Tuhannet tarinat kohtaavat Lontoon pubeissa
Lontoossa asuva kirjailija Jouko Heikura nauttii kotikaupunkinsa värikkäästä historiasta ja rikkaasta pubikulttuurista. Mediaympäristöön sijoittuvan Rakel Aho -trilogian jälkeen Heikura kirjoittaa nyt neljättä romaaniaan, pubeissa tietenkin.
Itä-länsisuunnassa Lontoon Cityn halki kulkeva Fleet Street tunnetaan metonyyminä brittilehdistöstä puhuttaessa. Kadun identiteetti alkoi kehittyä vuonna 1702, jolloin maan ensimmäinen seitsenpäiväinen sanomalehti The Daily Courant aloitti julkaisutoimintansa kadun itäpäässä King’s Arms -nimisen tavernan yhteydessä.
Sittemmin kadulle asettuivat jotakuinkin kaikki niin sanotut laatujulkaisut kuin myös keltainen lehdistö.
Toisaalta katu on tullut tunnetuksi myös lukuisista historillisista pubeistaan ja tavernoistaan sekä populaarikulttuurin merkkiteoksista. Charles Dickens mainitsi Fleet Streetin useissa kirjoissaan ja Stephen Sondheim teki siitä Sweeney Todd -musikaalissa nimihenkilön kotikadun.
Osoitteessa 145 Fleet Street sijaitseva yli 350-vuotias Ye Olde Cheshire Cheese tunnetaan kirjailijoiden kantapaikkana. Siellä ovat istuneet iltaa Dickensin lisäksi Sir Arthur Conan Doyle, P.G. Woodhouse, Oliver Goldsmith, Mark Twain ja monet muut. Siispä tämä nykyään Samuel Smith -panimon omistama ja ylläpitämä pub on juuri oikea paikka tavata Lontoossa asuva kirjailija, Sanomien toimittajakoulun kasvatti ja pitkän uran Ilta-Sanomien ulkomaankirjeenvaihtajana tehnyt Jouko Heikura.
KADUN PEITTÄMÄ JOKI
Jouko Heikura on perehtynyt tarkkaan Fleet Streetin ja sen varrella olevien pubien historiaan. Esimerkiksi juuri tällä paikalla on sijainnut taverna jo vuodesta 1538, mutta nykyinen Ye Olde Cheshire Cheese rakennettiin tähän vuonna 1666 Lontoon keskustaa tuhonneen suurpalon jälkeen.
”Heti sisäänkäynnistä oikealle sijaitsee pubin historiallisesti arvokkain osa, viktoriaaniselta ajalta peräisin oleva pieni baaritiski ja valtava tulisija. Myös vanhat lankkulattiat sekä seinäpaneloinnit ovat todistaneet lukemattomia kohtaamisia ja uskomattomia tarinoita”, mies kertoo. Hedelmäisen bitterin siivittämänä Heikura avaa lisää Fleet Streetin rosoista menneisyyttä. Vajaan puolen kilometrin mittainen katu on rakennettu Thamesiin laskevan Fleet-joen päälle, mistä tulee sen nimi.
”1700-luvulle asti Fleet-joki oli kuin avoin viemäri, jonne alueen asukkaat laskivat kaikki jätteensä. Haju oli sen mukainen.”
Katu saatiin valmiiksi vuonna 1766, ja Fleet-joki katosi kartalta. Viemäriksi muuttuneen joen tarina ja symboliikka kiehtoi kirjailijaa. Sata vuotta joen kattamisen jälkeen Fleet Streetistä muodostui käsite, joka on sittemmin laajentunut kuvaamaan vapaata lehdistöä niin hyvässä kuin pahassa.
”Koska brittilehdistön toimintatapa, voima, valta ja petollisuus ovat kirjani kantavia teemoja, halusin Lontooseen sijoittuvan kirjan nimeksi Joki kaupungin alla (Gummerus, 2013).”
PUBIT LONTOOLAISTEN HENKIREIKINÄ
Muutaman oluen jälkeen on aika siirtyä historian hämärästä nykyaikaan. Kävelemme parin kilometrin matkan Citystä pohjoiseen, Heikuran kantapubiin.
”Lontoo on kiitollinen kaupunki kävellä. Ympärillä tapahtuu koko ajan. Kaikesta huomaa, että täällä on eletty ennenkin”, Heikura pohtii.
Puolen tunnin kuluttua olemme perillä. Camden Head on Greene King -panimon omistama tyylikäs kulmapubi Lontoon Islingtonissa. Kaksikerroksisen ravintolan edessä on iso lämmitetty terassi.
Heikuran kotiovellekin on matkaa vain alun toistasataa metriä. Tunnetustihan Lontoon pubit ovat kuin asukkaiden toisia olohuoneita. Kaupunkilaisten elämään kuuluu, että jokaisella on oman jalkapallojoukkueen lisäksi myös ykköspubinsa, eikä niitä hevillä vaihdeta.
”Boris Johnsonkin asuu tuossa ihan kulman takana, mutta eipä ole ulkoministeriä juuri paikallisissa pubeissa näkynyt”, kirjailija toteaa happamasti. Nyrpeälle ilmeelle löytyy selitys; rikkaan pubikulttuurin yllä vaanii synkkä varjo. Viimeisen 15 vuoden aikana yksistään Lontoosta on hävinnyt 1 200 pubia, ja maakunnissa tahti on ollut vieläkin kovempi.
”Ikävä kyllä, Ison-Britannian hallitus tai verottaja eivät ole kovinkaan kiinnostuneita pubikulttuurin inhimmillisistä arvoista. Eikä asiaa helpota sekään, että maailma siirtyy nettiin ja ihmisten välinen aito vuorovaikutus vähenee.”
UUSI KIRJA SYNTYY PINTIN ÄÄRESSÄ
Puhe kääntyy takaisin kirjallisuuteen, sillä parhaillaan työn alla on Heikuran neljäs romaani. Opuksella ei ole vielä nimeä, mutta selvää on, että tapahtumat sijoittuvat Lontooseen. Tarinan yhtenä näyttämönä perinteinen brittipubi. Tyylilajiltaan kirja tullee olemaan psykologinen trilleri. Teoksen on määrä ilmestyä alkuvuodesta 2019.
”Siinä on jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä. Materiaalina aion käyttää paljon omia kokemuksiani, joiden päälle rakennan fiktiota,” Heikura paljastaa. Toinen mielenkiintoinen paljastus on, että kirjoitustyötä on tehty ja tehdään autenttisessa pubiympäristössä.
”Olen jopa pohtinut sitä, että kirjan loppuun tekisin kiitoslistan, jossa olisi pelkästään niiden pubien nimiä, joissa olen läppärini kanssa istunut”, mies heittää puolitosissaan. Ilta alkaa pimetä. Lasit edessämme ovat tyhjenneet ties monennen kerran. Koska istumme Heikuran kantakuppilassa, lähden noutamaan tiskiltä vielä yhdet oluet. Oliko toiveita?
”Minulla on vain kaksi suosikkiolutta, joiden suhteen olen hyvin tarkka; pintahiiva ja pohjahiiva. Ainakin jompaakumpaa pitäisi löytyä useimmista pubeista”, kirjailija proosallisesti toteaa.
”Valitsen oman pubini aina sen mukaan, missä on viihtyisä ympäristö ja mukava istua. Koskaan ei ole tarvinnut poistua sen takia, että olut ei olisi ollut mieluista.”
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2018.
Teksti ja kuva: Peter Tammenheimo
