Olutposti matkalla: Islannin oluthistoriaa
Onko Islannin oluthistoria tuttu? Suomessa alkoholihistoriaan liittyy kaikenlaista kummaa, mutta ei Islantikaan jää näissä toiseksi.
Luultavimmin Islannissa on ollut jonkintyylistä olutta niin kauan kuin siellä on ollut asutusta, vaikkakin ohra ei kasva kuin osissa maata. Islanti on ollut viikinkien asuttama ja useissa muinaissaagoissa mainitaan myös oluenjuonti. Ruokakulttuuriin on historian kautta kuulunut paljon kalaa sekä tuoreena että säilöttynä sekä savustettua lihaa, joiden kanssa olut hyvin sopiikin ruokajuomaksi.
Oluen säätely korostui vuonna 1915, kun Islanti kielsi kaiken alkoholin myynnin, vähän samoista syistä kuin Suomikin hieman myöhemmin. Tosin johtuen vientimarkkinoista Islanti salli viinin myynnin jo 1920-luvulla. Espanja ja Portugali näet uhkasivat kieltää islantilaisen kalan maahantuonnin, jos maat eivät saisi tuoda Islantiin viiniä. Tislatut tuotteet sallittiin jo 1930-luvulla, koska vedottiin että niitä tarvitaan sairauksien hoitoon. Olut katsottiin kaikkein turmelevimmaksi, joten sitä oli saatavana vain alkoholittomana.
Baareissa tätä alkoholitonta olutta myyntiin usein niin, että siihen lorautettiin hieman tislettä vahvuuden aikaansaamiseksi. Kyseinen sekoitus oli paikallisten mukaan äärimmäisen pahanmakuista ja näin oluen juominen oli hyvin humalahakuista.
Sittemmin ulkomaalaisille sai tehdä vahvempaa olutta ja niitä oluita tuotettiin pieninä määriä vientiinkin. Vahvempaa olutta sai myös ostettua lentokentiltä. Oluen myynti sallittiin 1.3.1989 ja päivä tunnetaankin edelleen nimellä Bjórdagur eli Olutpäivä. Nykyäänkin Islannin alkoholilaki on hyvin tiukka, alkoholia saa ostaa vasta 20-vuotiaana ja päivittäistavarakaupasta saa ostettua olutta, joka on maksimissaan 2,5 prosenttista.
Vahvemmat alkoholijuomat saa Islannin alkoholimonopolista eli Vínbúðinista. Suurin osa Islannissa kulutetusta oluesta on edelleen vaaleaa lager-olutta. Maan erikoisuuksiin kuuluu sekin, että kotimaahansa palaavat islantilaiset matkailijat voivat ostaa lentokentän tax free-myymälästä olutta halvemmalla. Monen näkeekin raahaavan taksiin tax free -olutta kentältä matkalta palatessaan.
Olutkulttuuri nosti päätään Islannissa 1970-luvulla matkailun myötä, jolloin islantilaiset tutustuivat ulkomailla oluisiin ja toivat niitä myös kotimaahan. Olutboomista voidaan puhua vasta 2000-luvulta lähtien, jolloin pienpanimot ja craft beer -tyyppiset oluet saavuttivat Islannin. Kehitys oli hyvin samatyyppistä kuin Suomessa, ensimmäiseksi oluista innostuivat nuorehkot miehet panimohaaveinensa. Tätä pienpanimoiden nousua on nopeuttanut Islannin talouden romahtaminen vuonna 2008, jolloin valuutan notkahduksen myötä islantilaisten oluiden hinta tuli kilpailukykyisemmäksi. Osansa on ollut myös pohjoismaiden trendikkyydellä ja Islannin turismin lisääntymisellä.
Islannin vanhin ja suurin panimo on Egill Skallagrímsson Brewery ja sillä on oma pienpanimo Borg Brugghús, joka on perustettu vuonna 2010. Islannin suurimpia panimoita on Egill Skallagrímsson Brewery:n lisäksi Vífilfell. Ensimmäinen islantilainen pienpanimo Kaldin on perustettu vuonna 2006 Pohjois-Islantiin. Perustaja oli islantilainen työnsä menettänyt kalastaja vaimoineen. Nykyään Islannissa on yli parikymmentä pienpanimoa, joita on varsinkin maaseudulla ja rannikolla. Usein pienpanimot ovat sidoksissa maaseutuyrittäjyyteen ja turismiin. Islantilaisia pienpanimoita ovat mm. The Brothers Brewery Westman-saarilla, kahden naapurin perustama Ölvisholt Islannin etelärannikolla, maatilapanimo Gæðingur Micro Brewery Pohjois- Islannissa, Hveragerðissa sijaitseva Ölverk, joka tuottaa oluensa ainoana maailmassa geotermisen energian avulla sekä perheomisteinen Jón Ríki -pienpanimo.
Lue myös!
Teksti ja kuva: Anikó Lehtinen
