Historian havinaa: ”Liian kapakkamainen kapakka”
Tämä on ravintolahistoriaa, jos mikä. Katso kuvaa! Ei liene ketään, joka enää itse muistaisi tämän. Sakari Nupponen avaa Helsingin ja maakuntien oluthistoriaa.
Kieltolain kaatuessa 1932 ravintola Salvessa olutta laskettiin kauniista joutsenkaulaisista hanoista, jotka katosivat suomalaisesta ravintolaskenestä vuosikymmeniksi palatakseen takaisin vasta 1990-luvun ”kalaravintoloissa”.
Kalaravintola on myös Helsingin Hietalahdessa toimiva Salve, mutta sen varsinaisessa merkityksessä. Paistetuista silakoistaan tunnetussa ravintolassa on aina juotu olutta.
Salvessa onkin kuin istuisi saksalaisessa oluttuvassa. Asiakaskunta on ikähaarukaltaan laaja. Kantapöytäkulttuuri elää. On taiteilijoiden, merimiesten ja ihan vaan Stadin kundien kantapöytiä, jotka kokoontuvat säännöllisesti.
120 vuotta sitten Salve lähti liikkeelle siitä, mihin on tultu taas. Se oli alunperin katuruokaa myyvä kioski. Helsingin Hietalahden tori ja sen ympäristö kuhisi kilpailijoita. Street food ei tuolloin ollut karnevaalia vaan tavallisen kansan arkea, kuten oli myös nyt niin muodikkaaksi tullut lähiruoka. Oikeastaan väki ei muuta syönytkään kuin lähiruokaa.
Lähiolutta
Myös olut tuli läheltä ja kaikki silloiset toimijat olivat nykymittapuun mukaan pienpanimoita.
Salven syntyessä panimoita oli Helsingissä puolen tusinaa: Norra Bryggeriet Itäisellä Viertotiellä (nykyinen Hämeentie), C.A. Robsham Villa Kammiossa Taka-Töölössä, Bryggeribolaget Robshams Öl- och porterfabrik Pikku-Huopalahdessa Korpaskadulla (nykyinen Steiner-päiväkoti Aurinkoinen) sekä Talissa toimineet J.K. Kröckel’s Bryggeri ja I.K. Kröckel’s Läskedrycksfabrik.
Markkinajohtaja ja kovin brändi oli kuitenkin ”Santviikin olut” eli Koffin oluet. Hietalahdessa pantiin tuohon aikaan vuodessa yli miljoona litraa olutta, yli miljoona litraa kaljaa ja kymmeniä tuhansia litroja portteria.
Työmaaruokaloita ei edellisen vuosisadan taitteessa ollut ja miehet selvisivät pitkät päivät suolaisilla eväillä, jotka huuhdottiin alas kaljalla ja oluella. Mallasjuomaa saatettiin hakea työporukoille korikaupalla. Korissa oli 25 pulloa ja hakijoina toimivat nuoremmat työntekijät, jotka näin vihittiin työpaikan tapoihin. Myyntipaikkoja oli tuolloin 400, joten saatavuus ei ollut ongelma.
Kun Salve siirtyi sisätiloihin 1927, laki salli vain miedon – sittemmin I-olueksi ja pilsneriksi tituleeratun – mallasjuoman myynnin.
Ennen kieltolakia portteri oli sangen suosittu juoma Suomessa. 1910-luvulla Sinebrychoff valmisti Sff Ruunu -portteria. Vuoden 1932 jälkeen Hietalahdessa pantiin taas Sff portteria, mutta vasta vuonna 1957 alkoi Sinebrychoff Porterin yhtäjaksoinen valmistus ja menestys.
Sota oli yhtä paha kuin kieltolaki. Toukokuussa 1941 ravintoloiden oluenosto-oikeutta vähennettiin puoleen. Kesäkuun alusta olut joutui kortille ja sitä sai enää leipäkortilla.
III-oluen valmistus kiellettiin kokonaan aprillipäivästä 1942 lähtien. Aloite lähti Panimoteollisuusliitolta, joka mallaspulan keskellä halusi pitää edes I-oluen laadun hyvänä.
Sodan jälkeen Salven tärkein tuote oli alkoholi. Se todella virtasi. Naapurissa sijainnut Koff oli oluen lähde, mutta myös Mallasjuoma Erikoisineen. Lahtelainen oli Suomessa takavuosien markkinajohtaja IV-hanoillaan. Kun tuonti vapautui ETA-Suomessa, Salveen tuli pysyvästi Pilsner Urquell.
Miksikö otsikko on liian kapakkamainen? Salve oli Alkon tarkastajien hampaissa sota-aikana ja rauhankin tultua.
Keväällä 1947 lääninhallitus sulki ravintolan kahdeksi viikoksi erinäisten rikkomusten takia. Sama meno jatkui kuitenkin syksyllä, kun ravintolassa tavattiin päihtyneitä ja siellä vallitsi tarkastuskäynnin mukaan liian kapakkamainen tunnelma!—
Maakunnissa Kantis oli aikaansa edellä
Ravintolahistorian hämärään on kadonnut Kantaravintolat-ketju, joka teki suuren, maanlaajuisen palveluksen suomalaiselle olutkulttuurille.
1960-luvun alussa Suomessa vallitsi suojasää, jossa Oy Alkoholiliike Ab sai puuskan: nyt perustetaan olutravintoloita maaseudulle, joka oli kuiva ja salaviinan vaivaama. Ensimmäinen niistä syntyi Vimpeliin 28. joulukuuta 1962, kiitos aktiivisen SKDL:n kunnanvaltuutetun Matti Lehdon.
– Siihen aikaan oli paljon merkittäviä paikallisia päättäjiä, sanoo pitkän uran Kantaravintoloissa tehnyt olutkulttuurivaikuttaja Antero Niemi.
Kantaravintoloihin hän pestautui 1970. Esimiesharjoittelijasta linjanjohtajaksi, johtoryhmän jäseneksi ja sisäisen tarkastuksen päälliköksi edennyt Niemi kiersi kaikki paikat ollessaan talon sisäinen tarkastaja. Niitä oli matkan varrella 60.
Kokeiluravintalot toimivat 1962-65. Erityisesti osuuskauppaliike – niin pellervolainen kuin edistysmielinenkin – vaati kokeilun lopettamista ja esimerkiksi Tampereella valtuutetut äänestivät suurella enemmistöllä Kantaravintoloiden tuloa vastaan.
Niemen mukaan Kantikset olivat edelläkävijöitä monessa asiassa. Ravintoloiden ideaali oli haettu Itävallasta. Viinakassat tulivat salin puolelle, mikä oli ennenkuulumatonta. Olut palasi taas hanoihin, josta sikisi pitkäaikainen yhteistyö lahtelaisen Mallasjuoman kanssa. Jazzia tarjottiin koko kansalle Helsingin Kantakrouvissa.
Liikkeenjohdon puolella Kantikset ottivat huiman harppauksen, kun toimitusjohtajaksi tuli Arto Kunelius 1975. Ravintolakohtainen kuukausitulos osattiin laskea kolmessa-neljässä päivässä. Eikä tuolloin ollut tietokoneita. Koko henkilökunnalle esiteltiin vuositulos VHS-kaseteilta, jotka lähetetiin toimipaikkoihin.
Puhuttiin erityisestä kantislaisuudesta. Toki harha-askeliakin tuli, kuten syvästi tappiollisen suomalaisen soittoruokalan perustaminen Tukholmaan. 1980-luvulla Kantis järkytti pääkaupunkiseudun ravintolaelämää ostamalla tukun ravintoloita, muun muassa Happy Daysin (nykyinen Teatteri).
Kantaravintoloiden tarina päättyi Alkon pilkkomiseen Suomen liityttyä EU:hun. Moni paikka on kuitenkin pystyssä uudella nimellä, kuten Kangasalan Pepper, jota Niemikin ehti isännöidä Kantiksen jälkeen.
Teksti Sakari Nupponen
Historiallinen kuva Sakari Nupposen kirjasta Salve, 120-vuotias merimieskapakka Helsingin Hietalahdessa.
Huom. Nettijuttuun korjattu Antero Niemen urapolku. Toimitus pahoittelee painetussa lehdessä olevaa virhettä!
