Kirottu pubikierros Yorkissa

Olutkirjoittaja Jouni Koskinen kävi pubikierroksella Englannin Yorkissa. Mitä kaikkea siellä olikaan?

Yorkin kaupunki pohjoisessa Englannissa on kokoaan suurempi. Asukasluvultaan Jyväskylän kokoinen pitäjä on ollut Pohjois-Englannin merkittävimpiä historiallisia keskuksia jo Rooman valtakunnan ajoilta saakka. Se antaa nimensä myös ympäröiville (North, South, West ja East riding of) Yorkshiren perinteisille kreivikunnille. Viikinkiaikana se oli Englannin viikinkivallan keskus ja tunnettiin nimellä Jórvík. Kaupunki on säilyttänyt historiallisen keskustansa varsin keskiaikaisessa asussa. Sen ja upean katedraalinsa ansiosta York vetääkin miljoonia turisteja vuosittain. Kuten kaikkialla maailmassa, olutturistia kiinnostaa tietenkin eritoten pubit ja panimot.

Yorkin historiallinen keskusta ja etenkin vanha keskiaikainen ydin on varsin mukava käveltävä. Monet parhaista pubeista eivät (onneksi) kuitenkaan satu varsinaisesti aivan kuumimmalle turistialueelle katedraalin ja Shambles-kadun ympäristöön vaan enemmänkin sen laitamille.

Muuria pitkin

Saapuminen kaupunkiin ennakoi jo tulevia päiviä. Matkalaukkua majataloon hinatessa nousee hiki pintaan. Majatalon pitäjä pitää sisäänkirjautuessa puoliväkisin esitelmän kaupungin tärkeimmistä turistikohteista ja tuntuu käyttävän käskymuotoa koko ajan. “Menet kaupunginmuurille ja kierrät sen! Kestää kaksi tuntia. Näet katedraalin takaa. Katso katedraalia! On kaunis.”

Onhan se mentävä sitten. Tosiasiassa karttaa pälyillessä selvisi jo aiemmin, että moni suunnittelemani pubivierailu hoituisi varsin näppärästi kiertämällä kaupungin muuria. Muurissa on “baareja”, joilla ei tällä kertaa tarkoiteta anniskeluravintoloita vaan linnoitettuja kaupunginportteja. Näiden porttien kautta pääsee muurille sisään ja ulos.

Nousin muurille Katedraalin läheltä Bootham Barilta. Kierrettyäni katedraalin takaa (Kyllä, katsoin sitä. Oli kaunis.) tulin Monk Barille, josta Goodramgate -kadulle laskeutumalla pääsee ensimmäiseen kohteeseen. Korttelin päässä baarista on Royal Oak -pubi.

Royal Oakin talo on ollut paikallaan kuutisen sataa vuotta ja toiminut pubin ainakin 1700-luvun lopulta. Jostain syystä pubin julkisivu mainostaa sen olevan “17. vuosisadan majatalo” eli 1600-luvulta. Julkisivu onkin uudistettu 1930-luvulla silloin suosittuun mustavalkoiseen ns. “Brewer’s Tudor” -tekohistorialliseen malliin, joten miksipä ei venyteltäisi vuosilukujakin.

Sisältä Royal Oak on julkisivuun verrattuna moderni, mutta silti perinteisen tumman brittipubin tyylinen. Kaksikerroksisen pubin alakerran etuhuoneessa on mukava istuskella pintilliselle Theakstonin Best Bitteriä, taaempi tila on enemmän ruokailijoiden tarpeisiin sisustettu. Cask-olut oli hyvässä kunnossa ja sen nauttii mielellään CCR:n soidessa taustalla.

Nousin takaisin muurille ja jatkoin eteenpäin. Pienen matkan päässä muuri loppuu väliaikaisesti ja tarkoitus on jatkaa tien viertä kunnes muuri taas jatkuu. Oluen ystävä on kuitenkin tällaista reittisanelua ovelampi. Siksi luikahdin portailta lähtevää Peasholme Green -katua matkan verran kaupungin sisustaan päin ja saavuin upeaan The Black Swan -pubiin.

The Black Swan pistää silmään jo kaukaa. Suuri mustavalkoinen ristikkoarkkitehtuuri-talo erottuu ympäristöstään edukseen, eritoten viereisestä lasiseinäisestä toimistotalosta. Toisin kuin edellinen pubi, Musta Joutsen on ihan aidosti Tudorin aikainen rakennus vuodelta 1560, tosin luonnollisesti useamman kerran remontoitu sen jälkeen.

Oven yläpuolella seinää kiipeää valurautainen kissa ja sisälle astuttua selviää mistä paikan nimi tulee. Mustalla puulla vuorattu pubi on kirkkaasta päivänvalosta tullessa ensi alkuun niin pimeä, ettei meinaa eteensä nähdä. Katto on matalalla ja siitä roikkuu vielä kesäkuinen pride-liputus. Sisäänkäynti johtaa talon läpi vievään eteistilaan, josta voi löytää tiensä pubin eri huoneisiin, yläkertaan tai pienelle takapihan terassille/tupakkapaikalle. Suunnistan elävimmältä vaikuttavaan takkahuoneeseen, jossa onkin myös baaritiski.

Takkahuonetta koristaa suuri muinaisen näköinen avotakka, joka on noen ja palaneen raudan tuoksusta päätellen edelleen käytössä kylmemmällä säällä. Tiskillä iloinen baariemäntä tarjoilee caskeista perinteisen Theakstonin ja craftimman Vocation Breweryn oluita. Vierailijahanassa oli tarjolla Timothy Taylorin Landlord -klassikkoa. Tiskillä oli myös alkoholitonta olutta hanassa, mikä ei ole ihan tyypillinen näky vieläkään. Istahdin takan viereen nautiskelemaan bitteriä. Turisteja houkuttelevasta ulkoasusta ja sijainnista huolimatta takkahuoneessa tuntuu päivällä istuskelevan vain paikallisia. Illemmalle meininki lie toinen.

Kirottua!

Black Swanissa on kuuleman mukaan myös haamuja, niin kuin Yorkissa tuntuu olevan joka toisessa talossa. Yksikään haamu tai edes pubin kissa Salem ilmesty esittäytymään. Mahdollinen syy selvisi jälkikäteen, nimittäin pubin takan vieressä oleva tuoli on kuulemma kirottu ja siinä istuva saa kirouksen niskaansa. Arvatkaapa missä istuin… Ilmankos paikka oli vapaana. Ei kai kerran kirottua enää haamut tai kissatkaan katsele.

Mustan Joutsenen historiallista tunnelmaa olisi imenyt itseensä mielellään vaikka koko illan, mutta pubikierroksella ei sellaiseen tunteellisuuteen voi alentua. Tässä vaiheessa muurinkiertäjä voi jatkaa Black Swanin vierestä kohti Red Tower -tornia ja siitä takaisin muurille. Muuria seuraamalla päätyy ennen pitkää Fishergate Bar -portille ja sen viereiseen The Phoenix Inn -pubiin. Päivä oli kuitenkin polttavan kuuma, eikä mieli halajanut noin pitkään kuivaan kierrokseen. Niinpä ilmeisesti Black Swanin tuolin kiroamana hylkäsin muurisuunnitelmani ja pilasin kauniin ajatuksen muurin johtamasta kierroksesta.

Noh, tällä lailla pystyi sitäpaitsi ottamaan matkalle pari baaria lisää (ja lisäksi pystyi liikkumaan välillä varjossa, toisin kuin muurilla). Niinpä jatkoin Peasholme Greeniä eteenpäin. Samalla kadun nimi muuttui kesken matkan The Stonebow’ksi jostain syystä. Muutaman sadan metrin jälkeen saavuin alueelle, jossa turistien määrä lisääntyi. The Stonebow’lta kääntyi oikealle Fossgate, aivan kaupungin turistinähtävyyskatu The Shamblesin lähistöllä. Fossgaten alkupäässä on The Blue Bell.

The Blue Bell onkin paitsi Yorkin pienimpiä, myös kuuluisimpia pubeja. Se oli CAMRAn Vuoden Pubi vuonna 2022 ja on lisäksi paikallisen jaoston Vuoden Pubi tänä vuonna. Punainen julkisivu on yhden ikkunan ja oven kokoinen, kadulla on lisäksi pieni terassi. Ovi johtaa kapeaan käytävään, josta pääsee etu- ja takahuoneisiin, joita erottaa itse baari. Myös käytävältä on tilausikkuna baariin. Pubin edvardiaaninen sisustus on suojeltu ja kuvastaa aikansa pubitrendejä. Tunnelma pubissa on erittäin lämmin ja kotoisa, olohuonemainen.

Baarissa oli istumapaikat melkein täynnä ja sekoilin huoneiden ja tilaukseni kanssa sen verran, että baarimikkokin hämmentyi minne sitä olutta pitää tarjoilla. Olutta kuitenkin lopulta sai, vaihtuvissa cask-hanoissa on vain yorkshireläisiä oluita. Ensikertalaisena otin tietenkin pubin oman Blue Bell IPAn, Brass Castle -panimolta. Pubin kellarinhoitoa on erityisesti kehuttu ja olut olikin erinomaisessa kunnossa.

Vastapäätä Blue Belliä on The Hop York -niminen astetta modernimpi olutkuppila, jossa piipahdin toisena päivänä. Käymisen arvoinen paikka sekin, joskaan ei ehkä tunnelman vuoksi. Kymmenessä cask-hanassa siellä oli tarjolla kuitenkin vähän vähemmän tyypillisiä oluita. Lisäksi hyvän näköistä pizzaa.

Jatkoin Fossgatea eteenpäin yli sillan, jonka jälkeen vasemmalta löytyikin kaupungin olennaisin craft-panimo Brew York. Panimolla on nykyään suurempikin tuotantolaitos kaupungin laidalla Handleyssa, mutta tämä keskisemmän Yorkin tila on kuitenkin se, missä panimo on aloittanut. Laitteet ovat sielläkin edelleen käytössä.

Panimotilana Brew York on varsin tyypillinen moderni panimo. Suoraan panimolaitteiden ympärille on tehty ilmava ja valoisa hanahuone, jossa istumapaikat ovat pääasiassa korkeita baarijakkaroita. Hanahuoneessa tarjoillaan myös aasialaista katuruokaa. Epätyypillisemmin craft-panimolle, baarissa tarjoillaan paljon cask-olutta. Yhdeksästä hanasta seitsemän on cask-pumppuja ja panimon näyteikkunassa tarjoillut oluet ovat tietysti erinomaisessa ja tuoreessa kuosissa. Vierestä löytyy myös panimon kauppa.

Jos haluaisi tässä vaiheessa jatkaa muurikierrosta, Fossgatesta Walmgateksi muuttunutta katua pääsisi Walmgate Bar -portille ja siitä taas muurille kohti Phoenix Inniä. Mutta helle ja ja nautitut pintit ja se penteleen kirous suuntasivat jälleen jalkani oikaisemaan. Nyt George Streetin kautta. Se vie suoraan mainitulle pubille, kiertämättä muurin kautta.

The Phoenix Inn on paikallisen CAMRAn jaoksen Vuoden Pubi kahden vuoden takaa ja on saanut oluen lisäksi erityisesti kehuja terassistaan. Pubi on suoraan kaupungin muurin Fishergate Bar -portin vieressä niin lähellä, että muuri toimii tavallaan terassin yhtenä laitana. Pubirakennus itsessään on kaunis vanhanaikainen erillisrakennus kotoisilla sisätiloilla.

Muutaman pöydän terassi on ikään kuin kaivettu rinteeseen ja rajattu valkoisella tiilellä. Itse rakennus suojaa sitä tien melulta ja muurivalli kaikelta muulta. Näin terassi on erityisen viihtyisä ja rauhallinen. Itsenäinen pubi ilman panimokytköksiä tarjoilee vaihtuvia cask-oluita, jotka yhden pintin perusteella olivat hyvässä huolenpidossa. Pöytävarjon viileydessä pystyi keskittymään kierroksen viimeiseen olueen, sekä seuraamaan naapuripöydän vanhan anarkistin torpedoista hummereihin etenevää merellistä keskustelua.

Takaisin muurille kapuamalla Ouse-joen toisella puolella voisi jatkaa vielä lopun muuria ja ohittaa mm. The Swan ja York Tap -pubit, mutta itselleni ilta oli käynyt jo vanhaksi. Sitä paitsi olihan jo myönnettävä muurikierroksen idean kiroutuneen jo monta pubia sitten. Lopulta itse muuria tuli kierrettyä oikeasti vain neljännes, mutta kyllä sekin lasketaan.

Muita pubeja Yorkissa

House of Trembling Madness

Upean nimen omaava “Vapisevan hulluuden talo” tai vielä vapaammin käännettynä “Juoppohulluuden talo”, on Stonegate-kadun varrella historiallisessa keskustassa on alakerrastaan erinomaisen valikoiman olutkauppa. Yläkerrassa keskiaikaisen katon ja täytettyjen eläinten päiden alla voi nauttia pubissa oluita ja ruokaa. Erityisesti kaupan valikoiman vuoksi käymisen arvoinen. Kivenheiton päässä Lendal-kadulla on toinen aavistuksen uudenaikaisemmin sisustettu samanniminen pubi, jolla on tosin eri omistajat.

The Market Cat

“Shambles Market” on Yorkin historiallisen keskustan ydin, lähinnä erinäistä turisteille suunnattua käsityöläiskrääsää myyvä tori. Sen kulmalla on Thornbridge-panimon The Market Cat, kolmikerroksinen ilmastoitu moderni pubi, joka luonnollisesti tarjoilee Thornbridge oluita. Pubista on erinomainen näköala vanhan torin vilinään ja kolmannessa kerroksessa voi olutnörtimpi ihmetellä myös cask-tynnyrien “kellaria”.

The York Tap

Rautatieaseman yhteydessä oleva The York Tap on ehdoton olutturistin kohde. Tyylikkään odotustilan kaltaiseksi tehdyssä pubissa on huimat 20 cask-hanaa. Paikalle kannattaa mennä varta vasten eikä junaa odotellessa, ettei jää ihan tyystiin junailematta.

Ye Olde Starre Inne

“Yorkin vanhin pubi” ottaa kaiken irti iästään ja sijainnistaan turistikeskustassa. Oluen puolesta Yorkista löytyy parempiakin pubeja, mutta Starre Innellä on kyllä ihan mukava sisäpihaterassi ja sisätilatkin ovat varsin tunnelmallisen vanhanaikaiset, mikäli paikalla ei ole kahtakymmentä amerikkalaista.

Olutturistin päiväretkiä Yorkista:

Masham – Mashamin pikkukylässä 50km päässä on kaksi perinteistä panimoa: Theakston’s ja Black Sheep. Molemmat panimot järjestävät panimokierroksia. Mashamiin pääseminen ilman omaa autoa on hankalampi juttu, koska kylään ei kulje kuin muutama bussi, eikä yksikään suoraan mistään isommasta keskuksesta. Riponissa bussia vaihtamalla se kuitenkin Yorkista pitäisi onnistua. Allekirjoittaneen innon bussimatkailuun tappoi paahtava helle ja suunta vaihtui Knaresborough’n, jota voi noitaluolineen myös päivämatkaksi suositella, joskaan ei olutkohteeksi.

Tadcaster – Perinteikäs panimokaupunki on vain 15 kilometrin päässä junareitin varrella. Kaupungista löytyy kaksi vanhaa Smith’siä: Nykyisin Heinekenin omistama John Smith’s, sekä äärimmäisen perinnetietoinen perhepanimo Samuel Smith’s. Ikävä kyllä kumpikaan ei tarjoa panimokierroksia, eikä edes panimon pubia, joten paikalla pääsee lähinnä tuijottelemaan panimoita ulkoa. Niinpä vierailu kiinnostanee vain kovimpia oluthistorianörttejä.

Leeds/Sheffield/Manchester – Pohjoisen suuret kaupungit ovat tunnin – parin junamatkan päässä ja niissä on tietenkin näkemistä. Jokaisessa on mm. varsin tunnettu ja eläväinen craft-skene. Periaatteessa Yorkia voi toki pitää tukikohtana niissä käymiseen, mutta rehellisesti sanoen turistikaudella Yorkin hotellihinnoilla Manchester tai Leeds toiminee tarkoitukseen paremmin.

Teksti ja kuvat: Jouni Koskinen

Ilmestynyt Juomaposti 3/25 -lehdessä. 

Katso lisää:

Mustan Maan mietoja maistelemassa – Panimokierros Englannin Black Countryssa