävää käydä katsomassa, miltä tarjonta nykyisin vaikuttaa.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy sisäänkäynnistä oikealla sijaitsevan, ensimmäisenä vastaantulevan pienen jääkaapin sisältöön. Pelkkää bulkkia. Vaan ei pidä antaa sen hämätä, sillä todellinen valikoima löytyy toisesta päästä pienehköä kauppaa. Tarjolla on jokunen kotimainen pienpanimo-olut sekä jonkin verran brittiläistä alea. Pari pulloa belgialaistakin. Seassa yksittäisiä hieman erikoisempiakin. Mitään erityisen harvinaista silmään ei kuitenkaan satu. Hintataso on aika korkea. Ihan ok valikoima, mutta muut ovat kuitenkin ajaneet jo ohitse.
Seuraavana listalla komeilee K-Citymarket Linnainmaa. Siellä en koskaan olekaan aiemmin käynyt. Arkkitehtuurisesti kauppa edustaa samaa tyyliä, kuin muutkin kitumarketit.
Jälleen kerran ensivaikutelmana on bulkkiosasto. Onneksi peräseinältä löytyy varsin kattavasti pienpanimokamaakin.
Aika paljon hyllyssä näyttäisi olevan uusia ”trendioluita”. Ruotsalainen Beerbliotek on melko vahvasti edustettuna. Tyylillisesti eniten ehkä IPA:a, gosea ja Berliner Weissea.
Hyllyissä on pienet vihreät lätkät indikoimassa uutuuksia. Niitä onkin valikoimassa melko paljon. Melko moni olut on myös tarjouksessa. Ovat ilmeisesti joko lähestymässä parasta ennen -päivää, tai sitten tuotteen vaihtuvuus on muutoin ollut heikkoa. Sinällään en ihmettele. Suhteellisen korkea kynnys lienee poimia ostoskoriin jonkun espanjalaisen tuntemattoman pienpanimon lähes 4 euroa maksavaa lageria. Ainakin itselläni on.
Klassikko-osasto sen sijaan on selvästi rajoitetumpi. Erityisen vähän on tummempia kauppavahvuisia oluita. Valikoimaa olisi ehkä saanut tasapainoisemmaksi lisäämällä muutamia tarkkaan valittuja brittiläisiä portereita sekä myös aleja/bittereitä.
Myöskään esim. Turun Kupittaan tai Lielahden Citymarketeista poiketen valikoimassa ei ole mielenkiintoisia historiallisia perinteisiä oluita tyyliin grozieskieta tai alkuperäistä gosea.
Hintataso on ok ja lisäbonusta on oluthyllyn toisessa päässä sijaitseva jääkaappi, jossa on kylmässä myös muutamia mielenkiintoisia pienpanimo-oluita. Yleensä kylmäsäilytys tuntuu olevan varattu isojen panimoiden kamalle. Erityismainintana vielä Pyynikin kauppavahvuinen Linna Vanilla Stout. Jätin ostamatta, mutta mietin, että mahtoikohan kyseessä olla Papan Vanilla Stoutin miedompi versio.
Seuraava pysähdys vaihteen vuoksi S-ryhmän kaupassa. Kalevan Prisma on joskus tullut vastaan myös olutkauppojen nimiä netistä googlettaessa. Tällä kertaa samassa rakennuksessa sijaitsevan Alkon valikoima vei helposti voiton. Ei Prismankaan valikoima missään nimessä huono ollut, mutta mitään erikoisempaa sieltä ei löytynyt. Kotimaista pienpanimo-olutta melko hyvin saatavilla ja yleisimpiä ulkomaisiakin. Hintataso ok. Kylmässä oli myös melko runsaasti kaikenlaista eli astetta maistuvampi olut on mahdollista ostaa myös heti nautittavaksi.
Sokoksen olutosasto on niin ikään kerännyt kehuja. Yritykseni valokuvata osastolla meneillään ollutta remonttia epäonnistui surkeasti. Joka tapauksessa aiemmin mielenkiintoisempia oluita sisältänyt keskihylly on kokonaan tyhjä. Jäljellä oli kohtuullisen kattavasti isompien panimoiden oluita sekä suomalaista pienpanimotavaraa sieltä tutuimmasta päästä. Mielestäni valikoima oli kuitenkin kokenut selvän inflaation aiempaan verrattuna. Toivottavasti kyseessä oli vain tilapäinen muutostyö.
Viimeisenä kirjoituksen ykkösosassa vuoronsa saa Lielahden Citymarket. Kyseisessä marketissa tulee asioitua melko usein ja saattaapa yhtenä vaikuttimena tähän olla myös varsin asiallinen oluthylly.
Kuten kuvista voi päätellä, en käynyt marketeissa ihan samana päivänä. Lehtikin on jo tässä vaiheessa kauniisti puissa. |
Lielahden Citymarketin valikoima on tutustumistani Tampereen marketeista ehkä tasapainoisin. Hyllyyssä on niin kotimaista pienpanimotavaraa, kuin keskieurooppalaista tummempaa olutta, brittiosastoa unohtamatta. Myös alkoholittomia tai matala-alkoholisia oluita löytyy hyvin ja onpa valikoimaan päätynyt mm. loistava Mikkellerin Drink’in In The Sun. Pienenä kritiikkinä mainittakoon kuitenkin se, että suurin osa britti-aleista on suurimpien panimoiden valmistamaa hieman tylsempää tavaraa, mutta on siellä joukossa myös esim. Timothy Taylorin Landlord alea. Aivan halpaa se ei tosin ole: pullo maksaa lähemmäs viisi euroa.— Muutoin hintataso on aika samoissa sfääreissä muidenkin isojen markettien kanssa.
Erikoisuusosastolta mainittakoon ainakin ilahduttavasti hyllyyn paluun tehnyt perinteinen suolalla maustettu saksalainen hapanolut eli Ritterguts Gose. Edullista sekään ei ole, mutta kohtuuden rajoissa silti pysytään. Hyllyssä oli jäljellä edelleen myös pari pulloa belgialaista Bacchus Vlaams Oud Bruinia, joka 4,5% vahvuisena mahtuu maitokaupparajan sisään. Tyylilajinsa parhaimmistoa tämä olut ei välttämättä aivan edusta, mutta niitä parhaita ei taas marketeista tule vahvuutensa vuoksi löytymään.
Markettikierroksen ensimmäisen osan perusteella näyttäisi siis siltä, että Citymarketit hallitsevat melko suvereenisti Tampereen parhaimpien olutkauppojen titteliä. Lielahdessa oli näistä kahdesta parempi valikoima, mutta myös hyväksi tiedetty Turtola on vielä korkkaamatta. Kalevan Prismankin olutvalikoima riittää jo pitkälle, mutta erikoisuuksia tavoittelevan olutmatkailijan se jätti tällä erää kuitenkin aavistuksen kylmäksi. Mikään kauppa (Fröökynän Herkkua lukuun ottamatta) ei vaikuta keskittyneen erityisesti mihinkään tiettyyn osa-alueeseen, vaikka pientä jakoa trenkikkäämpien tyylien (Linnainmaan CM) ja perinteisemmän valikoiman (Lielahden CM) olikin havaittavissa. Osassa kaksi luvassa ainakin Stockmann, pari muuta isompaa markkettia sekä bonuksena yksi pienempi ja syrjässä sijaitsevampi putiikki. Onko sinulla tietoa erityisen hyvästä olutkaupasta Tampereella tai sen välittömässä läheisyydessä? Vinkkaa minullekin niin käyn testaamassa!