Fiilisten vuoristorata Virossa kaikilla herkuilla ja ilman

Hyvin alkoi virkistysmatka Viroon huonosti nukutun yön jälkeen. Ottaessamme pöytää laivan ravintolassa tönäisee tyyppi meidät syrjään ja iskee ahterinsa tuolille. Tuolille, johon olemme asettautumassa.

No mitäpä tuosta. Ravintola täyttyy, onhan perjantai-iltapäivä. Paikalle saapuu poikien tai oikeastaan lasten jalkapallojoukkue, jolla on turnaukset mielessä. Hauskaa ja desibelirikasta porukkaa. Varsinkin kun joukkueen sokerihumala lisää volyymia siihen tahtiin, että suuntaan hytti ostoksille infoon ja sieltä pyöreäikkunaiseen hyttiimme, jossa sänky odottaakin omijaansa.
Vaatteet pois ja tutumaan. Hieman outo haju häivähtää nenässä, mutta väsymys vie vallan. Vaimo lähtee tax free -myymälään tuoksuttelemaan hajuvesiä koronamaskin läpi. Tuo mukanaan oluen. Juon sen. Arvosteluna jotta hyvää oli.
Jonkin ajan kuluttua luonto kutsuu, joten pois peiton alta ja asialle. Ovi auki ja naamariin tärähtää aivan järkyttävä haju! Oksennuksen haju. Turha enää vaihtaa hyttiä, kun on jo kamat levällään ja kohta perillä, joten ovi ja turpa kiinni. Jälkimmäinen kyllä aukesi, kun kerroin tapahtuneesta Eckerön infossa, jossa tiskin takaa vastauksena saan neuvon; ”Olisit tullut kertomaan”. Tästä jäi fiilis, että oliko tuo dunkkis jotenkin meidän vika? Mieli on silti iloinen ja täynnä lapsenomaista optimismia. Myös kokemuksen mukanaan tuomaa tietoa, että suunta voi tästä olla enää vain ylöspäin!

Ja ylöspäin mennäänkin kovaa vauhtia. Päätimme nimittäin vierailla pitkästä aikaa Uba ja Humal Taproomissa jonka aikaisemmin omistivat mm. Tanker-panimosta tutut Jaanis Tammela ja hänen ihana vaimonsa Armi. Nyt on paikkaa uusittu, mutta henki on sama. Kysyttäessä mitä uutta on tapahtunut, saamme vastauksena;

”Haluamme, että asiakkaamme viihtyvät myymälässämme ja taproomissamme ja siksi olemmekin uusineet koko sisustuksen. Koska pandemian aikana monet asiakkaistamme eivät päässeet käymään meillä, avasimme verkkokaupan www.ubajahumal.ee, joka toimittaa tuotteita kaikkialle EU:hun. Omistajia on nykyään kaksi: ensimmäinen perustaja Tanel Nurmeots, joka nykyään omistaa myös Lehe-panimon ja toinen on Priit Järve, joka on kansainvälisten käsityöoluiden maahantuoja. Tanker Breweryllä ei tosiaan ole enää yhteyttä sillä omistajien vaihto tapahtui vuonna 2020.”

Maistelimme mm. Lehen panimon #NoWar Session IPAa. Ostamalla oluen tuet ukrainalaisia pakolaisia. Lehe-panimo lahjoittaa 30 % tämän oluen tuotoista ukrainalaisten pakolaisten hyväksi!
Myös Põhjala panimon Stout ja Tankerin Sour upposivat pieninä annoksina sangen muikeasti.

Uba ja Humal taproomin laadukas olutvalikoima myös hyllyissä

Yksi tapa auttaa on olut!

Ja sitten syömään. Uba ja Humal taproomin vieressä sijaitsee lähes legendaarinen Moon-ravintola. Ensimmäinen vierailuni ravintolaan oli noin viisi vuotta sitten Tallinnassa toista asuntoaan pitävän muusikko Ilkka Alangon ja hänen paikallisten ystäviensä kera. Seuraavan kerran noin kaksi vuotta sitten Tallinn Craft Beer Weekend -porukoiden kanssa ja nyt menossa kolmas kerta joka toden sanoo. Ja hyvin sanookin. En mene syvemmälle euforiselle syöntipuolelle, mutta pari olutta tuli maisteltua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mahat täynnä ja mieli iloisena lähdimme kävelemään vanhan kaupungin halki. Silmään pistää Nimeta baarin kyltti, jossa mainitaan 50 oluen valikoima. Mikään varsinainen oluthuone ei ole kyseessä, mutta monta kertaa paikan ohi kulkeneena päätimme tutustua paikkaan ja sen tarjontaan. Ei olisi pitänyt sillä hyvä fiilis laski välittömästi.

Ensin ”palvelemaan” saapui nuori neitonen, jolta tiedustelin englanniksi; “You advertise outdoors that you have 50 different brands of beer. May I see your beer list please?” Tyhjä katse muuttui hätääntyneeksi, jolloin hän haki paikalle vanhemman partasuisen mieshenkilön. Ehkä vielä paikan omistaja. Esitin hänelle saman kysymyksen ja sain vastaukseksi vahvalla eestin kielellä murretun vastauksen ”Suomeksi”
”Sinun enklanti olla tääsi p*ska. Puhu sine minulle Soomi kieli.” Tyrmistyin kerralla, sillä tähän päivään saakka ei kukaan palveluammatissa toimiva ei ole käyttäytynyt näin. Eikä oikeastaan kukaan muukaan. Toistin kysymyksen suomeksi, jolloin hän osoitti repaleista listaa, jossa oli muutama bulkkiolut. ”Valitse näistä”, tokaisee tämä palveluammatin irvikuva enemmän kuin tylysti. Valitsin hämmentyneenä New England IPAn. Lisää ei todellakaan tehnyt mieli.
Poistuessamme annoin tälle itseään täynnä olevalle asiakaspalvelijalle Olutposti-lehden ja kiitin ystävällisesti hymyillen. Sinänsä vierailu meni hyvin sillä sainhan sangen uniikin kokemuksen, sekä mainion aiheen kirjoittaa tässä kokemuksestani. Karttakaa todellakin tätä paikkaa! Varsinkin palvelun takia. Muutenkin sangen suttuinen tila ja kaukana tasokkaasta olutpaikasta tai ravintolasta yleensä. Hieman jäi keljuttamaan moinen käytös, mutta nopeasti tällaiset menee ohi sillä en mieti näitä todellakaan pitkään.

Paljon luvataan mutta vähän annetaan.

Paskin palvelu 2022 -kilpailun voittaja heti alkuvuodesta. Tuskin tarvitsee muiden osallistua.

Vielä voisi maistaa yhdet. Hotellin vierestä löytyy Pööbel-niminen paikka, josta ei ulos näe onko auki vai kiinni. Auki on ja eteemme avautuu tyylipuhdas oluthuone lukuisine hanoineen kattavalla juomalistalla. Iloinen ja tällä kertaa todellakin kohtelias tarjoilija saapuu pöytään lähes välittömästi. Valitsen listalta paikallisen panimon session IPAn. Huomaan myös kattavan rommivalikoiman. Siinäpä tilaisuus nasauttaa kiduksiin illan viimeinen ennen nukkumaan menoa.

Mutta jotain outoa on ilmassa, tai oikeastaan baaritiskillä. Koetan tilata mutta ohitseni huudellaan tilauksia, joita sitten palvellaan ensimmäisenä. Viereeni saapuu nuori nainen, joka kysyy: ”Voinko tilata ensin, kun minulla ei ole kuin yksi tilaus? Totean saman. En jaksa enää seisoa vaan menen istumaan ja odottamaan kunnes hässäkkä on ohi. Uusi yritys mutta sitten alkaa taistelu kassakoneen kanssa, kun tilauksia laitellaan ruutuvihkosta koneeseen. Eli takaisin istumaan ja ihmettelemään että WTF?  Tällöin pöytäämme lähestyy nuori naishenkilö, joka sanoo seuranneensa yritystäni tilata. Kertoo olevansa töissä paikassa, mutta nyt vapaailtaa viettämässä. Hän tiedustelee mitä haluaisin ja pyytää anteeksi palvelun hitautta.
Sanon hänelle, että tällaisissa tilanteissa suhtaudun kaikkiin tapahtumiin kuten elokuvaan. Ulkoistan itseni tilanteesta ja katson sitä kuin olisin keskellä elokuvaa. Näin huonompikin tilanne muuttuu huvittavaksi. Kaikki nauravat.

Pööbel ja pelastava enkeli vastapäätä valkoisessa villatakissaan.

Kattava juomalista on talon ylpeys.

Näin meni ensimmäinen ilta Tallinnassa. Toisesta päivästä en taida kirjoitella mitään. Tatuoinnin otin Pintres Party for Ukraine tapahtumassa Bad Pen Pal tatuointiliikkeessa joka on muuten hieman vaikea löytää. Kysyessäni miksi ovessa tai muualla ei ole mitään itse liikkeestä sanoo paikan omistaja, että tämä ei ole ”kadulta tatuoitavaksi” tyyppinen paikka vaan vakavasti otettava studio joka pitää löytää.  Fotografiskassa käytiin ja illalla heitin Hell Huntissa hetulaan ravintolan oman helles-oluen. Tämä on muuten vakiopaikkamme ja omaa myös hyvän olutvalikoiman.

Bad Pen Pal tattoo studion Matt on juminut Tallinnaan. Jo 9 vuotta Australian mies laittanut mustetta paikallisten sekä muutamien turistien ihon alle. Tällä kertaa käteen laitettiin sotaa vastustava kuva.

Teksti ja kuvat: cyde