Hankala Asiakas: Kuukauden kohokohdat: lokakuu

Lokakuussa oli pari reissua Tukholmaan ja niiden yhteydessä luonnollisesti maisteltiin hieman “isomman maailman” meininkiä sekä kotioloissa että ravintolasaralla. Goose Islandin “Prop” oli muutenkin hyvien oluiden täyttämän kuun huipennus mutta oli myös hauska maistella kellarin antimia vanhempien oluiden merkeissä. Olihan siellä olutmessut ja vähän hollantilaisten tap takeoveriakin Stadissa. Pari uutta maatikkiäkin tuli, #85 oli Malta. Tässä kootut selitykset.

Omnipollon jälkiruokahappamuuksista nousi yksi ylitse muiden. Original Raspberry Meringue Ice Cream Pie nosti tiukan happamuuden ja kevyen sokerisuuden pintaan. Piristävästi panimon oluiden makeuden huomioiden. Vadelmakin tuntui aidolta vaikka yleensä näissä on käytetty reippaasti E-aineksia. Marenki hieman sivuroolissa ellei sitten se sokerisuus maussa juuri siitä johtunut. Kuin mehujäätä. Goseissa paras oli Klackabackens Bryggerin Djungelberliner nautittuna NK-tavaratalon mainiossa olutbaarissa. Todella hyvä tasapaino hedelmämehun ja happamuuden ja suolaisuuden kanssa. Kevyet prosentitkin mahdollistaisivat tämän nauttimisen vaikka aamupalaksi. Averyn Raspberry Sour oli myös tiukan hapan ja tyylikäs vadelmasour. Hieno kuivuus tynnyreistä komppasi happamuutta. Eikä ollut mitään turhaa makeutta kokonaisuutta pilaamassa. Bretta, saccha, lacto, pedio, anyone? Aikuisten vadelmamehua. Kotimaan mainion Cool Headin— Mango Chili Gose oli miellyttävän kiltti chilihedelmäolut joka tasoitti rinnakkain kokeiltua, tanskalaisen Chili Klausin nimissä tehtyä (Midtfyns Bryghus) Chili Klaus Ghost olutta. Kyseinen olut maistui alkuunsa kevyeltä mutta lopulta tulisuus kasvoi suussa ja oli ehkä enemmän kuriositeettiosastoa kuin varteenotettavaa olutta. Hauska ukko ja nimensä mukainen olut toki. Happamista on vielä mainittava Brekerietin ja De La Sennen yhteistyöwitbier My Oud Swede. Funky ja juustoinen tuoksu ja maku. Mieleen muistuivat vanhat Brekerietit värikkäillä etiketeillä jossain Kööpenhaminan kaduilla muutamia vuosia sitten nautittuna. Todella kaunis väri ja tasapainoinen wit-bretta-sitrus-farmhouse josta tuli mieleen Crooked Staven St. Bretta. Hieno juotavuus ja upea tuote. Ainiin, se Malta. Lord Chambrayn Flinders Rose oli gose kukanlehdillä Maltalta. Kuuleman mukaan yksi saaren parhaista, tai ainoista, panimoista… Auringonkukan lehtien rasvaisuutta, yrttejä ja varsin lyhyt maku kokonaisuudessaan. Auringonkukkaöljyä, voita ja kevään kukkaniittyä. Kevyt mutta kohtuullisen miellyttävä olut maasta joka ei välttämättä ole oluistaan tunnettu.

Humaloitua osastoa hallitsi Cool Head sekä maitokauppakevyellä Hazinessilla joka oli yksi parhaista sarjansa oluista pitkään aikaan. Myös messuilla kokeiltu Triple NEIPA oli todella tiukasti humaloitu ja upean tasapainoinen, vaikkakin hieman makea, yksilö. Panimolla on selvästi homma hanskassa. Raskaammassa sarjassa Barrel Aged Old Ruffian oli tyyliinsä uskollisena kuiva, mutta muuten taidokas jenkkiohraviini. Etelänaapurin Odravein 2015 oli hienosti kypsynyt barleywine. Sysimusta ja tuhti olut joka lämmetessään avautui upeasti nostaen laadukkaat maltaat pintaan. Tämä olisi varmasti vielä kehittynyt kellarissa vuosia lisää. Toffeeta, kuivattuja hedelmiä, manteleita ja taateleita Lähi-Idästä. Hieno olut ilman turhaa konstailua. Nynäshamnin Bötet Barley Wine Jamaican Rum Cask toi ko. sarjaan makeamman mutta upean kompleksin oluen. Hyvä nyt vai vuosien päästä? Se jäänee nähtäväksi. Nils Oscarin vuoden 2011 Celebration Ale oli kypsynyt hienosti viiden vuoden ajan kellarissa ja toi esille kuivattuja hedelmiä ja luumusosetta. Ei välttämättä paras olut ikääntymiseen mutta hieno paluu Ruotsin menneille vuosille joka tapauksessa.

Stouteissa Modern Timesin Mega Black House oli tuhti kahvistout joka kesti hyvin lämpenemistä lasissa ilman että kahvin kitkeryys nousi liialti esiin. Kahvioluista puheenollen oli Hiisin Decade of Decadence yksi ko. panimon parhaimmista. Todella silkkinen suutuntuma ja upea vastapaahdetun kahvin maku. Harmillisesti tätä tuli kokeiltua vain pieni lasillinen. Tätä pitää kokeilla uudestaan. Olutmessuilla tuli myös höristyä Brooklynin tiskillä jossa tuore Black Ops (2017) oli jälleen kerran bourbonähkyinen mutta jollain tavalla miellyttävä olut. Tästä kokeiltiin keväällä vuoden 2012 versio. Tuore ja ikääntynyt versio ovat kovin erilaisia mutta valinta kääntyy kuitenkin tuoreemman puoleen.

Kuukauden olutkokemus oli kuitenkin Goose Islandin vuoden 2011 Big John. Valtava siirappinen stout joka oli kypsynyt erinomaisesti vuosien saatossa. Kuivattuja hedelmiä, taateleita, rusinaa, nahkaa, vanhoja mattoja, öljyväritauluja, antiikkiliikkeen pölyä… Upean dekadentti houkutus joka vietteli kielen mennessään huiman makuspektrin kattavalle kiertoajelulle. Erittäin tyylikäs ja kevyt hiilihappoisuus, kuin San Pellegrinossa tai Dom Perignonissa. Tässä oli yksi vuoden parhaista kokemuksista ja oluista. Tämän kaltaiset hetket ovat niitä mitä allekirjoittanut hakee ja kun sellainen tulee odottamatta vastaan erinomaisessa seurassa, menettävät muistiinpanot, täppäykset ja arviot merkityksensä. Sitä hetkeä hallinnoi läsnäolo ja täydellinen zen. Tässä ollaan oluen merkityksen ytimessä – toimia kokemuksena hyvien ystävien kanssa jaettuna ja joka jättää yhteisen ja pysyvän muiston lämmittämään humalan marinoimaa sydäntä.

— 

Kultakäärössä ja kaikkea

Mikä väri!

Suuri olut

Taas jotain vanhaa olutta

Kuvan oluet eivät liity tapaukseen

— 

—