Insinööripanimo: Budapestin oluttärpit
Insinööripanimo palaa blogihommiin melkein vuoden tauon jälkeen. Yritämme tulevaisuudessa kirjoitella blogiin vähän tasaisemmalla tahdilla.
Kävimme pidennetyllä viikonlopulla Budapestissa helmikuun puolessa välissä. En ollut tehnyt laajaa tutkimusta kaupungin oluttarjonnasta, mutta onneksi apuna oli asiantuntevat sukulaiset oppaina. Sää helmikuussa ei ole vielä kovin lämmin (toki paljon parempi kuin suomessa), joten terassille ei vielä tähän aikaan yleensä pääse. Meillä kuitenkin kävi hyvä tuuri, aurinko paistoi jokaisena päivänä ja lämpötila oli ~15 astetta. Olut on Budapestissa halpaa. Ravintolassa tuoppi bulkkilageria oli noin 3€, kallein ostamani tuoppi oli noin 6€ (iso tuoppi DIPAa). Kaupassa halvin olut oli noin 0,3€ (0,5l kuralageria), pienpanimotuotteet liikkuivat 2-6€ alueella.
Saavuimme kaupunkiin puolen päivän aikaan. Veimme tavarat asunnolle ja opas halusi viedä meidät ensimmäisenä lenkille Gellertin mäelle. Lenkillä saikin hyvän nälän aikaiseksi ja asunnolla odotti maistuvaa ja perinteistä kotiruokaa. Kevyen shoppailukierroksen jälkeen Outlet parkissa, kävimme yhdessä Budapestin erikoisuudessa, rauniobaarissa.
Elesztö eroaa muista rauniobaareista siinä, että valikoima keskittyy pienpanimotuotteisiin eikä siellä ole samaan tapaan turistien tiedossa. Menimme baariin lauantai-iltana ja paikka oli tupaten täynnä, enimmäkseen paikallisia. Valikoima oli ehkä vähän yksitoikkoista, melkein pelkästään erilaisia pale aleja. Maistellut oluet olivat kuitenkin hyviä: Horizontin Hazy queen NEIPA oli raikas, tuore ja helposti juotava. Pandula beerin Long day blond alessa oli mielenkiintoinen vaniljainen taustavivahde. Ilta päättyi mukavasti Mad scientistin Liquid cocaine DIPAan, oikein herkullinen itärannikon olut.
Toisena päivänä syötiin paikallista herkkua, Langosta. Uppopaistetun lätyn päälle laitetaan juustoa, hapankermaa ja valkosipulia, niin eihän sitä muuta tarvitse. Jono veti myös niin huonosti, että olut oli juotu ennen ruuan valmistumista. Kurkkua kuivasi vielä enemmän, kun kiersimme Terrorin talon, Unkarin historiaa fasismin ja kommunismin aikoina esittelevä museon.
Neked Csak oli mukava ja tyylikäs baari, jolta löytyi myös oma pieni (~50 l) panimolaitteisto. Hanoja oli melkein 20, mutta oman panimon tuotteita ei ollut kuin yksi tylsä lager. Baari oli aika hiljainen, mikä ei ole kovin ihmeellistä sunnuntai-iltana. Monyon Franky four fingers oli aika suoraviivainen barley wine, olisi kaivannut tynnyrikypsytystä. Horizontin pilot #15 kävi mummon marjamehun korvikkeena, ihan kelvollinen puhdas berliner weisse. Baarissa oli myös pieni kauppa, josta löytyi paikallisia oluita. Mukaan lähti muutama kiinnostava olut, joiden valmistukseen oli käytetty viinirypäleitä.
Hrabal sörözö, Rákóczi út 11
Toinen oppaistamme oli Tsekki ja ylpeä siitä. Koska hän oli joutunut ”sietämään” Unkarilaisia pienpanimo-oluita kaksi päivää, niin kävimme perinteisessä tsekkipubissa. Baari on nimetty kirjailija Bohumil Hrabalin mukaan. Tarjolla oli myös PostÅ™ižinskyn ”panimon” (todellisuudessa Pivovar Nymburk) olutta. Panimon oluita ryhdyttiin tekemään eri nimellä, kun kylässä ja panimolla kuvattiin Hrabalin PostÅ™ižiny-kirjan perustuva elokuva. Täällä lasiin kuitenkin kaatui Hradecký Klenot 12, aivan loistava suodattamaton pilsner.
Toinen oppaistamme oli Tsekki ja ylpeä siitä. Koska hän oli joutunut ”sietämään” Unkarilaisia pienpanimo-oluita kaksi päivää, niin kävimme perinteisessä tsekkipubissa. Baari on nimetty kirjailija Bohumil Hrabalin mukaan. Tarjolla oli myös PostÅ™ižinskyn ”panimon” (todellisuudessa Pivovar Nymburk) olutta. Panimon oluita ryhdyttiin tekemään eri nimellä, kun kylässä ja panimolla kuvattiin Hrabalin PostÅ™ižiny-kirjan perustuva elokuva. Täällä lasiin kuitenkin kaatui Hradecký Klenot 12, aivan loistava suodattamaton pilsner.
Maanantaina ei olutrintamalla tapahtunut mitään erikoista. Kävimme ihailemassa Eztergomin Basilicaa ja kävimme toki Slovakiassa kunnon (eli Tsekkiläisellä) oluella. Joimme tupakansavuisessa pikkupubissa Staropramenit.
Tiistaina, lähtöpäivänä teimme vielä pienen kierroksen oluen merkeissä. Meinasimme mennä Jonas Craft beer houseen, mutta heillä ei ollut tarjolla ruokaa, niin siirryimmekin kauppakeskuksen toiseen päähän lounaalle. Ruuan jälkeen kävelimme kauppahallin läpi Monyon baariin. Ulkonäöltään aika mitäänsanomaton baari, kymmenisen hanaa, pääasiassa panimon omia oluita. Otin huomaamattani valikoiman ainoan oluen, joka ei ollut unkarilainen. Aegirin tynnyrikypsytelty stout oli tiukka ja monipuolinen, vaikka vahvuutta ei ollut kuin 8 %.
Takaisin asunnolle kävellessä vielä Beer to go -olutkauppaan. Samanlainen pieni koppi kuin Tallinnan Koht Ollepööd. Mukaan tarttui muun muassa Mad Scientistin kurkku-paprika -berliner weisse ja vaahterasiirappi barley wine.
Yhteenvetona Budapest on loistava kohde. Matala hintataso, hyvää ruokaa ja juomaa. Pienpanimo-oluiden taso oli tällä otannalla hyvä, yhtään huonoa tai viallista olutta ei joutunut juomaan.
–— — — — — — — Ville
