Olutkoira: Paluu Järvenpään Citymarketiin: Gastro Bar Sesonki
Kirjoittelin marraskuussa blogiin K-Citymarket Järvenpään Suomen parhaiksi mainituista susheista ja niiden nauttimisesta oluen kanssa. Eilen meillä oli jälleen asiaa Tuusulanjärven suunnalle ja päätimme poiketa samaisella ruokakaupalla testaamassa sen kylkeen perustetun ravintolan.
Ehkä alkaa vaikuttaa siltä, että joku asianosaisista on maksanut minulle 50 kilometrin päässä sijaitsevan hypermarketin toistuvasta puffaamisesta. Voin kuitenkin vannoa, ettei ole. Kaupan ympärilleen kehittelemät jutut yksinkertaisesti toimivat ja monethan niistä ovat kirjoittaneetkin. Itse asiassa yritän nyt ottaa asiakseni blogata muutenkin aina, kun jossain Helsingin ulkopuolella osuu vastaan hyviä olut- ja ruokakokemuksia.
Gastro Bar Sesonki on siis ruokaravintolan nimi ja se sijaitsee Cittarin rakennuksessa: ikkunarivistö on marketin parkkipaikalle päin mutta sisään ravintolaan pääsee kaupan kassa-alueen tuntumasta. Tästä ympäristöstä huolimatta gastrobaari on viihtyisä ja tyylikkään oloinen. Onhan toki kauppa itsekin harvinaisen elegantti tapaus suomalaiseksi jättimarketiksi.
Ravintolan dynamona toimii monissa helsinkiläisissä liemissä keitetty Matti Jämsén, jonka cv:hen kuuluu myös ulkomaisia Michelin-tason paikkoja. Järvenpäässä ideana näyttää olevan jonkinlainen symbioosi tasokkaan elintarvikekaupan ja näpsäkän gastrobaarin välillä. Lounasta tarjotaan arkisin (ti–pe); eilen lauantaina lounasaikaan tarjolla oli à la carte, ja esimerkiksi nyt sunnuntaina olisi saanut brunssia.
Olutlistalla kärkijutuiksi oli otettu naapurikunnan Mäntsälän Panimo Kiisken sekä tamperelaisen Pyynikin Käsityöläispanimon tuotteet. Lyhyeltä mutta näppärältä listalta valitsin omille ruoilleni kumppaniksi Vastaranta-savulagerin (5,5 %), joka oli minulle ennestään tuntemattoman Kiisken olut. Kiiskellä on nimeensäkin sopivasti filosofiana mennä “mallas edellä”, eli käytännössä ajan hengen vastaisesti humaloida oluet tietoisen hillitysti.
Ruokalistalta otin alkuun linnunmaksa-päärynäannoksen ja sen jälkeen Black Angus -jauhelihapihvillä varustetun hampurilaisen. Maukas hampurilainen ei jättänyt toivomisen varaa, ja myös alkuruoka toimi lajissaan hyvin. Ateriana tämä saattaa olla epäortodoksinen kokonaisuus, mutta halusin kokeilla keskenään erilaisia juttuja ja hyvä näin. Ravintolan itse leipomat leivät olivat erinomaisia – samoin mainio oli keittiön tervehdyksenä tullut pikkupala, jossa oli muun muassa kukkakaalia ja mätiä.
Mäntsäläläiset olivat tehneet hyvän vaalean savulagerin. Savun maku oli tuhdin metsäinen, ja oluessa oli muutenkin runsaasti selkärankaa – ei kevyen elegantin kalpean lagerin siemailijoille. Oluen ystävälle Sesonki oli ruokapaikka, jossa on helppo hengittää, vaikka listalta ei aivan joka lähtöön erilaisia oluttyylejä löydykään. Viinilista näytti olevan olutlistan tavoin karsittu nopeasti omaksuttavaan mittaan, mutta sitä en sen enempää tutkaillut. Lähtiessä osui muuten silmiin myös mainos olutillallisesta, jonka ravintola järjestää yhteistyössä Pyynikin Käsityöläispanimon kanssa helmikuun alussa.
