Korkinmurtajat: Viljattomat oluet – ovatko ne oluita laisinkaan?
Gluteenittomien oluiden markkinarako on kasvanut viime vuosien saatossa hurjaa vauhtia.
Gluteenittomalla tarkoitetaan kuitenkin hyvin usein olutta, josta gluteeni on poistettu teollisesti; erittäin vähägluteeninen tuote saa sisältää gluteenia enintään 100mg/kg, gluteeniton tuote taas 20 mg/kg.
Miten sitten he, jotka eivät voi kuluttaa kotimaisia viljoja lainkaan? Voiko hirssistä, durrasta, riisistä, maissista tai tattarista tehdä juomaa, jota pystyy edes kutsumaan olueksi? Korkinmurtajien raatiin istui kaksi henkilöä. Toinen hyvin kriittinen olutharrastaja (Marko) ja toinen ihminen, joka ei terveydellisten seikkojen vuoksi ole pystynyt juomaan olutta vuosikausiin juuri kotimaisten viljojen takia (Minna).
Disclaimer: Kaikki testin oluet on saatu Brew Seeker -maahantuojalta. Ne ovat viljattomiin oluihin erikoistuneen Green’s-brittipanimon tuotteita ja pantu De Proefbrouwerijlla Belgiassa. Kaikkia testin oluita on saatavilla joko päivittäistavarakaupoista tai Alkoista.
AMBER ALE | 6 %
Marko: Ruskea rusinasoppa. Selvästi hapettunut. Vetinen kotikalja, joka maistuu tympeältä ja jättää suuhun karvauden.
Minna: Näyttää samealta kotikaljalta. Maku on myös kotikaljamainen, mutta pistävä. Häviää suusta nopeasti. Ihan ”ok”.
INDIA PALE ALE | 5 %
Marko: Mustaherukkaa ja kissanpissaa. Mosaic? Kova karbonaatio ja sama karkeus kuin edellisessä. Katkeroa on hieman taustalla, aromia ei juurikaan. Ei nyt huono, mutta ei maistu oikein miltään. IPA tämä ei mielestäni ole.
Minna: Kaunis, kevyesti punertava väri. Tuoksu on pistävä, mustaherukkaa ainakin. Maku on alkuun pehmeä, mutta muuttuu nopeasti karkeaksi. Melko mauton olut.
DUBBEL ALE | 7 %
Marko: Pistävä haju, mutta suu väittää makeaksi. Paahteista hedelmätoffeeta. Jotain karkeutta tässäkin, mutta selvästi olutmaisin. Juuston kanssa miellyttävä pari.
Minna: Pistää nenään, mutta maku on pehmeähkö. En oikein saa kiinni, että mitä makuja lasista löytyy. Tämä on kuitenkin selvästi jo olutta.
TRIPLE ALE | 8,5 %
Marko: Kaunis, jopa upean näköinen olut. Belgihiiva puskee vahvana läpi, omenaa ainakin löydän. Tuoksussa ihan aavistus liuotinta, mutta maku on oikein hyvä ja tyylinmukainen. Heittämällä paras näistä.
Minna: Nätein ja maukkain olut. Pehmeä, makea, maukas. Hyvää.
Lopputulos: Tekemistä selvästi vielä riittää tällä saralla, mutta valonpilkahduksiakin löytyi joukosta. Raati oli myös hämmentävän yksimielinen, vaikka lähtökohdat olivatkin kovin erilaiset.
Koska muuten näemme ensimmäisen kotimaisen viljattoman oluen?
Teksti: Teemu Lahtinen
Kuva: Miia Tanner
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 1/2020.
