Olutkellari: Pyynikin Slow Smoked Santa

Savun suloinen tuiverrus on oivallinen lisä talvisen maltaisten makujen joukkoon ja senpä vuoksi myös vastikään suuresta vientisopimuksesta uutisoineen Pyynikin uusi jouluolut, Slow Smoked Santa, kiinnosteli erittäin kovasti. Pyökkisavuisin sävelin soiva tumma lagerolut on jätetty maltillisin mielin hieman alle viisiprosenttiseksi eli se kuuluu ruokamarkettiemme valikoimiin. Itse suosin savun äärellä mieluusti vähän muhkeampirunkoista lähestymistapaa, muttei käy tamperelaistenkaan lopputulemaa soimaaminen, vaikka se pieni lisäpuristus olisi taustalle ehkä ihan hyvin sopinutkin – ehkä kaivattukin.

Näppärästi etiköidyn ja hauskasti nimetyn oluen sisältö nojaa pyökkisavustetun ohramaltaan lisäksi myös savuttomiin ohramaltaisiin sekä vehnään ja kauraan. Kokonaisuus on omiaan lumipeitteisten talvi-iltojen tunnelmaan ja sovittaisin sen mielihyvin myös joulupöytään, mikäli perinteisen linjan imelletyllä ja kinkkupitoisella tyylillä mentäisiin. Tämä joulu mennään kuitenkin kalapainotteisesti, joten pyynikkiläinen mennee uusintamaistoon ennaltamäärittelemättömän vapaaillan hetkessä, jossa Urbock on liian tuhti ja ilta vasta nuori…

Hieman punertava, tummanruskea olut kevyellä vaahdolla. Tuoksu on todella hyvä, pehmeän pyökkisavuinen, nahkavan salkkuinen ja kevyesti makean limppuinen. Rauhallinen ja syvätunnelmainen tuoksu.

Makukin toimii, vaikka se vähän ohueksi ajoittain tuntuu jäävänkin. Maltainen savuolut kaipaa mielestäni jyhkeämmän rungon, ainakin jos jouluyön hiljaisuuteen on sovitettavaksi tarkoitettu.

Ei pyynikkiläinen kehno kuitenkaan ole. Päinvastoin. Savuisuus on pehmeän kokonaisvaltaista, tummahkon limppuisen maltaan kanssa hyvin yhteen pelaavaa. Lopusta löytyy kohtalaista katkeroa, jälkimausta limpun makeampaa puolta ja savua. Tuohon päähän myös se makujen syvin kirjo tuntuu painottuvan. Jälkimaku on mukavan pitkä…

Eli mukavan savuinen, maltainen ja tasapainoinenkin olut, joka voisi toki olla ripauksen verran rungokkaampikin.