Olutkaupunki Jyväskylä
Kun iltasoitto, Laulu synnyinseudulle, kajahtaa kesäiltaisin kahdeksalta Jyväskylän harjun laelta, oluen ystävä muistaa, että kaupoista saa lempijuomaa vielä tunnin ajan.
Hän polkaisee trumpetin säestäessä pyörällään Kortepohjan ylioppilaskylän vieressä sijaitsevaan K-market Länsiväylään, joka on Suomen olutseuran palkitsema, oluthyllystään hyvää huolta pitävä lähimarket, ja valitsee mukaansa paikallisen Hiisipanimon Rakkia, Periä tai Keitoa. Jos myöhemmin illalla kaupungin valot alkavat kiinnostaa, hän suuntaa Harry’s English pubiin tai kiven heiton päästä löytyvään Explosiveen, jossa hän kenties intoutuu kokeilemaan ulkomaisia erikoisoluita – ehkä kuitenkin vain todetakseen, että kyllä jyväskyläläinen on vähintään yhtä hyvää. Kotimatkallaan hän saattaa pysähtyä Grilli 21:lle yöpalalle ja tilata Taksarin, joka on makkaraperunat jyväskyläläisittäin. Mikä tekee jyväskyläläisistä niin kotiseuturakkaita?
Sitä olen miettinyt siitä lähtien, kun muutin Jyväskylään opiskelemaan 90-luvulla. No täällähän on kaikkea, ja kompaktisti lähellä. Järvikin. Tämä on vihreä ja söpö paikka”, Hermanni Hammaren, Jyväskylässä vaikuttava oluen ja musiikin monitoimimies miettii, ja pian ihastelemme miehen sääreen tatuoitua Hiisi-panimon logoa. En oikein tiedä, selittääkö Hammarenin vastaus kotiseuturakkauskysymystä tyhjentävästi, mutta ainakin kompaktius on totta. Esimerkiksi lähes kaikki olutbaarit löytyvät saman kadun, Kauppakadun, varrelta. Niin kuin myös jokseenkin kaikki muutkin ravintolat, ellei Lutakon aluetta oteta huomioon. Ja kaupat. Ja kahvilat. Kauppakatu ei ole kuitenkaan vain yksi katu. Se jakautuu selvästi kahteen kulttuurillisesti erilaiseen osaan: ala- ja yläkaupunkiin. Jyväskylän kirkkopuiston yläpuolelta alkaa yliopiston vaikutuspiiriin kuuluva alue, josta löytyy vaihtoehtokulttuuriväen suosimia kuppiloita, ja puiston alapuolelta alkaa kaupallisempi keskusta. Aloitamme olutkierroksemme kadun alapäästä, Harry’s English Pubista, sillä siellä työskentelevä Hammaren intoutuu
kehumaan pomoaan, Paajasen Mikkoa, nohevaksi ja vekkuliksi ukkeliksi.
Lue koko artikkeli Olutposti-digilehdestä.
Teksti: Maria Markus
Kuvat: Oskari Sarkima
