Olut – Totuus
Lari Junkkarin kolumnissa ollaan totuuden äärellä.
Aina välillä pysähdyn keskittyneemmin miettimään – usein hyvän oluen äärellä – asioita, joita jotkut kutsuvat elämänfilosofisiksi, syvällisiksi tai perimmäisiksi. En erityisemmin tykkää noista määritteistä, koska niihin liittyvät asiat ovat arkisia, tavallisia, jokaisen kohtaamia.
Kysymykset kuten ”kuka minä olen?”, ”mitä haluan elämältä?”, ”miksi ihmiset ovat niin erilaisia?”, ”mikä on totuus?”,”miten suhtaudun ajatukseen omasta kuolemastani?” eivät ole vain filosofien mietelmiä, vaan jokaisen kysymyksiä. Eräs ihmisen kohtaamista asioista on se, että asioissa näyttäisi olevan kaksi puolta: ”toisaalta mutta toisaalta”. Asiat näyttäytvät kaksipuoleisina. On pimeä ja valo, hyvä ja paha, totuus ja valhe, kuuma ja kylmä, kruuna ja klaava, käden kämmenpuoli ja selkäpuoli, elämä ja kuolema. Opimme kuitenkin myös sen, että kaksi voi muodostaa yhden, kaksi on yksi. Kolikko, käsi, vuorokausi, liukuva lämpöskaala, muuttuva mielipide, vuodenkierto, yksilön olemassaolo eivät ole ”joko-tai”, itsessään riiteleviä, vaan sisältävät sekä-että -todellisuuden. Jing ja jang -kuvio, vaikka aasialaisesta lähtökohdistaan johtuen saattaakin tuntua oudolta, on erinomainen havainnollistus. Valkoinen ja musta ovat siinä sylikkäin, musta kenttä sisältää valkoisen ja valkoinen mustan.
Ja tässä hyvä kysymyksesi: Mitä tällä on tekemistä oluen, olutkulttuurin tai muiden juomien kanssa? Paljonkin. Kun sivummalta kuulen olutravintolan kantaporukan
parlamenttikeskustelua, esiin ponnahtavat juuri nuo asiat: Onko absoluuttista totuutta? Kuka sen määrittää? Mikä kaikki vaikuttaa mielipiteeni muodostumiseen?
Osaanko kuunnella kärsivällisesti ja kykenenkö perustelemaan käsitykseni niin, että muut eivät tyrmää sitä suoralta kädeltä? Ihmisen ymmärrys asioista ei ole koskaan irralla hänen tunteistaan. Asiat eivät ole koskaan vain rationaalisia, järkiperäisiä, vaan niissä on aina muutakin. Tämä pätee avaruusfysiikkaankin. Ei ole mikään ihme, että yleisen saunan tai olutporukan kirjoittamaton sääntö monesti on, että lauteilla tai juoman äärellä ei sitten kiistellä politiikasta, uskonnosta tai rotuun ja sukupuoleen liittyvistä asioista. Tunteet ja vakaumukset hyppäävät niissä esiin niin nopeasti ja voimakkaasti, että kohta kenelläkään ei ole kivaa. Se että onko sitten aina oltava kivaa, on jo toinen kysymys.
Muistan toimitusjohtajan, joka sanoi firmastaan: ”Tässä yhtiössämme ei ole mitään sijaa tunteille!” Joku oli sattunut mainitsemaan muinaisen muotisanan ”tunneäly”.
Noin sanoessaan toimari huitoi ilmaa nyrkillään kiukkuinen ilme kasvoillaan ison tunteen vallassa. Kun seuraan keskustelua alkoholipolitiikasta, se on useimmikten
melko asiallista. Siellä vilahtavat esiin poliittiset näkökannat, talousasiat, lainsäädäntö, terveyskysymykset, raittiusaate, elinkeinot ja työllisyys, aluepolitiikka,
EU-säännöstö ja moni muu asia. Sanallista kamppailua eri intressiryhmien toimista käydään faktapohjaisesti ja samalla myös hyvinkin tunteella ja omien vakaumusten
ajamana, melkeinpä pyhän mission edustajina. On ollut kiintoisaa ja huvittavaakin seurata myös toisen tason olutsanailuja: Mistä tykkään ja mistä en? Tuo kuuluisa ”vallankumous” perusoluiden valtakaudelta nykyiseen tilanteeseen, jossa isot väestömäärät ovat hyväksyneet ja toivottaneet tervetulleiksi erikoisoluet, pienpanimot, käsityöläisyyden, makujen sinfonian, laadukkaan olutkulttuurin, on hämmästyttävä. Samalla on säilynyt vahvastikin vakaumuksellinen, tunteellinen,
yksilöllinen lause: ”Tuota en kyllä juo!” tai ”Tuo on niiiiin mun suosikkini!” Niiden taustalla olevia tekijöitä on aina hauska kysellä. Minua on suuresti auttanut se, että
tajuan nyt paremmin makuaistienkin geeniperäisyyden. Happamuus, makeus, kitkeryys, pehmeys, vahvuus ja moni muu asia ovat yksilöllisen suutuntuman asioita,
joista ei kannattaisi, mutta toki saa kiistellä. Elämän ajan me kasvamme omiin ”oluttotuuksimme”, ja nekin ovat muuttuvia.
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 3/2022.
Lue myös
Lari Junkkarin kolumni: Olut ja myötätunto – Olutposti
Teksti ja kuva: Lari Junkkari
