Mikä on kollaboraatio-olut?

Nykyään näkee paljon oluita, joista puhutaan kahden tai kolmenkin panimon kollaboraatio- eli yhteistyöoluina. Mutta mitä tämä tarkoittaa ja miten kollaboraatio-oluita voi tehdä?

Panimomestarit ja oluentekijät ova auttaneet toisiaan jo vuosisatoja, kun puhutaan oluentekemisestä, uusien ideoiden levittämisestä tai oluentekoprosessien parantamisesta. Olutta on tehty yhdessä ja vierailtu panimoissa konsultoimassa.

Kuitenkin, ensimmäisen kollaboraatio-oluen niin kuin se nykyään ymmärretään, katsotaan syntyneen 2006 Yhdysvalloissa, kun Colorado Avery—´s Brewing ja Russian River tekivät yhteisoluen. Tämän jälkeen näistä yhdessä tehdystä oluista on syntynyt melkein normi pienpanimoiden keskuudessa sekä Suomessa että ulkomailla, varsinkin Pohjoismaissa ja Amerikassa.

Syitä tähän on monia; Yhdysvalloissa jo suuret käsityöläispanimot kuten Sierra Nevada voivat osoittaa luovuuttaan tekemällä oluen pienemmän panimon kanssa, samalla kuin pienempi panimo saa mainetta liittoutumalla oluenteon verran isomman kanssa.—  Kollaboraatio-oluita tekeviä panimoita voi yhdistyä oluenteossa puhtaan kaveruuden tai yhteisten intressien vuoksi—  ja usein panimoita voi olla enemmänkin kuin kaksi. Kollaboraatio-oluiden suosiota Yhdysvalloissa kuvastaa sekin, että esim. Denverissä on näille oluille oma festivaalikin, Collaboration Fest.

Kollaboraatio-oluella eli yhteistyöoluella tarkoitetaankin lyhyesti olutta, johon molempien tai kaikkien panimoiden oluentekijät antavat tietotaitoansa oluenteon reseptin suunnittelun alusta asti. Usein keksitään olut-idea, jota lähdetään yhdessä ideoimaan ja toteutetaan se sitten jommankumman panimossa.

Tyypillistä on, että kollaboraatio-oluita tehdään aina vastavuoroisesti vähintään kaksi, kummassakin panimossa. Ansaintalogiikka on usein nimittäin se, että kun oluita tehdään pareittain, niin molemmat panimot myyvät sen oluen, joka siellä omassa panimossa pannaan. Näin raha ei liiku panimoiden välillä mutta molemmat hyötyvät.

Usein kollaboraatio-oluiden teossa ei rahallinen hyöty ole kuitenkaan se pääasia, vaan uuden oppinen ja yhdessäolo. Koska näitä kollaboraatio-oluita valmistetaan pienempiä määriä kuin esim. panimon vakiovalikoimaoluita, on niiden teossa mahdollista leikitellä sekä raaka-aineilla että prosessilla hieman enemmän.

Kollaboraatio-oluet koetaan usein oluentekijiöden keskuudessa vaihteluksi ja samalla uuden oppimiseksi sekä verkostoitumiseksi. Useamman oluentekijän työ saattaa olla yksinäistä tai välillä tuntua yksitoikkoiselta, jolloin päivä tai kaksi kollegan kanssa viettäen tuo työhön tarpeellista vaihtelua ja iloa. Kollaboraatio-oluen keittopäivänä yleensä vietetään aikaa myös itse oluenteon ulkopuolella ja näin saadaan lujitettua myös oluentekijöiden välisiä siteitä.

Usein kollaboraatio-oluiden sopiminen tapahtuu oluttapahtumissa, missä oluentekijät luontaisesti tapaavat toisiaan. Idea yhteiseen olueen voi syntyä mistä vain ja monasti pyritäänkin luomaan jotain uutta, joko käyttämällä kompleksisempaa raaka-ainetta tai kokeilemalla oluenteossa jotain uutta prosessin osaa.

Oluenjuojalle ja -harrastajalle kollaboraatio-oluet tarjoavat jotain uutta ja ihmeellistä. Nämä oluet saattavat poiketa panimon yleisestä linjasta sekä etiketin ulkonäön että oluen sisällönkin puolesta, ja niitä on yleensä saatavana vain rajoitetun ajan, joten ne ovat mielenkiintoinen lisä pienpanimoiden oluttarjontaan.

Olin osana panimo-opiskeluani seuraamassa Maistilan ja Panimo Hiisin yhteistä oluentekoa.—  Kuuntele Panimotyöläisen päiväkirja-podcastista, miten Maistilan Riku Harju ja Panimo Hiisin Tatu Hiitola tekevät kollaboraatio-oluita ja mitä neuvoja heillä on aloitteleville oluentekijöille yhdessätehtävistä oluista.