Haastattelussa Karl Grandin Omnipollo
Olutpostin haastattelussa ruotsalaisen Omnipollon grafiikoista vastaava Karl Grandin.
”Sarjakuvien ihmeelliset maailmat kiehtoivat minua nuorena. Robert Crumbin, John Byrnen ja Jack Kirbyn kaltaiset tekijät kiinnostivat ja toivat eteeni kokonaisia uusia maailmoja. Yliluonnollinen ja Hieronymus Boschin surrealismi johtivat minut visionäärisen taiteen pariin. Esittelin töitäni kulttuuripiireille Tukholmassa ja kiinnostuin hyvin monenlaisista tavoista tehdä taidetta, ja tämä onkin pysynyt urallani selkeänä punaisena lankana.”
Grandin valmistui kuvataiteilijaksi Amsterdamin Sandberg Instituutista ja alkoi aktiivisesti laajentaa maailmankuvaansa. Hän liikkui ympäri maailmaa työstä ja näyttelystä toiseen ja matkusteli myös vapaa-ajallaan. Tämä vaihe päättyi Cheap Monday -vaatemerkin perustamiseen vuonna 2000. Grandin oli vastuussa brändin visuaalisesta ilmeestä neljän vuoden ajan, kunnes hän tapasi Henok Fentien Tukholmassa ja Omnipollon konsepti alkoi kehittyä. Omnipollo ei ole Grandinin ainoa työ. Hän on tuottelias myös itsenäisenä taiteilijana ja kiinnostunut erityisesti taitelijoiden yhteisprojekteista. Hän järjestää aktiivisesti näyttelyitä niin Ruotsissa kuin ulkomaillakin.
OMNIPOLLO
”Henokilla ja minulla synkkasi välittömästi. Ystävystyimme ja minulle tuli heti sellainen tunne, että tästä tulee vielä jotain suurta ja mielenkiintoista. Hänellä oli, ja on edelleen ainutlaatuinen kyky esitellä ideoita ja unelmia, joihin minun on helppo tarttua. Luotamme toistemme kykyihin ja vaistoihin.”
Yhteinen kiinnostus eri taidemuotoihin, muotiin ja musiikkiin yhdisti miehiä ja heidän unelmiaan.
”Esittelimme toisillemme itseämme kiinnostavia taidemuotoja ja teoksia ja tietenkin myös oluita. Oleellista oli löytää se, miksi joku teos tai olut oli niin kiinnostava tai hyvä. Meidän visiomme oli tehdä jotain aivan uutta ja ennenkokematonta. Tavoitteenamme oli luoda jotain sellaista, jonka haluaisimme itse ostaa tai kokea.”
Grafiikka- tai kuvaidea voi inspiroida oluen tai toisin päin, mutta toisen työhön ei yleensä puututa. Kokonaisuus saa muotoutua rauhassa ilman liikaa viilailua.
”Tiesin heti alusta lähtien, miten haluan työskennellä Omnipollossa ja Henok myös. Olimme ja olemme edelleen toistemme osaamisen suuria faneja. Työskentelemme itsenäisesti tahoillamme Henokin keskittyessä olueen ja minä taas kuvakieleen ja tilaan sen ympärillä. Emme tunne toistemme aloja tarpeeksi hyvin voidaksemme neuvoa toisiamme työn suhteen. Kahden lahjakkaan mielen yhteistyössä on erityisenlaista voimaa. Minua kiinnostaa käsitteiden haastaminen ja yritänkin olla välittämättä siitä, käsitelläänkö teosta tuotteena, esteettisenä taiteena, kuvanveistona vai kuvituksena.”
Grandin pitää olutpakkausta taidekanvaasina siinä missä taidemaalari kangastaan. Tilaustöiden ja oman taiteen luovan eron hän pyrkii pitämään prosessissa taka-alalla. Projektin pitäisi aina olla mahdollisuus kokeilla ja luoda jotain uutta. Projektit ruokkivat ja inspiroivat toisiaan ja niiden mukanaan tuoma energia välittyy teoksesta toiseen.
”Olut on kuluttajille enemmän kuin pelkkä juoma tai tarra pullon kyljessä. Se on kokemus, jonka äärellä voi rauhoittua ja keskittyä siihen mitä kädessä tai lasissa on. Maku ja alkoholi tuovat hetkeen omat mausteensa ja onnistunutta taide-esinettä
on mukava katsella ja hypistellä samaan aikaan.”
Omnipollon oluita pannaan ympäri maailmaa ja se merkitsee vaihtelevia pakkausmalleja ja kokoja, painotekniikoista puhumattakaan. Grandinin design pyrkii olemaan helposti sovellettavissa moniin olosuhteisiin, joten tuotteiden kuvamaailmassa tulee olla tarpeeksi soveltuvuutta ja väljyyttä.
”Haluan osallistaa katsojan tai oluemme juojan oman mielikuvituksen ikään kuin ehdottamalla hänelle asioita kuvituksen keinoin. Lopullinen tulkinta jää aina hänelle itselleen ja näin hänestä tulee myös yksi teoksen tekijöistä.”
Grandinin omia esikuvia kuvataiteen alalla ovat alussa mainittujen lisäksi mm. Paul Laffoley, Hilma af Klint, Leonora Carrington and Rick Griffin.
“Pidän myös nykytaiteesta ja tällä hetkellä minua kiinnostaa erityisesti japanilaisen Tetsunori Tawarayan taide”
Pienpanimoalan uhmakas ja monesti totutuista säännöistä piittaamaton suhde olemassa olevien teosten lainaamiseen tai suoraan kopiointiin saa Grandinin mietteliääksi.
”Nykyinen vallalla oleva pienpanimo-”skene” lainaa asenteessaan paljon parinkymmenenvuoden takaisesta fanzine-kulttuurista, jossa leikkaa ja liimaa -periaatteella väännettiin punkhenkisiä julkaisuja elokuva ja musiikkidiggareille
tekijänoikeuksista piittaamatta. Niillä ei yleensä tehty rahaa ja ne olivat sämplättyä ite-taidetta siinä missä hiphopkin. Itseäni hiukan häiritsee runsas nimiväännösten käyttö, koska se on tehokeinona nopeasti kaluttu loppuun. Monet panimot näyttävät elävän meemien, median viihdeuutisten, maailmantapahtumien ja uutisten ristiaallokossa nimetessään oluitaan. Halutaan olla ajankohtaisia ja hauskoja. Taiteessa on vaikea välttää lainatun ja opitun kulttuurisymboliikan
käyttöä. Niiden avulla me luomme omaa todellisuuttamme ja maailmankuvaamme. Kiinnostavalla tavalla tehtynä se toimii vahvana viestinä, mutta valitettavan usein lopputulemana on vain huono ja tylsä vitsi.”
“Toivottavasti näemme tulevaisuudessa uudenlaisia taiteellisia lähestymistapoja ja konsepteja, jotka nostavat pienpanimo-oluiden visuaalista ilmettä yhä korkeampiin
sfääreihin. Parhaimmillaan tämä haastaa myös oluentekijöitä entistä parempiin suorituksiin.”
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 3/2021.
Teksti: Mikko Hentunen
Kuvat: Karl Grandin
