OLUTKULTTUURI: Kun kuusitoista riviä ei riitä. Osa 2.
MC Taakibörstan Edu Kehäkettunen, Davo ja Setä Koponen istahtavat Olarin Panimon Taproomin penkeille ja herrojen puheensorina täyttää oitis tilan.
Osa 2.
OMAT OLUET OLARISTA
Luomisen ohessa keskustelu rönsyilee iloisista lettukesteistä raskaaseen lonkeromieheen. Tunnelma on vapautunut ja välillä haastattelutilanne tuntuu unohtuvan. Taproomin hanat käyvät kuumana, kun pöytäseurue vierailee tiskillä ahkeraan. Useimmiten laseihin kaatuu uunituoretta MC Taakibörsta iPA Remix -erää, joka on ananaksella ja mangolla maustettu tuplakuivahumaloitu sessio-IPA. Otaniemeläispanimo on tehnyt yhtyeelle myös MC Taakibörsta iPA:n sekä Kehäkettusen Edumania-elokuvalle on omistettu saman niminen pale ale. Idea omasta oluesta ei ole ollut kuitenkaan mikään hetken mielijohde, sillä Kehäkettunen paljastaa neuvotteluja asian tiimoilta käydyn jo vuosituhannen alkuhämärissä.
”Oli pari kaveria mainostoimistossa töissä ja he ehdottelivat jo silloin meille omaa olutta. Siinä olisi ollut Hartwall-yhteistyö taustalla ja sieltä suunnalta löytyi myös kiinnostusta, mutta lopulta se jäi tekemättä.”
Kului reilu viisitoista vuotta ennen kuin MC Taakibörsta -olut nousi uudestaan tapetille. Pienpanimoiden nousu ja uho oli saavuttanut
vihdoin Olarin, yhtyeen henkisen kodin. Vielä kun sattui, että Olarin Panimon taustalta löytyi vanha luokkatoveri Ville Leino, niin olutta
alettiin panemaan yhteistuumin.
”Villehän oli sellainen, ei nyt varsinaisesti nörtti, mutta perusjamppa meidän koulussa. Tosi hyvä tyyppi, joten ei omaa olutta olisi muualla edes voinut tehdä”, Koponen summaa. ”Ei näiden silti kannata ihan jokaista meidän räppäämää riimiä painattaa etiketteihinsä”, Kehäkettunen korottaa ääntään niin, että sanoma menee varmasti perille myös tiskin toiselle puolelle. Taakibörstan suhde ”taakiin börstaan”, eli hyvään olueen, juontaa kuitenkin pidemmälle kuin panimoyhteistyöhön. Paljastuu, että Koposella on kokemusta myös oluen tekemisestä, kotikeittäjän ominaisuudessa. Mutta vaikka porukasta löytyy kotipanijaa sekä intohimoista oluen ystävää, niin bändin nimiä kantaviin juomiin kolmikko ei ole sen kummemmin puuttunut. He luottavat siihen, että panimo kyllä tietää, mitä tekee.
”Ollaan me jotain ideoita heitelty ilmaan, ehkä niitä on käytetty, ehkä ei. Me pysytään enemmän siellä nautintaosastolla”, Koponen nauraa.
LAATUA LÄHELTÄ
MC Taakibörstan olutmaku on tätä nykyä monipuolinen, vaikka modernit pale alet liitetäänkin vahvasti bändiin. IPA:sta myös Edu Kehäkettunen on löytänyt innostuksensa olutta kohtaan. Rakkaus syttyi aikoinaan vuosittaisella Amerikan-matkalla.
”Join aikaisemmin paljon siideriä, mutta siihen alkoi kyllästymään. Oli siis pakko alkaa testailemaan jotain uutta ja sitä kautta löytyi IPA-maailma. Niitä pystyi juomaan paljon, mutta enemmän maistelumentaliteetillä. Jokunen vuosi meni pelkästään pale alejen kanssa puljatessa, ennen kuin sitten löysin muutkin tyylit. Stoutit, sourit sun muut tippuu nykyään.”
Kolmikon lempituotteita tiedustellessa hehkustusta saavat osakseen yhteistyöpanimo Olarin lisäksi naapurirakennuksesta löytyvä Fat Lizard, Oulun Sonnisaari sekä Tuusulasta lähemmäs Helsinkiä muuttoa suunnitteleva CoolHead, joka kolmikon mukaan on ”onnistunut monessa”.
”Itse juon määrällisesti vähän enemmän kun muut, niin puhdas lager toimii aina”, Davo huikkaa. Kotimaisuus on selvästi MC Taakibörstalle tärkeä elementti olutta valitessa. ”Kyllä lähituotannolla on merkitystä. Tuoreus ja tietysti hyvät raaka-aineet, oli kyse sitten oluesta tai ruoasta”, Edu miettii kaivaessaan taskusta chilikastikepullon. Lumilautailija ja keittiömestari Ali Toppisen Seksico-brändin
alle kuuluva kastike kiinnostaa pöytäseuruetta ja intohimoisena kokkina tunnettu Davo pyytää heti maistiaisia.
”Laatua läheltä, olutta Olarista ja chilikastiketta Latokaskesta”, Edu summaa. Joskin joudumme korjaamaan, että humalat ja usein myös chilit rahdataan Suomeen muualta.
OLARISTA LAHTEEN
Lyriikka on edistynyt siihen pisteeseen, että jäljellä on enää viimeinen kierros. Tässä vaiheessa on käynyt jo selväksi, että kokonaista kappaletta emme saa aikaiseksi.
”Se on juuri niin vaiheessa kuin meidän ura”, Kehäkettunen naurahtaa karhealla äänellään. Mitä siitä kynästä sitten saatiin irti? Pienillä muokkauksilla osa valmista olutkappaletta vai pelkkää pöytälaatikon täytettä? Päättäkää te:
mä diggaan pämppää ja imee joka päivä börstaa
ainakin muutaman mörssaa
muutaman käärin
koska eihän se oo väärin
kunhan pysyy
täällä puolen stratosfäärin
Davolle pari börstaa
ei mitään hötö hötöö
Olarin Panimolta
nada höpö höpöö
nyt pöytään
sitä pöhinää
ja skobeista tulee
hyvää örinää
hail satan ja hyvä Latvia
kolpakollinen west coast -sahtia
IPAst voi kuivuu suu
siks lagerii
kun puffaa Hermann Hessee
Baden Badenii
(MC Taakibörsta)
panokoirankoppi Viiskulmasta
panokoiran oppi: viis kulmasta
kallistuskulmasta, lasituopista
isoo hörppyy ku Estoniasta
havahdun Hesarilta Panemasta
Nøgnen Satasta omasta navasta
suusta suuhun silkasta surusta
humalassa jalosta humalasta
työ on raskasta, se on paskasta
maksa maksaa maltaasta
mut ei tätä tehä rahasta
märkä puristetaan selkänahasta
yömyssy päähän pussikaljasta
bussikaljasta, pelko darrasta
ota kii saatanan sarvesta
koo-too-naa, mä oon Lahesta
(Teemu Lahtinen)
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2019.
Teksti: Teemu Lahtinen
Kuvat: Jarkko Järveläinen
