Olutkellari: Hailuodon Dunkkeli

Hailuodon Panimon Dunkkeli on saksalaine tumma pohjahiivaolut.

Talveen hyvin sopiva makeahko, täyteläinen ja tasapainoinen tumma laakerimme istuu erinomaisesti myös ruokapöytään. Kevyt humalointi ja monipuolinen mallaspohja luovat oluen harmonisen makumaailman.

Hailuodon perusvarmat maut ovat toimineet Olutkellarissa hienosti ja mukava huomata, että oluet ovat vakioittaneet paikkansa Länsiväylän hyllyssä. Tällä kertaa testiin lähti tummempaa lagermaailmaa henkivä Dunkkeli, joka on jätetty monen muun hailuotolaisen tavoin tyylin optimivahvuutta kepoisemmaksi. Esimerkiksi panimon vehnäoluet eivät tästä vahvuuden mietoudesta ole minusta kärsineet, vaan makua ja tuntumaa on ollut enemmän kuin riittävästi. Dunkkeli olikin sitten ensimmäinen, jonka äärellä sitä runsautta olisi saanut olla enemmänkin.

Dunkkelin mallaspohjasta löytyy Münichia, Pilsneriä, Cara 100:sta ja Cara Blackia, humalapuolelta taas Hersbrucker Purea ja Mandarina Bavariaa sekä kylmähumaloinnista Cascadea ja Saphiria. Ei siis ihan perinteisemmän pään humallajikkeita, muttei kuitenkaan liian eksoottista menoakaan. Vahvuutta tosiaan vain 4,3%, mikä on tähän tyyliin turhan vähän. Dunkkeli on muutes taas tuttuun tapaan luomuolutta.

Tummanruskea, valoa vasten reunoilta punakka olut runsaalla vaahdolla. Tuoksussa melko runsasta maltaisuutta hienoisella paahteella varustettuna. Aika maltillinen ja harmiton.

Maku on hieman runsaampi, tummaa, hieman paahtunutta ja siirappista mallasta pääasiassa esittelevä. Lopussa kevyttä katkeruutta, jälkimaussa eniten paahteisuutta. Dunkkeli on kuitenkin Hailuodon ensimmäinen (minun maistama) olut, jossa etiketissä ilmoitettu, lajille turhan matala vahvuus myös tuntuu. Ei pahasti, mutta kokonaisuuteen se selvästi vaikuttaa, vaikka makua ihan mukavasti löytyykin. Sais olla rosentin verran töpäkämpi…