Olutkaupunki Oulu
Merikosken sillat, sellutehtaiden tuoksahdus ja Perämeren viima, joka uhkaa jäädyttää ajatuksetkin, vaikka kalenteri kertoo jo kesästä. Oululaisittain Toripolliisin edessä turistilauma räpsii viluisena selfieitä, ja viimeisetkin torikauppiaat sulkevat kojujaan lähteäkseen viikonlopun viettoon.
Bar & Grill Kauppuri 5 julistaa terassimainoksessaan ”krapulan hoitoa ja hankintaa jo vuodesta 2010”. Rotuaari eli ydinkeskustan 30-vuotias kävelykatu baareineen on vielä lähes autio – kirkuvia lokkeja lukuun ottamatta – ja odottaa lauantai-illan viettäjiä kotisaunoistaan ja etkoiltaan.
Olen palannut juurilleni, ja ennen kuin huomaankaan, alan puhua ja käyttäytyä oululaisittain: etsiskellä ihan ölövinä (= muina miehinä/naisina) mukavaa paikkaa, jossa voisi napata oluen, ja vaikka kiskaista kunnon känkyn (= pizza) sen kanssa. Onneksi eletään vuotta 2018. On mistä valita, jos tulee nälkä tai jano.
Vielä reilut pari vuosikymmentä sitten, kun vietin nuoruuttani Perämeren rannoilla, Oulua tuskin olisi voinut kutsua olutmatkailijan suosikkikohteeksi. Oluenpano Oy Mallasjuoman Toppilan tehtaalla oli lopetettu jo niinkin aikaisin kuin 1979.
Kiimingissä, Oulun pohjoispuolella, Oulun Panimo & Pub aloitti oluenpanon vuonna 1993, mutta toiminta loppui vuonna 2004. Paikallista olutta nuoruuteni Oulusta oli siis melko vaikeaa löytää. Pussikaljoittelua ja vaikkapa karaokelaulamista Oulussa kyllä oli ihan hyvä harrastaa.
Viime vuosina Oulusta on kuitenkin kuoriutunut mitä mainioin olutkaupunki. Seudulta löytyy peräti neljä panimoa ja keskustasta useita laajan valikoiman olutbaareja ja ruokaravintoloita, joissa olut on nostettu ansaitsemaansa rooliin. Asiantuntevaa olutkeskustelua kuulee niin paikallisen olutseuran säännöllisissä tapaamisissa kuin maisteluannoksia tarjoilevissa kuppiloissa. Oulu sai vihdoin kunnon olutfestaritkin, kun SOPP eli Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma rantautui viime kesänä Oulun torinrantaan.
”Aiemmin meillä oli vain pop-up -tyyppisiä pienempiä tapahtumia, missä oli esillä lähinnä oululaisia panimoita”, kertoo oululainen olutharrastaja Mikael Saari.
Olutharrastaja Mikael Saari
”Täällä arvostetaan paikallisia oluita ja niitä onkin alkanut löytyä hyvin kaupoista, pienemmistäkin. Paikalliset panimot seuraavat trendejä ja tekevät mielenkiintoisia oluita. On hienoa, että jokainen neljästä panimostamme on selkeästi profiloitunut omanlaisekseen, ja mielestäni niiden oluissa on tunnistettava ominaismakunsa. Väitän, että tunnistaisin ne sokkotestissäkin.”
SONNISAARI JA MAISTILA PIONEEREINA
Oululaiset pääsivät maistelemaan paikallista olutta ensimmäistä kertaa yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, kun Sonnisaaren panimo ja Maistila uskaltautuivat pienpanimomarkkinoille ensimmäisillä oluillaan vuonna 2015.
Sonnisaaren ensimmäinen kaupallinen taidonnäyte oli Juntunen pale ale, joka oli panimon perustajaosakkaan, Timo Tyynismaan mukaan rapsakasti humaloitu perus-ale. Sen jälkeen Sonnisaarelta alkoi tulla erilaisia, useimmiten tiukasti humaloituja käsityöoluita nopeaan tahtiin.
”Ekana vuonna jokainen meillä pantu olut oli erilainen, eli vaihtuvuus on ollut kovaa. Nyt valikoimastamme löytyy vakioluitakin.”
Tyynismaa kertoo, että idea oululaisen panimon perustamiseen syntyi, kun hän ihmetteli, miksei kaupungissa ollut omaa panimoa, kun kysyntää varmasti riittäisi. Kotona olutta harrastuksenaan tehnyt olut-
intoilija hakeutui pienpanimokurssille ja sen jälkeen yrittäjäkurssille, jonka aikoihin hän tapasi kaimansa ja nykyisen työkaverinsa Timo Kanniaisen. Duo muuttui trioksi, kun mukaan saatiin Harri Vaarala. Miehet löysivät panimotoimintaan sopivan tilan Oulunlahden yrityskylästä ja pienen pohdinnan ja Google Mapsin selailun jälkeen panimon nimeksi valikoitui Oulun edustalta löytyvän saaren nimi.
”Halusimme panimon nimellä korostaa, että olemme oululaisia”, Tyynismaa kertoo.
Maistilan Panimon Joni Harju
Lue koko artikkeli Olutposti-digilehdestä.
Teksti: Maria Markus
Kuvat: Oskari Sarkima
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2018.
