Olutkellari: Fuller’s Imperial IPA

Kun kaupassa – eli tässä tapauksessa Alkossa – tulee vastaan uusi olut Fuller’sin panimon elegantissa pahvipakkauksessa, pisteiden tuntee nousevan jonnekin 90–100 välille jo ennen pullon avaamista. –Olutkoira

Asiahan on juurikin niin miten Olutkoira sen omassa tekstissään ilmaisi. Fuller’sin touhut toimivat ilman pahvipakkaustakin moitteettomasti, mikä lataa suuret odotukset näiden jyhkeämpien ja juhlallisempien erikoispainosten harteille. Harvoin on tarvinnut pettyä.

Perinteikäs brittipanimo sai hiljaittain uuden pääpanimomestarin kun vuodesta 1999 lähtien John Keelingin rinnalla työskennellyt Georgina Young otti vetovastuun mallasjuomien valmistuksesta. Kaikkiaan Youngilla on Fuller’s-taustaa 37 vuoden ajalta, joten näkemystä ei luulisi puuttuvan. Nyt Alkoon saatu pienerä panimon Imperial IPAa onkin Youngin ensimmäinen oman reseptivihkon tuotos, joka on saatettu kaupallisille markkinoille.

IPA keksittiin briteissä, jenkit laittoivat sen määritteet craftbuumin myötä uusiksi ja toivat rinnalle myös isomman ja suuremman Imperial-etuliitteisen oluen. Nyt jyhkeä Imperial IPA on tuotu Fuller’sin toimesta vanhalle mantereelle eikä liene yllätys, että lontoolaispanimon keitokseen on käytetty ainoastaan paikallisia humalalajikkeita: Targetia, Goldingsia sekä Fugglesia. Mukavaa. Ja mukaan näkyy laitetun hitunen mustapippuriakin, kiintoisaa.

No brittivetoinen ipamaailma osoittautuu näissä vahvuuksissa hyvin barleywinemaiseksi, strongalejen määritelmät täyttäväksi arvojuomaksi, jota blogistien oluthistorioitsijan roolin hienosti omaksunut Olutkoira Burton aleksikin epäilee. Aivan sama, hemmetin hyvä joka tapauksessa ja juuri sellainen tunnelmakokonaisuus, jonka pimenevään vuodenaikaan ottaa mieluusti seuralaiseksi.

Meripihkainen, kauniisti vaahtoava ja näyttävä olut. Runsas tuoksu on kypsän kuivahedelmäinen, rusinainen ja lämmin. Sitruksista yrttisyyttä, kevyttä puumaisuutta ja taustalla odottelevaa mausteisuutta. Mallaspuolella on leipää, toffeista kuivakakkua… mutta tunnelma painottuu lämpöön ja kypsään hedelmäisyyteen.

Ja se maku… Taattua brittitunnelmaa alusta loppuun. Siitä voi aistia skottiruutuiset kankaat, kostean ylänköilmaston kyllästämän kartanon kirjastohuoneen tulisijan lämmittävän hehkun, kyläpubin syksyssä hämärtyvän illan, öljylampun valaiseman tuvan tuoksun. Lämminsävyinen, kypsän, kuivatun hedelmän muhkea, rusinan ja toffeisen maltaan makeuttama kokonaisuus kietoo mukaansa. Mallasveto on vahvana läsnä. Kuivakakkuisena, keskitumman leipäisenä, syvänä.

Lopun katkeron puristus on kohtalaisen runsasta, sitruksen ja yrtin hehkuista, hennon puumaista ja mausteisen potkun kanssa yhteenpelaavaa. Lämmöntunne terävöityy ja kaikuu pitkälle rauhaisaan jälkimakuun…

Olut tahmaa huulia, muttei äidy ylettömään makeuteen. Barley wine- tai strong ale -hengessä edetään, mikä tietty sopii itselle hyvin. Toisaalta se luvattu DIPA jää harmillisesti kokematta, mutten valita. Tämä on nektaria.

Tuomio: Lämmin ja vahva brittipanimon taidonnäyte.