Raporttia tien päältä eli kaupparatsun kyydissä
Kun valitset olutta lähikaupassasi, niin mietitkö koskaan, kuka sen on sinne myynyt?
En minäkään. En ennen kuin nyt. Hyppäsin olutmyyjän matkaan päiväksi ja yritin selvittää, keitä nämä usein melko näkymättömäksi jäävät työmyyrät ovat, ja mitä he oikein tekevät.
Suomessa on tällä hetkellä yli 100 panimoa, joista leijonanosa kilpailee keskenään samoista hyllymetreistä – puhuttiin sitten urbaaneista hypermarketeista tai maalaiskylien maitokaupoista. Pienemmillä panimoilla myynnin hoitaa usein se, joka muilta töiltään ehtii, mutta isoimmilla firmoilla myyntityötä tekee päätoimisesti useampikin henkilö. Nokian Panimon Minna Kolmonen on yksi panimon myyntityötä tekevistä. Hänen vastuualueensa kattaa satakunta Keskon kauppaa pääkaupunkiseudulta aina Loviisaan saakka. Ja koska Nokia on maan toiseksi suurin pienpanimo noin viidellä miljoonalla litrallaan, niin myytävää riittää: Kolmonen hoitaa Etelä-Suomen myyntialuetta yhdessä kahden kollegansa kanssa, joista toinen on niin ikään keskittynyt Keskon kauppoihin, toinen taas enemmän HoReCa-puoleen. Panimon lähialueelta Tampereelta sekä Keski-Suomesta löytyy myös omat edustajansa.
EI TITTELEITÄ TANASSA
Tapaan Kolmosen Kampin K-marketin tässä vaiheessa vielä suljetulla olutosastolla varhaisena arkiaamuna. Kello on vasta puoli kahdeksan, mutta hymyileväinen olutmyyjä on saanut jo Nokian Keisari-oluiden logoa kantavan kylmäkaapin täytettyä ja on siirtymässä seuraavaksi virvoitusjuomien pariin. Hän vastaa mallasjuomien lisäksi siis myös limonadeista sekä siidereistä.
Kolmonen toistaa päivän aikana useamman kerran samaa mantraa: ”Rakastan tätä työtä.” Se on helppo uskoa, sillä ikiliikkujan lailla kauppojen paikoin kapeillakin käytävillä laukkaava kaupparatsu tuntuu nauttivan joka hetkestä. Kauppojen kapeilta käytäviltä Kolmosen myyjän ura on saanutkin alkunsa, sillä kauppiasperheen perilliselle ammatti on siirtynyt verenperintönä.
Nokian Panimon palkkalistoilla Kolmonen on ollut kohta kaksi vuotta. Hän kertoo ihastuneensa talon tapaan hoitaa kauppasuhteensa niin, että titteleitä ei tuijotella liikoja, vaan jokainen osallistuu. ”Siellä oli toimitusjohtaja Matti Heikkistä myöten porukkaa kontillaan, kun uusia tuotteita ladottiin hyllyyn”, Kolmonen muistelee ensikosketustaan nokialaispanimoon. ”Tokihan meillä kaikilla on tittelimme. Minä olen avainasiakaspäällikkö, suomeksi siis myyntiedustaja. Mutta virkanimikkeillä ei kukaan yritä päteä, sillä olemme yhtä suurta perhettä, joka puhaltaa aina yhteen hiileen. Kaikkien ääntä kuunnellaan”, Kolmonen hehkuttaa työpaikkaansa, joka isoksi pienpanimoksi pyörii pienehköllä, noin kahdenkymmenen työntekijän suuruisella porukalla. Kannustava työilmapiiri auttaa myös jaksamaan välillä pitkiksikin venyvien päivien tiimellyksessä. Periaatteessa Kolmonen tekee perinteistä kahdeksan tunnin työpäivää, mutta käytännössä hän on asiakkaidensa saatavilla ympäri vuorokauden.
”Kelloa ei silloin tuijotella, jos joku asia pitää hoitaa. Tässä työssä pitää joustaa, mutta en koe sitä mitenkään negatiivisena asiana. Päinvastoin, tehtävien monipuolisuus on tärkeää”, myyntitykki summaa, kun hyppäämme aamukahvien jälkeen autoon ja suuntaamme kohti Itä-Helsinkiä. Auto onkin Kolmosen tärkein työkalu – niittipyssyn ohella. Kilometrejä kertyy vähintään 50 päivässä, joskus huomattavasti enemmän. ”Pidän autolla ajamisesta, mutta toki yritän suunnitella reittini niin, että turhia kilometrejä ei syntyisi. Olen 35 vuotta asunut pääkaupunkiseudulla, joten melko hyvin olen kärryillä, mistä kannattaa ajaa ja mistä ei”, Kolmonen sanoo pysähtyessään tankkamaan ja soittamaan asiakaspuhelua. Niin sanottuja paperihommia hän hoitaa milloin missäkin; tien päällä, panimon toimistolla Helsingin Frederikinkadulla tai kodissaan Töölössä.
AVAIN, ASIAKAS JA PÄÄLLIKKÖ
Kun työkalun polttoainetarpeet on saatu tyydytettyä pyörähdämme Roihupellon pienteollisuusalueella. Kolmonen käy noukkimassa kyytiin puuhyllyn, jonka yhteistyöfirma on saanut valmiiksi. Hyllyjen lisäksi Roihuverstas-puusepänliike valmistaa Nokian Panimolle koreja, joissa tuotteet voidaan nostaa houkuttelevasti esille. Kuten seuraavassa kohteessa, Itäkeskuksen K-Citymarket Eastonissa. Auto alkaa hyllyn myötä täyttyä, sillä vaikka juomat menevät kauppoihin kuljetusfirmojen kautta, niin myyntiedustajalla on aina näytelaatikoita ja tarvittavia työkaluja kyydissä. Vielä kun takakontin avausmekanismi on poissa pelistä, niin hikikarpalot otsalla hän sommittelee tavaroita kulkupeliin. Ilmakin on muuttunut synkän syksyiseksi, mutta Minna Kolmonen vaikuttaa yhä edelleen pitävän työstään, sillä mairea hymy ei poistu myyntiedustajan huulilta missään vaiheessa.
K-Citymarket on kooltaan hieman eri kaliiperia kuin päivän ensimmäinen K-market. Kolmosella onkin isoimpiin sekä tiuhaan vierailtuihin kauppoihin omat avaimet, jotta molempien osapuolien työpäivät sujuisivat mahdollisimman esteettömästi. ”Eastonin kauppias sanoi, että olen heidän kanssaan samaa porukkaa ja tunnen paikat, niin minulle oli helppo luovuttaa avain. Toki luottamus pitää ensin ansaita”, Kolmonen pohtii vinguttaessaan avainlätkää varastojen oviin ja tervehtiessään iloisesti niin kokeneita osastojen vastaavia kuin myös nuoria hyllyttäjiä. Niin mitkä tittelit?
Olutkuorma odottaa valmiina hyllyn edessä, mutta ennen kuin Kolmonen pääsee asettelemaan niitä paikoilleen on täytettävä limuhyllyt sekä siirrettävä massatuotteiden lava, joka on jäänyt mottiin makropanimoiden oluiden väliin. Riippuu kaupasta, että tekeekö hän moiset siirrot itse vai kuuluuko se osastovastaavalle. Eastonissa häneen siis selvästi luotetaan, sillä pumppukärry kääntyilee ahtaassa tilassa ammattilaisen ottein ja hetken päästä Nokian oluttölkit osuvat taas helpommin asiakkaan silmään. Pieni pintahiki ei avainasiakaspäällikköä pelota, sillä
pumppukärryjen lisäksi tutuksi tulevat esimerkiksi painavat juomakorit, hieman liian täyteen pakatut rullakot, kuormalavat sun muut.
”Otan työn hyötyliikuntana. Päivän jälkeen voi sitten vielä lähteä treenaamaan leuanvetoa tai uimaan avannossa. Liikunta auttaa jaksamaan, ei tähän muuten pystyisi.”
MYYJÄ OTTAA ASIAT HENKILÖKOHTAISESTI
”Ei tämä työ ole enää pelkkää kylmää myymistä, vaan yhä enemmän menee aikaa esillepanoon ja sen sellaiseen. Nykyään tuotteet pitää olla nätisti esillä, ja siinä saa käyttää omaa luovuutta”, Kolmonen vastaa, kun utelen varsinaisesta oluen myynnistä.
Myyjänä Kolmonen luottaa henkilökohtaiseen kosketukseen, eli turvautuu hyvin harvoin sähköisiin viestimiin. Hän ei halua olla pelkkä puhelinnumero tai sähköpostiosoite tilauslistassa, vaan fyysisesti paikalle saapuva ihminen. ”Sosiaalisuus on minulle hyvin tärkeää. Toki voin joskus tutulle asiakkaalle tarjota uutuutta sähköpostillakin, mutta mielummin kuitenkin tapaan asiakkaan henkilökohtaisesti.”
Uusien asiakkuuksien kanssa Kolmonen luottaa myös perinteisempään malliin. ”Tuotesalkku käteen ja astellaan toimiston ovesta sisään
leveä hymy kasvoilla.”
MONIMUOTOLOPETUS
Itäkeskuksesta suunnistamme kohti Pasilaa ja samana päivänä avautunutta Mall of Tripla -kauppakeskusta. Ensin parkkeeraamme auton kuitenkin vieressä sijaitsevan K-market Ratiksen sisäpihalle, joka kuuluu päivän viralliseen ohjelmaan. Ratiksen käytävillä esiintyy pientä ruuhkaa, kun Roihuverstaalta haettu hylly on otettu kantoon. ”Se menee tuon kylmäkaapin viereen”, Kolmonen päättää ja siirtelee muiden panimoiden tuotteita niin, etteivät ne jäisi piiloon Nokian Panimon puukehikon taakse.
”En halua astua muiden varpaille, samalla asiallahan tässä ollaan”, Kolmonen pohtii ja tervehtii vastapäistä hyllyä täyttävää kollegaa. ”Pitää ajatella laajemmin. Siisti juomaosasto on meille kaikille hyvä juttu, panimoille, kauppiaille sekä tietysti asiakkaille”, olutmyyjä napauttaa ja nostaa naapurilta tippuneen roskan rullakon kyytiin kuin alleviivatakseen sanomaansa.
Täyteen ammutussa Triplassa piipahdamme nopeasti, sillä uutuuttaan kiiltävän K-Supermarketin juomaosasto ei ainakaan vielä kaipaa ehostusta. ”Hyvältä näytti”, Kolmonen tiivistää vastuualueeseensa kuuluvan kaupan ajaessamme takaisin kohti Itä-Helsinkiä. Nokian Keisari-logo oli saatu ripustettua olutkaappien yläpuolelle näkyvästi ja tölkkirivistöt aseteltu viimeisen päälle. Puotilan Kartanossa Kolmonen tapaa lounaalla somehahmo Lärvisen, jonka kanssa Nokian Panimo on tehnyt yhteistyötä jo jonkin aikaa. Varsinkin jääkiekkopiireissä vaikuttavalla Joonas Järvisellä on kymmenien tuhansien seuraajamäärä sosiaalisessa mediassa, joten on helppo
ymmärtää, miksi juomavalmistaja on yhteistyöhön ryhtynyt. ”Nämä bisneslounaat ovat ihan yhtä lailla tärkeä osa työpäivääni kuin vaikkapa hyllyttäminen ja myynti. Monipuolinen työ, josta olen onnellinen sekä vähän myös ylpeäkin”, Kolmonen summaa jatkaessaan kohti seuraavaa kauppaa. Ja ehkä vielä sitäkin seuraavaa, jotta pystyisi aloittamaan viikonloppunsa ajoissa. Tunteja ei ehkä aina lasketa, mutta
viikonloput Minna Kolmonen pyrkii pitämään vapaata. Sen hän on totisesti ansainnut.
Teksti ja kuvat: Teemu Lahtinen
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2019.
