Hankala Asiakas: Kuukauden kohokohdat: kesäkuu

Kesäkuu oli vilkas olutkuukausi sisältäen hyviä oluita kotona ja lähibaareissa, mutta myös Vaasassa ja Dublinissa reissujen myötä. Lisäksi Hankala Asiakas täytti kesäkuussa— vuoden ja Cool Headin toimesta keitetty mustikkakeitto oli luonnollisesti hieno tapaus, vaikka tuote pääsikin myyntiin virallisesti vasta 1.7. Jouluoluistakin kokeiltiin pari vanhempaa yksilöä. Kesäkuun alussa päästiin vihdoin maistelemaan oluita ulkosalla ja tässä jälleen raporttia muista mainitsemisen arvoisista.

Vaasan reissulla pysähdykset tehtiin Littlepubissa, jossa on vuosi vuodelta entistä parempi valikoima käsityöläisoluita, ja Bock’s Cornerissa jossa valitettavasti emme ehtineet tavata panimomestarin kanssa mutta tarjolla olevat oluet tuli kahlattua läpi. Bock’sin maitokauppavahvuinen Wasa Coffee Porter oli todella kahvinen ja vastajauhettu kahvi puski hienosti prosenteiltaan kevyen oluen läpi. Tästä kun saisi vielä vahvemman (tai vaikka tynnyröidyn) version, olisi sitä hieno kokeilla. Muut oluet, perinteisten saksalaistyylien mukaisesti, olivat myös toimivia ja suurimmat odotukset osuivat Eisbockiin ja Maibockiin. Eisbock toimi paremmin ja oli tyylilleen uskollinen, tuhti ja maltainen sipperi. Pitää bongata festareilta vielä muita erikoisversioita joita ei panimoravintolassa ollut tällä kertaa tarjolla. Lisäksi lähiseudulta olevan Jacobstadsin Fäboda oli hyvin kevyt humala-annos joka toimi kylmänä yllättävän hyvällä humalatuntumalla vaikka olisikin toivonut enemmän ipamaista vahvuusluokkaa. Jacobstadia näyttää myös viime aikoina tulleen Pienen valikoimaan.

Dublinissa tarjolla oli luonnollisesti Guinnessin tuotteita joka lähtöön ja onhan se tuore Guinness— hanasta täydellisellä vaahdolla helposti juotavaa tavaraa. Pienpanimotuotteitakin oli tarjolla yllättävän hyvin ruokakaupoissa (mm. Fresh -ketjussa) ja Drinkstore -myymälästä Stoneybatterin kaupunginosassa. Lämmin suositus kyseisen kaupan mahtavalle henkilökunnalle jotka kaivoivat jemmoista esiin jo loppuunmyytyjä oluita ja antoivat hyviä suosituksia paikallisten oluiden suhteen. Galway Bay Brewery oli läsnä lähes jokapuolella ja heidän lippulaivadipa Of Foam And Fury oli varsin onnistunut humalapommi, ainakin pulloversiona. Muutkin oluet panimolta olivat ihan hyviä mutta jäivät hieman anonyymeiksi loppupeleissä. Kaupoissa oli myynnissä kivasti oluita muualtakin maailmalta (Pohjoismaat, Jenkit ja Eurooppa hyvin edustettuina) ja Drinkstoren mukaan Foundersilla työskentelee irlantilainen kaveri joka varmistaa ko. panimon hyvän saatavuuden maassa. Vastaan tuli myös uudella reseptillä tehtyä, kohtalaisen tuoretta, Sierra Nevadan Hoptimumia joka oli hyvin humalaöljyinen kokemus vaativaan humalajanoon. Tätä voisi myös kokeilla hanasta jos sitä kotimaahan jossain vaiheessa tulee. Toisaalta tämä voisi myös olla mielenkiintoinen kellaroida muutamaksi vuodeksi jos se kehittyisi barley winen tavoin kuten esim. Dogfish Headin 120 Minute IPA. Hankala Asiakas etsi myös Cloudwaterin tuotteita joita ymmärrettävästi oli vaikea löytää suuren kysynnän ja maineen johdosta. Hanasta kokeiltu DIPA V13 oli yksi päräyttävimmistä dipoista mitä on pitkään aikaan tullut vastaan. Todellista humalamehua, niin sakeaa ettei läpi näe. Trooppisia hedelmiä ja humalan poltetta upeassa tasapainoissa. — Myös kokeiltu kevymepi Spring+Summer Session IPA Citra Mosaic oli toimiva janojuoma. Panimon hypelle näyttäisi olevan perusteet. Paikallisen Whiplash -panimon oluet maistuivat myös hienosti ja meiningissä oli selvästi samaa humalamehun hakua kuin Cloudwaterilla. Rollover sessio-ipan lisäksi tuplaipa Surrender To The Void olivat kummatkin laadukkaita esityksiä. Ei voi valittaa kun lähikaupan kylmähyllystä saa tuoretta tuplaipaa ja suuria imperial stouteja, kotimaasta ja muualtakin.

Kesäkuun lopulla pidimme myös kiitettävän bottlesharen jossa tuli vastaan muutama mielenkiintoinen olut. Kellarista kaivettu Barrel Aged Speedway Stout vuodelta 2014 oli edelleen hyvässä vedossa. Tuoksussa tuntui tosin kevyt kellarin tunkkaisuus mutta maussa oli vielä runsaasti hienoa vaniljaisuutta ja paahteisuutta. Kahvisuus oli kuivempaa kuin tuoreena. Tämän oluen bourbontynnyröinti oli tuoreena todella vahvasti läsnä mutta nyt se oli siirtynyt sopivasti takavasemmalle. WarPigsin Sky Burial Bourbon Barrel Aged oli yllättävän freesi ja kevyt ohraviiniksi. Bourbon oli läsnä tuoksussa mutta maussa se jäi miellyttävästi muiden makujen rinnalle eikä lyönyt yli. Jälleen hyvä BA-olut WarPigsiltä. Barleywineistä kokeiltiin myös italialaisen Baladinin Xyauyù Riserva Teo Musso 2013 joka oli, tälle olutsarjalle tuttuun tapaan, todella makea. Hiilihapoton, rusinainen, jälkiruokaviinimainen, siirappinen sipperi joka toimi mainiosti juustojen kera. 14% peittyi kokonaan makeuden alle. Tälle voisi pidempikin kellarointi tehdä hyvää.

Pari Rioja-tynnyröityä olutta kokeiltiin myös. Venäläisen panimon Bottle Sharen festivaalikäyttöön valmistama— Quadrobberry BA Rioja oli trappistihiivalla ja vadelmilla höystetty quad joka lopuksi vielä viimeisteltiin tynnyröinnillä. Tuoksussa oli vadelmaufokarkkeja ja liköörikonvehteja. Maussa ei niinkään ollut quadrupelin tuttua profiilia vaan se oli kovin persoonallinen, marjainen mutta tuhti. Todella erikoinen mutta maukas. Sen kylkeen oli hyvä kokeilla De Molenin Bommen & Granaten Rioja Barrel Aged vuodelta 2015. Tuoksussa oli yllättäen tomaattia ja kinuskia, kummallinen mutta mielenkiintoinen yhdistelmä. Maku oli äärimmäisen upea ja tasapainoinen kuten Bommen & Granaten -pulloissa yleensä jokusen vuoden jälkeen on. Tässä oli Rioja-tynnyri antanut punaviinimäistä tammea ja jopa tanniinista ja multaista lisävivahdetta. Tämä oli erinomainen versio jo hienosta perusoluesta – yksi De Molenin parhaita mitä on tullut vastaan. Upea harmonia ilman riitasointuja.

Kesäkuun alussa tuli myös käytyä Stadin Panimolla jossa saksalainen Brewbaker oli käymässä. Tarjolla oli berlinerweisseja ja muutamia mielenkiintoisia pullo-oluita joita panimon porukka ja vieraat (mm. Arde) Timo Konttisen johdolla maistelivat. Saimme myös parin amerikkalaisvieraan kanssa panimoesittelyn ja hyvän juttutuokion porukan kanssa. Illan kruunasi, ainakin allekirjoittaneen osalta, Timon esiin kaivama Rongoteus Rye Wine 2010. Edellisestä kerrasta tämän oluen parissa oli vierähtänyt jo viisi vuotta ja vanhojen oluiden suurena ystävänä, olikin mielenkiintoista palata tämän pariin. Oksidaatio oli tehnyt tehtävänsä ja huippu oli jo takana, mutta olut oli kehittynyt hienosti tuoden kuivattuja hedelmiä, rusinaa, portviiniä ja jopa hieman tuhkaisen sivumaun. Menneiden aikojen oluita on aina mielenkiintoista päästä kokeilemaan.

— 

Erään illan lopputulema

Mehuhana

De Molenin parhaimmistoa

Vuosikymmenen alusta

—