Olutmatkailijan blogi: Malloracan pienpanimoskeneä haistelemassa

Blogi on ollut reilun puolen vuoden tauolla. Kaikenlaista tekemistä tässä on ollut. Nyt alkamassa olevan kesäloman myötä ajattelin ainakin muutaman päivityksen kirjoittaa. Enempää en tässä vaiheessa uskalla luvata…

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Pääsiäistä seuraavalla viikolla oli mahdollisuus lähteä käymään jossain vähän kauempanakin. Matkakohteeksi valikoitui suositusten ja kohtuuhintaisten – sekä kestoltaan inhimillisten – lentojen myötä Mallorca. Minulla ei etukäteen ollut mitään tietoa paikallisista pienpanimotuotteista, eivätkä odotukset sen myötä olleet erityisen kovat. Olin mieltänyt Mallorcan enemmänkin viiniseuduksi, eikä mielikuva reissun myötä juuri muuttunut.

Raskaan lennon ja taksimatkan jälkeen kurkkua kuivasi siihen malliin, että hetken vuokrakämppää ihasteltuani päätin istahtaa takapihalle sitruunapuun varjoon ja korkata lentokentän kaupasta mukaan tarttuneen tutun ja turvallisen San Miguelin. Yllättävän raikkaalta ja tasapainoiselta se ainakin sillä hetkellä vaikutti. Liekö ympäristölläkin ollut asiaan vaikutusta.

Saavuimme Palma de Mallorca pitkäperjantaina ja pientä jännitystä aiheutti se mahtaako kaupungissa olla juuri mikään auki. Lauantaina osa kaupoista oli hetken auki, mutta muutoin isommista liikkeistä auki oli lähinnä vain keskustan El Corte Inges, jossa sielläkin oli toki varsin edustava valikoima ruokaa ja juomaa sekä kaikenlaista muutakin.

Bongasin El Corte Inglesistä pullon vanhaa suosikkilikööriäni Pacharania (tai Patxarania, kuten sitä myös näkee kirjoitettavan). Edellisestä kohtaamisesta olikin vierähtänyt jo kymmenisen vuotta. Kyseessä on Baskimaasta kotoisin oleva juoma, jonka valmistuksessa käytetään muistaakseni oratuomen marjoja sekä anista. Maku istuu täydellisesti yhteen sikarin kanssa, mutta maistuu se minulle muutoinkin.

Jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin suurin osa ihmisistä, joille olen kyseisestä herkkua tarjonnut, ei ole sille lämmennyt. Makua on luonnehdittu mm. yskänlääkemäiseksi. En muista koskaan noin herkullista yskänlääkettä maistaneeni. Sääli ettei juomaa juuri Espanjan ulkopuolella näy. El Corte Inglesistä sai muuten useampaakin eri merkkiä ja ainakaan Zocon ja Beretzkon välillä en makueroja juuri huomannut.

El Corte Inglesissä näytti olevan myynnissä joitain espanjalaisia pienpanimo-oluita, mutta mitään erityisesti mallorcalaista en muista hyllystä löytäneeni. Sen sijaan Santa Catalinan torin vieressä sijaitseva del Món beershop tarjosi valikoiman myös paikallisia oluita. Tyylejä löytyi melko lailla vakiokattaus eli pale alea, IPA:a, lageria jne.

Tavallaan on hieman tylsää, että pienpanimot ympäri maailmaa yrittävät valmistaa täysin samanlaisia oluita. Ja vielä tylsempää on, ettei suuri osa panimoista onnistu siinä kovinkaan hyvin. Yritin kysellä myyjältä suosituksia hyvistä paikallisista oluista, mutta hän suositteli lähinnä mannerespanjalaisten panimoiden tuotteita sekä jenkkioluita. Yritin tiedustella uudemman kerran vielä nimenomaan hyvistä mallorcalaisista pienpanimo-oluista. Vastaus oli varsin diplomaattinen: skene on niin kovin nuori täällä. Myöhemmin illalla totesin väitteen todeksi. Mikään summassa valitsemastani muutamasta oluesta ei ollut erityisen onnistunut.

Kaiken kaikkiaan sanoisin ettei Mallorcaa kannata valita matkakohteeksi, mikäli ykkösprioriteetti on laadukas pienpanimo-olut. Google mapsin mukaan pääkaupunki Palmasta löytyy muutama craftia tarjoava baari, mutta ne eivät tällä kertaa kuuluneet reissuni agendaan. Saaren viiniskene vaikutti sen sijaan selvästi mielenkiintoisemmalta ja myös paikalliset liköörit olivat ihan kiinnostavia.

Ulkona tuli viikon aikana syötyä muutamaan kertaan ja paras ateria oli ylivoimaisesti Port de Sollerissa nautittu paella. Toisaalta osa ruuista oli hämmästyttävänkin mauttomia ja saaren erikoisuus sobrasada-makkara ei suuremmin innostanut.

Matkakohteeksi voin Mallorcaa kyllä muutoin suositella. Pääkaupungin lisäksi ainankin Soller oli näkemisen arvoinen, vaikka rautatie ja raitiovaunu melkoisia turistirysiä olivatkin. Saarella vaikutti olevan mielenkiintoisia patikointireittejä, jotka soveltuivat myös juoksulenkillä käymiseeen. Englannilla pärjäsi jopa harmittavan hyvin pikkukyliä myöten ja en päässyt juurikaan harjoittelemaan alkeellista espanjaani. Turisteja oli liikkeellä jo tähän aikaan vuodesta melko paljon, joten voin kuvitella millaista meno on myöhemmin kesällä.

Aikuisten Limsaa