Olutkoira: The Flying Dutchman: Mushroom Picking Ass Kicking Matsutake Ale
Jokin aika sitten sitten Alkon valikoimiin tullut matsutake-olut on Ronald de Waalin vantaalaisen kiertolaispanimon oluista ensimmäinen, josta tuli “pakko ostaa” -olo, varsinkin sieni-ihmisenä. Hankin pullon viikolla saunaevääksi, jotta näkisin, miten Japanissa tuhansien eurojen kilohinnoilla myytävä metsäsieni – suomeksi männyntuoksuvalmuska – sopii oluen ainesosaksi.
De Waal on hollantilaislähtöinen olutvaikuttaja ja reseptinikkari, joka teettää nykyiset tuotteensa monien muiden kiertolaisten tavoin Belgian Proefbrouwerij’lla. Tämähän hänestä on lukuisissa näkemissäni haastatteluissa todettu. Mitään erityistä minulla ei tätä Lentävää hollantilaista vastaan toki ole – tähän asti näkemäni oluet ovat vain edustaneet sellaisia tyylejä, joita harvoin muutenkin juon. Tai no, jos ihan rehellinen olen, Flying Dutchmanin oluiden nimeämispolitiikka on kyllä pieni turn-off.
Mutta oluen kimppuun. Tuoksu on metsäisen hedelmäinen. Sientä en tässä vaiheessa selvästi erota, ja myönnänkin, että matsutakea en ole koskaan haistanut enkä maistanutkaan. Tuoksu assosioitui pikemminkin Ayingerin syysoluen Kirta-Bierin tyyppiseen, miedosti humaloituun mallasvetoiseen olueen, joka tarjoaa hajuaistille enemmän pureksittavaa (sic) kuin saksalaislagerit yleensä. Värikin on laajasti ottaen märzenmäinen, kultainen, ei kovin tumma.
Mausta sen sijaan aistii, että jollakin sienellä (muullakin kuin oluthiivalla) on osuutta asiaan. Tutun kanttarellin maun saan ainakin kiinni, ja etiketistä käykin ilmi, että molempia sieniä on keitokseen laitettu. Tuoksun ja maun lagermaisuuteen – ja tämä siis positiivisena sanana – vaikuttavat todennäköisesti myös oluessa käytetyt humalat. Nämä neljä keskieurooppalaista jalohumalalajiketta ovat paljon yleisempiä pohja- kuin pintahiivaoluissa. Ratebeerissä tälle lätkäisty IPA-leima kuulostaa oudolta, koska humalointi on sekä maltillista että hyvin mannermaista.
En tiedä, oliko Matsutake Ale kausiolueksi tarkoitettu, mutta ainakin tähän kauteen tämä toimi minulle hyvin. Etiketissä lukee “Harvest 2017”. Kuten kurpitsaoluissa tai maustetuissa jouluoluissa, erikoinen maku ja makeus saattaisi alkaa tökkiä, jos olisi tarvetta juoda useampi pullo lyhyen ajan sisään. Pisteet tälle nomadipanimolle hauskasta ideasta. Vaikka joskus narisenkin siitä, miksi olueen on pakko laittaa kaikkea voileipäkakusta käytettyihin autonrenkaisiin, toisinaan taas sitä vain tarttuu erikoiseen uutuuteen sen kummempia problematisoimatta. Vaihtelu voi myös virkistää. —
