Olutkoira: Pari olutta Porvoossa

Hirveästi eivät olutbloggarit ole Porvoossa viime vuosina viihtyneet, tai ainakaan en löytänyt kovin monta raporttia aiheesta. Olutopas-foorumilla on joskus takavuosina valiteltu valikoimien puutteesta sikäläisissä paikoissa, ja varsinaisen olutravintolan (isolla O:lla) puutetta on muillakin palstoilla puitu.

Pistäydyimme itse Porvoossa pitkästä aikaa viime viikonloppuna, ja vaikka reissun tarkoituksena ei ollutkaan oluttilanteen järjestelmällinen kartoittaminen, joitakin havaintoja tuli tuttuun tapaan tehtyä myös sillä saralla. En ole tainnut olla koskaan ennen Porvoossa yötä, joten sekin tuli nyt testattua ja oli ehdottomasti hyvä idea.

Mitä Porvoossa siis tällä kertaa oli?

1) Porvoossa oli paras tähän asti näkemäni hotellin minibaari. Se löytyi Hotelli Onnista, jossa yövyimme. Hotellin aulassa kaikkien huoneiden käytössä olevan kaapin hienous oli nimenomaan oluttarjonnassa. Käytännössä aina minibaarien ainoa olut on joko jokin iso ylikansallinen kuten Heineken, tai parhaimmillaankin samalta alueelta kotoisin oleva peruslager, vaikkapa Jupiler Belgiassa tai Okocim Puolassa.

Tällä kertaa paikallinen olut oli minibaarissa malmgårdilainen eikä suinkaan edes lageria. Sen lisäksi rivistöstä löytyi ainakin hollantilaista Jopenia ja jenkkiläistä Brooklyniä sekä lähikunnan Tuusulan Makua. Vielä muutama samantapainen pullo lisää, niin tämä minibaarihan olisi jo päässyt kärkikahinoihin Porvoon parhaasta mistä tahansa baarista kilpailtaessa.

Maailmanluokan minibaari

2) Porvoossa oli meneillään Smaku-ruokatapahtuma, jossa kahdeksantoista paikallista ravintolaa on suunnitellut erikseen tätä varten viiden euron hintaisen pienen annoksen. Emme olleet tapahtumasta etukäteen tietoisia, mutta se sopi suunnitelmiimme mainiosti. Lounastimme Bistro Gustafissa, jossa otimme alkuruoaksi heidän Smaku-annoksensa bouillabaissen. Kahville siirryimme myöhemmin Café Postresiin, ja kahvin kylkiäisinä nautimme heidän Smakua varten tekemänsä runebergintorttu-versioinnin.

Jos satut olemaan Porvoossa tänä viikonloppuna, Smaku-festivaali huipentuu lauantaina Taidetehtaalla järjestettävään tapahtumaan, jossa eri ravintoloiden annoksia on vielä mahdollista maistaa ja äänestää suosikkiaan. Olutnäkökulmastakaan Taidetehdas ei ole mikään erämaa, vaikka hieman syrjässä vanhastakaupungista onkin. Aulassa on pieni burgeripaikka Bondai, jolta löytyy jonkinlainen valikoima jenkki-craftia. (Kesäisin Bondailla on myös kioski joenrannassa).

Smaku oli tapahtumana sikäli hauska, että kynnys lähteä maistelemaan viiden euron pikkuannoksia oli matala, ja aika paljon paikallisiakin näytti kuljeskelevan ravintolasta toiseen ”smakuilemassa”. Ravintoloille nämä satunnaiset vaeltelijat tuottivat pieniä ruuhkapiikkejä. Yksi tällainen hetkellinen jono sai meidät kääntymään Brasserie l’Amourin ovelta, vaikka paikkaa on kehuttu paitsi muuten niin myös olutvalikoimansa puolesta. Tungokset kyllä näyttivät hälvenevän yhtä nopeasti kuin olivat syntyneetkin.

Smakuilua…

3) Porvoossa on ollut – kuten alussa tuli vihjattua – yhä jäljellä pieni aukko erittäin hyvälle olutbaarille. Siis paino sanalla erittäin. Porvoo on kuitenkin yksi Suomen idyllisimmistä pikkukaupungeista, johon Helsingin läheisyys tuo paitsi hyvästä ruoasta ja juomasta kiinnostuneita helsinkiläisiä, myös bussikaupalla ulkomaisia matkailijoita. Ravintolat ja kahvilat ovat nyt jo sofistikoituneita itävaltalaisine ja ranskalaisine vaikutteineen ja Ville Vallgren–Pariisi-yhteyksineen. Todella kovan luokan olutpaikkakin saattaisi löytää ystävänsä.

Porvoon Paahtimo Bar & Café – todennäköisesti kaupungin vankin käsityöoluen tarjoaja – on kyllä kaikesta päätellen ottanut asiakseen panostaa olueen. Ellei Porvoo olisi Porvoo, tämänkokoisen kaupungin johtavalta olutbaarilta tuskin voisi tämän enempää odottaa. Jos edes näin paljon. Suunta näyttää hyvältä, ja lauantai-iltana asiakkaita tuntui todella riittävän ja tunnelma oli katossa. Malmgårdin oluita oli tusinan verran erilaisia, hanassa muun muassa Proto #17 NEIPA, eli paikallinen leiviskä oli hyvin hoidossa.

Thornbridgeläisiä oli samaten pitkähkö lista; Brittein saarten craft-panimot olivat edustettuina myös Brew by Numbersin ja irlantilaisen Whiplashin muodossa. Belgiasta oli standarditarjontaa: Duvel, Boonin valtavirtaversiot, Chimay. Ruotsista oli Brekeriet/Brewski-kollaboraatio ja suomalaisilta pienpanimoilta hajanaisia valintoja. Tällä kertaa matkaseuralaisen lasiin päätyi Maistilan milk stout Moood, jonka kaakaoinen makeus oli sietokyvyn rajoilla, joskin sitä on osa reittaajista kehunutkin.

Itse maistelin Proto #17:ää, yllättyen hieman että Malmgårdin koesarja oli edennyt jo näinkin monenteen osaansa. NEIPAksi olut oli katkerahko ja kirkas, eikä sen kummemmin tämän tyylilajin kuin tekijänsäkään parhaimmistoa. Malmgårdhan on panimona yksi kestosuosikkejani.

Kun lähdimme takaisin hotellin suuntaan, ilta oli jo viileä ja vanhakaupunki hiljentynyt. Päiväretkeläisten suosiossa olevat pikkukaupungit ovat tyypillisesti aika eri näköisiä yöllä, ja tämä rauha ja hiljaisuus oli hauska kerran kokea myös Porvoossa.

Panimotuotteita Paahtimolla

Kansallismaisemaa kelpaa katsella

Porvoon Välikatu. Ala-asteen luokkaretkellä opittua: ”se on Suo-men van-hin ka-tu.”

Smakun lisäksi porvoolaisilla oli käynnissä myös kirppispäivä. Ace of Basen levy houkutti mutta jäi ottamatta.— 

—