Helppoa juotavaa: Olutmaistelu: Alkon käsityöläisoluet 2018

14.02.2018 / Kirjoittaja olutpostimestari / Kategoriat: Olutposti

Kolmatta vuotta putkeen olimme saaneet koko arvovaltaisen kuusihenkisen raadin kasaan maistelemaan Alkon jo ehkä hieman konseptiltaan vanhentuneen käsityöläissarjan tuotoksia. Olimme saaneet kaavittua kasaan kaikki ajallaan valikoimaan ehtineet tuotteet, sillä syksyllä oluthuoneissa nähty

The Flying Dutchman Nomad Gosh It’s Posh Elderflower White Wine Sour— sekä Iso-Kallan Cardinal IPA olivat myöhässä. Vakka-Suomen Kölsch oli ilmeisesti vedetty pois, vaikka olikin kuulemma pressipruuvissa ollut ihan hyvää. No, ilmeisesti heillä laadunvalvonta pelaa paremmin kuin joillain muilla. Maisteltavaksi jäi lopulta 19 olutta, jotka jaettiin tälläkin kertaa blokkeihin, nyt neljään. Arvosanat asteikolla 0-10.

Blokki 1: Kaikin puolin kevyet

Vähän ehkä tylsä aloitus tämä— Laitilan Kukko Vehnä (5,5 %). Panimo ei ole kovin pieni eikä olutkaan kovin uusi, joskin uuden kaupparajan vahvuinen versio. Ihan perushyvää— â€œsuomivehnää” josta ei paljon jää jälkipolville kertomista.

Raadin arvio: 6—½ (miehet 6+, naiset 6—½)

Sitten mentiin metsään.— Bryggeri Helsinki Wald FPA— eli— â€œforest pale ale” on maustettu kuusenkerkällä ja havunneulasilla ja molempia siitä pystyi kyllä löytämään. Muuten mukavan tasapainoinen ja maltainen tapaus. Askel parempaan suuntaan.

Raadin arvio: 7+ (miehet 7+, naiset 7—½)

Rocking Bear Tuorsniemi Bitter Ale— ei varsinaisesti herättänyt odotuksia, sillä en muista panimolta mitään kovin mieleenpainuvaa juoneeni. Tämä painui mieleen korkeintaan negatiivisessa mielessä, sen verran epäonnistuneelta kotioluelta tuotos maistui. Käynyttä hedelmää yli oman tarpeen.

Raadin arvio: 3—½ (miehet 3-, naiset 4)

Kimito British Rye Ale— sen sijaan herätti odotuksia. Panimo epäonnistui pahasti viime vuotisessa sarjassa, mutta on sen jälkeen tehnyt useita hyviä oluita. Tämän sarjan suuret volyymit eivät kuitenkaan taida heille sopia, sen verran karkea brettainfektio tässäkin on. Kaksi hutia putkeen Kimitolle, kuten myös meille.

Raadin arvio: 2+ (miehet 2+, naiset 2—½)

Lammin Sahti on ollut perinteisesti vahva näissä, eikä

Lammin Naakka— tee poikkeusta sääntöön. Sahtimainen, mutta kuitenkin sahdista selvästi erottuva maltaisiin nojaava makeahko olut. Kuulostaa ja maistuu tutulta, mutta kuitenkin taas hieman erilaiselta. Toimii.

Raadin arvio: 8 (miehet 7—½, naiset 8—½), paras kevyt olut (raati, miehet, naiset)

Blokki 2: Saisonit

Radbrew Don of Wasteland— oli mainiosta kansitaiteestaan huolimatta hieman pettymys kesän festareilla. SOPP ei kuitenkaan läheskään aina anna parasta kuvaa oluesta ja niin kävi myös Be-Manin kanssa. Ei tämä mitään taidetta ollut vieläkään, mutta selvästi festarimaistoa parempi kuitenkin.

Raadin arvio: 6 (miehet 6, naiset 6-)

Ruosniemen Mandarina Lomittaja— on laskujeni mukaan viides versio Lomittajasta jota maistan. Kaikki ovat tähän asti olleet pirteän erilaisia eikä tämäkään tee siihen poikkeusta. Humalaa on ehkä liiaksikin tyylilleen, mutta oikein mukava oluthan tämä on.

Raadin arvio: 7+ (miehet 7-, naiset 7—½), paras saison (raati, naiset)

Tuusulassa oli laitettu saisoniin vähän enemmän potkua. Ilmeisesti imperial saison kuulosti hölmöltä niin nimeksi valikoitui Maku Farmhouse Ale. Ihan hyvä nimi, erittäin hyvä olut. Maukas, tyylin mukainen, tasapainoinen. Tämä panimo tuntuu tämän tyylin hallitsevan.

Raadin arvio: 6—½ (miehet 7—½, naiset 5—½), paras saison (miehet)

Väliaika: Leipää ja sirkushuveja

Koko illan kestänyt koirapaini jatkui ja väliruokana toimineiden blinien seurana juotiin

Shepherd Neame Generation Ale, joka ei käsityöläisoluiden onneksi ollut tässä kisassa mukana. Jäi kotimaisillekin mahdollisuuksia.

Blokki 3: Humala edellä

Saimaan Pilsner Luomu— olisi ehkä nimen perusteella kuulunut ensimmäiseen blokkiin, mutta katkeroita oli merkitty sen verran että jätimme sen jäljemmäksi. Katkeroa tosiaan riitti, mutta pilsnerille tyypillistä raikkautta jäimme kaipaamaan. Tunkkaisen puolelle tämä taipui.

Raadin arvio: 5 (miehet 6-, naiset 4+)

Honkavuoren 694— on luonnollisesti tupla-IPA, kun kerran 347 oli IPA. Tämäkin panimo alkaa hiljalleen löytää punaista lankaa, sillä 694 on varsin maistuva tapaus. Mallasta, humalaa, hieman alkoholin lämpöä, ihan hyvä tasapaino. Voisin juoda enemmänkin.

Raadin arvio: 6—½ (miehet 6+, naiset 6—½)

Hän ei oo oikea tupla-IPA, jos ei liuotinta ole tuoksussaan. Taidettiin tuumia kun

Mallaskosken True Double IPA— tehtiin. Sen verran viinaisen puolelle tämä kallistuu. Ei paljon muuta kerrottavaa.

Raadin arvio: 3—½ (miehet 4+, naiset 3-)

Fiskarsin Drikkekammerat olikin mielenkiintoisempi tapaus. â€œIPA-vapaan” panimon erittäin railakkaasti humaloitu pale ale norjalaisella perinnehiivalla. Aluksi tämä vaikutti oikein metkalta, joskin melko sekavalta tapaukselta, mutta sitten ilmeisesti se hiivan perimmäinen olemus alkoi nousta esiin. AIV-rehua ja lantaa. Kuriositeetiksi jäi tämä norjalainen villapaita.

Raadin arvio: 4- (miehet 3, naiset 4—½)

Suomenlinnan Kealakekua (ei se nimi nyt niin vaikea ole) oli itselleni yksi sarjan odotetuimpia oluita. Kehuja oli kerätty etukäteen, joskin Tuopillinen arveli ja myöhemmin todensi että tämä on nautittava nopeasti. Vahvasti New England – tyyliin kallellaan oleva IPA on miellyttävän hedelmäinen, tuoretta ananasta löysivät useimmat. Makuuni ehkä hieman ohut, mutta silti kovin onnistunut tapaus.

Raadin arvio: 7+ (miehet 7—½, naiset 7-), paras humaloitu (raati, miehet, naiset)

Blokki 4: Jälkiruokaa

â€œIsojen oluiden” osaston aloitti Hiisi Pöllöhillo,
jonka kyllä tiesinkin olevan kevyempi kuin miltä kuulostaa.
Talkkuna-mustikka stout toimi kuitenkin jotakuinkin niin hyvin kuin
ainekset kuultuaan uskalsi toivoa. Mustikka näkyi jo vaahdossa ja
talkkuna toi mukavaa viljaisuutta.

Raadin arvio: 7—½ (miehet 7-, naiset 8) paras jälkiruoka (naiset)

Teerenpeli
on myös niitä panimoita joka ei juuri vahvoja tunteita herätä. Ainakaan
positiivisia. Tarjolla oli vanhasta â€œviskiporter” lisänimeä kantaneesta
Hullujussista vahvempi versio, Teerenpeli Hullujussi 7.0 %.
Mistään en löytänyt tietoa siitä oliko tämänkin tarkoitus olla
viskinen, mutta en viskiä juurikaan mausta löytänyt. Muutenkin oli melko
makea ja kevyt porteriksi. Teerenpelin oluista usein puuttuvaa runkoa
oli kuitenkin korkeamman alkoholiprosentin tuomisina saatu.

Raadin arvio: 7 (miehet 6+, naiset 7—½)

Lappeen
rantalainen Tuju on noussut nopeasti kotimaisten pienpanimoiden
kärkikastiin. Tyylivirheitä tai epäonnistumisia ei tämä panimo tunnu
saavan tuotteisiinsa edes yrittämällä ja makuakin on riittänyt. Tuju Stout Export N:O 2
on päivitetty versio jo ennestään erinomaisesta Export Stoutista. Ja
hyväähän se oli. Kannatti päivittää. Tyylipuhdas, paahteinen, kuivahko.
Ei maustehässäköitä, tiedoksi kotikokeille.

Raadin arvio: 7 (miehet 7+, naiset 6—½)

Malmgård Imperial Oatmeal Stout on
jotakuinkin tyypillinen Malmgårdin tuote. Jo päällepäin näkee että
hintaa on reiluhkosti, mutta laadussa ei varmasti ole valittamista. Onko
se riittävän hyvä oikeuttaakseen hintalappunsa? Se on tapauskohtaista.
Tällä kertaa sanoisin että on. Miellyttävän pehmeä, pyöreärunkoinen, ei
ollenkaan niin tiukan paahteinen kuin Tuju. Takkatulen äärelle.

Raadin arvio: 8- (miehet 7—½, naiset 8-), paras jälkiruoka (raati)

Orava Orwellian Nightmare â€˜18, tuo jo ennestään mainion imperial stoutin muokattu versio, oli minulle tuttu jo viime vuoden lopun Cool Head karkeloista. Tämä käsityöläissarjan tölkkiversio oli ihan samaa tasoa, tosin muulle raadille ei maistunut aivan yhtä hyvin.

Raadin arvio: 7 (miehet 7—½, naiset 6—½)

Oli hyvä että raadissamme oli väkeä, sillä Beer Hunters Mufloni Hermansson Barley Wine olisi pullokokonsa ja vahvuutensa yhdistelmän takia ollut bloggarille melko työläs selätettävä. Maussahan ei ollut minun suuni arviolla mitään vikaa. Sopivan makea, mutta ei imelä. Jenkkityyliin humaloitu. Oikein hyvä.

Raadin arvio: 7 (miehet 8-, naiset 6+), paras jälkiruoka (miehet)

Myös kiinteänä jälkiruokana toimineet laskiaispullat menivät ihan mukavasti Hermanssonin seurana. Ihan hyvä maku sarjasta taas jäi, tosin se terävin kärki näistä edelleen uupuu. Eikä siinä mitään jos olisikin vain tasalaatuista helposti lähestyttävää, mutta vuosi toisensa jälkeen mukaan eksyy myös enemmän tai vähemmän kunnianhimoisia yrityksiä jotka päättyvät mahalaskuun. No, tällaisena usealle henkilölle jaettuna maisteluna Alkon rapeahkon myyntihinnan maksoi näistä ihan mielellään. Ensi vuonna varmasti maistellaan taas.