Eräsmies: Eräsmies – Panimokierros Honkavuoren panimolla

Kävin kesällä piipahtamassa paikallisessa pienpanimossa, joka on ollut toiminnassa vasta vuodesta 2015 ja ensimmäiset oluet pullotettiin 2016. Tuore tapaus siis mutta en ollut saanut aikaiseksi käydä paikan päällä, sittemmin siihen tuli mahdollisuus kun muutettiin perheen kanssa kiteeltä joensuuhun. Panimo on aloittanut vahvasti ja se nappasi pronssia Suomen paras olut 2018 kisoissa vehnäolut heilillä 6,6% ja kultaa tuli vehnäolut valolle vuonna 2017 ja double bock vetäisi sieltä hopea sijan, ei hullummin aloittelijoilta. Panimoa pyörittää kaksi yrittäjää Jani Honkanen ja Ville Vuorio

Puoti on pieni mutta kaikki tarvittava löytyy.

Yrittäjät kutsuvat itseään panimotohtoreiksi johtuen siitä että molemmilla on tohtorin tutkinto. Jani opiskeli biologiaa Joensuussa 90-luvulla ja väittelin tohtoriksi ekotoksikologian alalta, Ville— taasen väittelin rupiliskon luonnonsuojelubiologiasta. Mikä kumma sai miehet lähtemään oluen pariin? Ville valisti asiaa että ajatus lähti joensuulaisesta ravintola jokelasta, jossa jani 2009 kysyi että perustetaanko panimo? Sehän oli vain laittaa kättä päälle ja tässä ollaan. Kaverukset hankkivat alan kirjallisuutta ja tekivät yli 100 kotiolutta harjoituksen vuoksi. Ville valisti että hänen olut kokemus juontaa jo kaukaa kun hän teki alle kouluikäisenä mummon kanssa sahtia, tätä eräsmies arvostaa kovasti. Valitettavasti Honkavuoren panimolta ei saa sahtia mutta toivossa on hyvä elää.

Noh otin ja kävelin paikan päälle katsomaan minkälainen pytinkin se oikein on. Ulkoasu on varsin tehdashallimainen joten panimo meinasi kadota vähän katukuvaan mutta sieltä se vain löytyi. Lampsin suoraan sisään puotiin joka oli vastikään perustettu, siellä olikin ihmistä ihan jonoksi asti. Odottelin tovin ja tutkailin myymälän valikoimaa mistä tarttuikin mukaan loppujen lopuksi olutlasi honkavuoren logolla mukaan.

Olutpuoti auki keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 12-17.

Toinen panimotohtoreista, Juho-Ville Matti Vuorio lähti esittelemään minulle panimon tiloja. Vetäisin niskaan tutkijan takin sekä muovipussit kenkien päälle ja lähdin kohti panimon uumenia. Puhuttiin viime vuoden tuotantomääristä (2016) jolloin panimo linkosi 51,000 litraa mutta kapasiteettia olisi vaikka kolminkertaistaa se. Panimolta kuitenkin löytyy 10kpl 2000litran käymistankkia eli pienpanimoksi ollaan lähdetty aloittamaan valmiiksi riittävän suurella laitteistolla. Yrittäjät olivat laittaneet parikymmentä tarjouspyyntöä pitkin maailmaa ja hyvin äkkiä kävi selväksi että kiinasta ne laitteet on hommattava. Sikaa säkissähän ei kannata ostaa tällaisissä asioissa vaan laitteistot käytiin katsomassa paikan päällä elokuussa 2015 ja jokunen kuukausi myöhemmin sieltä saapuikin sitten kaveri ne asentelemaan.

Siellä sitä herkkua muhii!

Pullotus laitteisto taasen on hankittu italiasta ja se näyttikin ainakin omaan silmään vallan pätevältä laitokselta, moneen pienpanimoon verrattuna melkoisen isoltakin. Laite sinkoaa pulloja tunnissa vähän päälle tuhat. Kysyin lämpimikseni että tuleeko tuollaisiin laitteisiin helposti vikoja, ei kuulema ja vaikka tulisikin niin osa niistä saadaan korjattua laitteessa olevalla etäyhteydellä suoraan valmistajiin. Eräs saksalainen toimittaja oli tuumaillut tuosta laitteesta että se on pullotuslinjastojen mersedes, pitää se silloin hyväksi uskoa.

Pullotuslinjasto.

Panimo pelittää muuten tuulisähköllä!

Huomasin että varastotila, niin kuin monilla muillakin panimoilla on verrattain pieni joten tetristä saa pelata eurolavojen kanssa kun kuorma lähtee liikenteeseen. Panimo itsessään on muutenkin kompakti mutta kaikki laitteet on sinne tehty mittatilaustyönä joten tehokas tilankäyttö ratkaisee paljon.

Kierroksen ohessa silmiini pisti puinen tynnyri ja pakkohan se oli udella että tuleeko tynnyrikypsytettyä olutta valikoimiin, siinä harvoin voi mennä vikaan. Panimotohtori valisti että joensuuhun vasta avatussa gastropub vispilänkaupassa on tynnyri kypsymässä. Kysyin että nähdäänhän jatkossakin tynnyri olutta ja vastaus oli että todennäköisesti, lupaavaa viskin aromia oli ainakin jo alustavissa kokeilluissa irronnut. Samalla tuumailin että onkohan miten vaikeaa noiden tynnyreiden hankinta mutta tuntuu noita maahantuojilla olevan, Amerikassahan on ihan säädös että viskille pitää aina olla uusi tynnyri joten sieltä luulisi saavan kerran kertakäyttö kulttuuri voimissaan.

Tynnyri kypsytetty olut on parasta.

Maltaistakin puhuttiin ohimennen että hyvä että suomeenkin putkahtelee pikku hiljaa uusia mallastamoja ja panimo käyttääkin vain suomalaista viking malttia. Käydessäni tätä keskustelua kävin kurkkimassa keittopatojen sisälle siiviläpohjia ja haravasekoittimia ihmetellen ja tutkimassa muutenkin uuden karheana kiiltelevää laitteistoa. Se on kyllä hieno nähdä isoja laitteita, kauhulla vaan ajattelen niiden pesemistä minkä voin kokemuksesta kertoa että aivan perseestä.

Honkavuoren olutlasi lähti matkaan.

Sitten alettiin jo hiipiä takaisin kohti olutpuotia mistä tuli puheeksi että joensuussa on vieläkin ihmisiä jotka ei ole honkavuoren panimosta kuulleet mutta kyllä tuon kioskin avulla lähtee sana kiertämään. Tuumailin että kyllä se kohta tietoisuuteen nousee, olihan tuossa taannoin radio rexin haastattelukin jossa Ville edusti. Olin kuulema ensimmäinen ihminen joka on maininnut edes kuulleensa sen ja lohdutin mies poloista että hyvin se haastattelu meni.

Tuumailtiin samalla etiketeistä että ne on hyvin selkeät ja tunnistettavissa. Ne tekeekin ihan ammattilainen; Jusa Hämäläinen joka työskentelee Karjalainen lehdessä visuaalisen toimituksen esimiehenä, osaamista siis on.

Eipä siinä, about tunnin kierros tuli tehtyä ja kaikkea kivaa nähtyä. Mukaan nappasin myös päkin olutta minkä sai mukaan näppärässä kuljetusyksikössä. Käykäähän piipahtamassa panimon shopissa tukemassa paikallista panimoa, varmasti löytyy olutta joka janoon.

Panimo Honkavuoren sivut