Keikyklubi: Vaimon kanssa panimolla

Blogistin puolisona ei ole helppoa.

Saan aika ajoin kutsuja erinäisiin tapahtumiin, joiden keskiössä on olut. Silloin tällöin kutsut ovat avec, mutta parempi puoliskoni on tehnyt selväksi ettei moisiin tilaisuuksiin mukaan lähde. Toisaalta molempien poistuminen samaan aikaan kotiovesta ilman lapsia vaatii kieltämättä nykypäivänä enemmän tai vähemmän järjestelyitä, joten ihan pienten kissanristiäisten takia ei vaivaa edes jaksaisi nähdä. Sen sijaan, kun Tampereelta tuli kutsu laajentuneen Pyynikin Käsityöläispanimon avajaisiin vaimoni syntymäpäivänä ja tarjolla olisi runsaan olutrepertuaarin lisäksi myös Pyynikin Juomien Kirsikkasiideriä, niin ajattelin ottaa riskin ja yllättää viemällä hänet kyseisiin kinkereihin. Seurasi soitto anopille ja lastenvahtikuviot oli selätetty.

Skumpat Ilveksessä ja kohti Tesomaa. Panimon porteilla vaimollekin alkoi paljastumaan illan todellinen agenda. Tutunoloiset portaat veivät kohti Pyynikin Käsityöläispanimon uusia tiloja. Kaksi ja puolituhatta neliömetriä avautui pieninä palasina kuin labyrintti, mutta kaiken kaikkiaan joka paikassa näytti komealta. Osa tiloista oli kutsuvierailta asetettu karanteeniin. Olutmestari Tuomas Pere totesi näissä osissa olevan joko salaisuuksia tai vain yksinkertaisesti niin paljon roipetta, ettei niitä kannata sen suuremmin esitellä.

Pitopöytä tarjosi ensimmäisen elementin korkeimman asteen jännitystä. Nopealta vilkaisulta vaikutti, että pöytä notkuu erilaisia mehukkaita lihatuotteita aina 4 Cateringin karamellisoidusta kaslerista Wigrenin Suomen parhaaksi valittujen Brunssi nakkien kautta perinteiseen Tapolan mustaanmakkaraan. Vaimoni on siis kasvissyöjä ja tapahtuma hetkellä hyvin nälkäinen. Hikikarpalot otsalla lähestyimme seisovaapöytää, kunnes Vegemin vapauttava näky puhdisti ilman. Kebab osoittautui yllättäen lihattomaksi vaihtoehdoksi ja muuten järjettömän hyväksi sellaiseksi. Sanoisin, että pöydän parasta antia!

Pitkiin ruokailupöytiin oli katettu valmiiksi ruokajuomiksi mm. palkittuja Ruby Jazz Alea ja Mosaic Lageria sekä sitä ainoaa ei olutta eli kirsikkasiideriä. Vaimo maisteli ja totesi, että kyllä tätä nyt yhden pullon pystyy juomaan. Itse painotin juomapuolen pois tölkkituotteista kohti takaseinälle viritettyjä hanoja. Toistakymmentä itsepalveluvipua tarjosivat aika kivan leikkauksen Pyynikin parhaimmistosta eli porttereista. Vahvaportteri, Papan Vanilla Stout ja Imperial Stout maistuivat kuten yleensä. Yritin vielä pienten maistiaisten kautta perehdyttää vaimollekin maltaisia herkkuja, mutta ilmeistä päätellen samettinen stoutti ei osunut sen paremmin maaliin kuin lempeä lakkasaisonikaan.

– Ollaanko sitä pienpanimoita enää? —  — —  – Todellakin ollaan. – Ollaanko sitä käsityöläispanimoita enää? — —  – Taidetaan olla ainoo käsityöläispanimo tässä maassa.