Hankala Asiakas: Kuukauden kohokohdat: huhtikuu

Huhtikuussa tapahtui paljon – Tukholman viikonlopun aikana ehdittiin kokeilla paljon hyviä oluita, mm. äärimmäisen upea Bourbon County Rare ja Omnipollos Hatt 2-vuotisviikonlopun oluita. Lisäksi muutama muukin olut— joista osasta tässä perinteinen tiivistelmä.

Siidereitä tulee harvemmin kokeiltua samalla tavalla kuin oluita, mutta tyylilajissaan arvostettu Brännlandin Iscider Fatlagrad Barrique vuosimallia 2014 oli varsin miellyttävä, eisweiniä muistuttava kokemus. 12 kuukautta tynnyrikypsytetty (mm. Chateau D’Yquemin tynnyreissä) 11,7% vahvuinen siideri oli kompleksi ja tyylikäs sipperi. Kevyempiä siidereitä on tarjolla hyvin esim. Pienessä, josta poimittu Sahtipajan Mead Barrel Aged SmiR Cider, tarjosi mielenkiintoisen makumaailman jossa sekoittuivat siman makeus, vadelmien marjaisuus ja tynnyrin kuivuus.

Hapanoluiden puolella kovassa nosteessa olevan Bokkereyderin Framboos Saison (2016) oli erittäin vahva osoitus kyseisen toimijan— potentiaalista. Hieno tasapaino ja tarpeeksi kirpeä tapaus joka sopi mainiosti simpukoiden kumppaniksi. Kotimaisen Maistilan Blbrr Purpp oli yksi parhaista kotimaisista pitkään aikaan. Upean värinen ja hienosti mustikkaa korostava olut jota oli ostettava lisää (ei tapahdu jokaisen oluen kohdalla, toim. huom.). Tasapaino oli kohdallaan ja tämä oli virkistävä lisä pääsiäispöytään. Lisää marjoja tarjosi New Glaruksen Wisconsin Belgian Red, joka 4% vahvuisena oli hieno osoitus legendaarisen panimon osaamisesta. Hämmentävästi cocktail-kirsikkaa, vadelmakarkkeja (niitä sokeroituja ja pehmeitä irtokarkkihyllystä), ylimakeita— belgikriekejä mutta silti ei liian makea tai keinotekoinen. Jollain tavalla se toimi vaikka yleensä tämän tyyliset makeammat tapaukset menevät helposti yli. Tukholmassa päästiin myös kokeilemaan kaverin Struiselta tuomaa, panimogurun Urbainin itse hänelle pullottamaa Dirty Horsea. Kyseessä on siis hämmentävä ja legendaarinen olut (#whalezbro), jonka tarina— on varsinainen myytti. Alunperin 80-luvulla hänen tekemä lambic-kokeilu josta hän oli vuonna 2005 tehnyt uuden version. Tässä oli kuuleman mukaan käytetty koelschipinä— lasten puhallettavaa uima-allasta ja myyttiin liittyi myös väite että hän olisi itse myös maannut kyseisessä altaassa oluen kerätessä ilmaston villihiivoja… Urbain ei ollut vahvistanut oliko tämä tosiaan asian laita vaan oli hymyillyt vastaukseksi. Mielenkiintoinen kaveri, mystinen tarina ja mahdollinen rikkinäinen puhelin -efekti, who knows. Jokatapauksessa oli tämä siis varsin erikoisella— tavalla valmistettu 12 vuotta vanha lambic. Hiilihapoton, hapan ja hienon tasapainoinen olut, johon vuosien tuoma kypsytys oli tuonut mukaan vanhojen lambicien upeita ominaispiirteitä. Happamuus ja katkeruus kiemurtelivat hienosti muodostaen aromien harmonian. Toi mieleen esim. 10+ vuotta vanhat— 3 Fonteinen -oluet. Jälkimaussa oli jopa hunajan piirteitä. Tämä oli ikimuistoinen ja ainutlaatuinen olutkokemus.

Humalavetoisista— huiput tulivat vastaan Omnipollos Hattenissa mutta mainitsemisen arvoinen oli myös Duggesin ja nousussa olevan Cloudwaterin yhteistyö Pale Ale Pale Ale Pale Ale, joka edusti nimensä mukaista tyylilajia. Monesti hieman tylsähkösti ipojen/dipojen jalkoihin jäänyt tyyli oli tällä kertaa suhteellisen matalasta prosentistaan huolimatta ahdettu täyteen humalaa ja se lämmitti mukavasti, jopa hieman etäisesti muistuttaen Plinyn hienostunutta humalan poltetta. Stonen Go To IPAn tuoreehko purkki Berliinistä oli ihan OK, mutta ei kovin kummoinen, kuten ei myöskään aiemmin kokeiltu jenkkiversio samaisesta oluesta. Stonen Enjoy After 07.04.16 Brett IPA oli varmasti parhaimmillaan viime kesänä ja nyt brettan kuivuus oli äärimmäinen ja teki kyseisen oluen nauttimisesta haastavaa. Vielä kun Enjoy By -sarjaa saisi tänne vaikka Berliinin toimesta…

Puolalaisista porttereista— Porter WarmiÅ„ski jäi mieleen onnistuneena ja tyylikkäänä tyylilajinsa edustajana. Paahteisuus ja kroppa olivat hyvässä kunnossa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan (ei siis kaiken maailman mausteilla jenkkityyliin höystettynä) olut toimi mainiosti. Ehkä niissä puolalaisissa oluissa on sittenkin jotain perää vaikka paljon RB-hypetyksestä valitetaankin. Ruotsalaisen kulttipanimon Närken Stormakts -sarja on legendaarinen. Ruotsin maitokauppavahvuinen Stormakts Folk oli yllättävän tuhti ja tasapainoinen alhaisesta vahvuudestaan huolimatta. Ruotsin RB-listalla ykkösenä ja Imperial Stouteissakin hyvin sijoittunut— Kaggen! Stormaktsporter Börb’nåhallon oli koviin valtaviin odotuksiinsa nähden pienoinen pettymys. Tasapaino oli kyllä kunnossa ja vadelmat toivat laadukkaaseen portteripohjaan hienon lisän, mutta vanhaa kunnon Kaggenia on silti erittäin vaikea päihittää.

Perennialin Abraxas teki keväällä vihdoin tuloaan nettikauppoihin,— joten oli hyvä kaivaa kellarista parin vuoden ikäinen pullo kokeiltavaksi. Tuoksussa oli pippuria, chiliä, kanelia, suklaata ja kahvia. Maku oli ehkä liiallisen kanelinen ja piparkakkumainen eikä tarpeeksi pippurinen. Tasapaino oli upea mutta jouluinen makumaailma hieman häiritsi pidemmän päälle. Kahvia tarjoili Prairien Coffee Okie jossa jenkkityyliin oli täyteen ahdettu makumaailma bourbontynnyreillä jne. Makea ja dekadentti jälkiruokaolut. Jenkkityylinen oli myös Firestone Walkerin XX Anniversary Ale jossa oli perinteiseen tapaan sekoitettu panimon eri oluita, valtaosa panimon jättiläisstoutia Parabolaa. Tämä vuosikerta oli erittäin hyvä ja kokonaisuus oli tasapainossa ilman että Parabola löisi yli makeudellaan. Lopulta vielä kunniamaininnan saa St. Bernarduksen Abt 12 Oak Aged joka oli todella onnistunut versio klassikko-oluesta. Tynnyri oli sivuroolissa ja maussa oli mukana hunajaa. Toimii.

— 

Olutta ja sekalaista tavaraa

XX eli 20

De Struise Dirty Horse

Maitokauppavahvuista kaljaa

Bokkereyderiä pöytään

Kaunis asetelma

Munkkiolutta

—