Keikyklubi: Matkamuistoja Kemiöstä
Ajelin Kemiöstä kotiin päin ja pysähdyin Strömma Kanalin sillalle ihailemaan maisemien ohella myös paikallista etikettitaidetta. Kemiössä, kuin missä tahansa muuallakin Suomen saaristossa on sanonnan mukaan aina salakuljetettu alkoholia ja niin Kimito Brewingin Jonaksen suvustakin ainakin huhujen mukaan löytyy historiaa lestinheitosta. Tarinat kotimaamme kieltolain ajasta kaikessa lyhytkäisyydessään pysäyttävät, varsinkin kun jää katsomaan käsillä olevan panimon etikettejä ja värien takana kuvattua narratiivia sen syvemmissä vesissä. Alkoholipolitiikkamme ei ole tähän päivään mennessä päässyt viinaa sillan alla— ajatuksesta eteenpäin. En kuitenkaan jäänyt kanaalin varrelle makaamaan, vaan perinteitä kunnioittaen smugglasin stimulantit autoni tavaratilassa aina Porvooseen asti. Alla olevat ajatukset ovat kirjoitettu kyseisten nautintoaineiden vaikutuksen alaisena.
Rhubarb Sour Saison 6,2%
Pullon pohjalle jää pienehköt hiivat. Vaalean oljenkeltainen olut vuodattaa vienon viehkeästi valkeaa vaahtoa. Sitruksisen siiderinen ja hiivaisen hapan tuoksu tykittää sieraimiin saariston saisonista sielunmaisemaa. Suutuntuma on valkoviinisen valkeakuulainen ja pehmeästi pippurinen. Maussa vehnän banaanisen käynyt makeus tasapainottaa lappeenrantalaisen raparperin hapokkuutta, joka jää tarkoituksen mukaisesti taka-alalle. Mukavan oloinen ja ehkä jopa aidontuntuisen belginen saisoni, eikä välttämättä siten se kaikkein helpoimmin lähestyttävä souri. Yleensä en ole ruokasuosituksia sen enempää kylvänyt, mutta tätä tekisi mieli kokeilla pekonilastuilla viimeistellyn parsarisoton seurassa.
Tropical Thunder Jenkki Lager 5,6%
Tropical Thunder vaahtoaa nimensä veroisesti kuin Glam-rock yhtyeen keulahahmon kuontalo kauniisti harsokuvioituun sifonkiin käärittynä. Meripihkaisen mahonkinen rusottavuus kielii maltaan maanläheisyydestä ja sehän sieltä sieraimiin sulavasti sihahtaakin heti humaloinnin huumaannuttavan helinän halaillessa hajuelimiä. Etiketin lupaama trooppisuus nousee parhaiten esiin hedelmäisessä jälkimaun hehkussa, mutta samankaltaisia vibraatioita on toki ilmassa jo ensipuraisusta lähtien. Kiiltävää ja kromattua pintaa ilman sen kummempia kikkailuja. Rhubarbin loppukaneettia toistaakseni myös tällä tontilla arvostetaan aitoja aistisisältöjä. Ruokaparituksen kohteena näkisin perinteisen pataruuan, kuten esim. karjalanpaistin.