Brädi ja räppijuomien lyhyt oppimäärä
Pitkä huikka ruskeaan paperipussiin kääritystä litraisesta olutpullosta ja savumuurin takaa mantranomaisesti huudettuja termejä kuten homie sekä esé.
Vaikka ensilukemalta kuvailtu tilanne voisi olla mistä tahansa 90-luvun alun amerikkalaisesta gangsta rap -videosta, niin todellisuudessa savuvana sekä oluen tahrimat kengänjäljet vievät meidät milleniumia jo kuumeisesti odottavaan Lahteen. Lahtea pidetään nykyään yhtenä Suomen suurimmista hip hop -kaupungeista, jota on niin kutsutun ”kokoomusräpin” takia helppo vihata. Kulttuurin juuret ovat kuitenkin syvällä radiomastojen alla, sillä kaupungin rap-historia ulottuu edellisen vuosituhannen viimeisiin pisaroihin. Juuri siihen kuvaan, jonka alussa maalasin.
Kotona
Brädi, syntymänimeltään Kari Härkönen, muistaa tuon ajan hyvin, sillä mies on ollut alusta asti mukana rakentamassa lahtelaista hip hop -kulttuuria. Hän on perustanut vuosituhannen vaihteessa 5th Element -kollektiivin, toiminut mm. Cheekin tuplaajana sekä yhtyetoverina Herrasmiesliigassa ja siinä samalla luonut menestyksekästä soolouraa.
”Muistan toki sen ajan. Pakko tosin myöntää, että olin suhteellisen vanha, kun aloin pyörimään kaupungilla. Olen aina ollut kiltti kaveri ja kivenkovana urheilujätkänä olin vannonut naapurin Einarin kanssa valan, ettei me ikinä kosketa tupakkaan tai alkoholiin. Toisin siinä kuitenkin sitten kävi. En kuitenkaan ikinä lähtenyt mukaan niihin kännitappeluihin, vaan enemmän hain vaikutteita vaatetuksen ja tyylin kautta. Kyllähän päämäärä oli se, että videoista ja lehdistä opittu kuvasto olisi mahdollisimman autenttista. Ennen nettitilausaikaa se ei ollut ihan niin yksinkertaista”, Härkönen nostalgisoi.
Vaikka muoti on muuttunut ja pariin otteeseen kiertänyt jo kehänsä ympäri näiden vuosikymmenten aikana, niin varhaiskeski-ikäisen artistin kiinnostus tyyliä kohtaan ei ole hiipunut.
”Kyllä sitä vieläkin tulee seurattua tarkasti, että miten maailmalla pukeudutaan. Nyt on tosin jo oma tyyli löytynyt, nuorempana sitä tuli hairahdettua varmasti joka ikiseen villitykseen. Tai klassikkoon”, Brädi pohtii jaloissaan pakasta vedetyt Air Jordan 13 He Got Game -koripallotossut.
Mä tarjoon
Hip hopiin on aina kuulunut vahvasti kuningas alkoholi, niin laskinpa meille keskustelun liukastajaksi hanasta oluet: Mahtaja on Ruosniemen ja Hiisin yhteistyön hedelmä, Suomen ensimmäinen kaupallinen malt liquor. Mallaslikööri siis suomeksi. Malt liquor assosioituu vahvasti amerikkalaisten rap-videoiden luomaan maailmaan. Varsinkin 80- ja 90-lukujen taitteeseen, aikaan ennen kuin usein kovin köyhistä oloista ponnistaneet artistit olivat tienanneet tarpeeksi rahaa ostaakseen laadukkaampia juomia. Olde English 800 ja Colt 45 eivät olleet vielä vaihtuneet Hennessyn tai Cristalin litkimiseen.
Brädi ei kuitenkaan ole köyhistä oloista tai joutunut räppäämisen ohella myymään huumeita pärjätäkseen kaduilla, mutta malt liquor on miehelle kuitenkin tuttu juoma. Tosin vain taivaskanavien ja lehtikuvien välityksellä, sillä koto-Suomessa kiskottiin litraisia Karhu-pulloja, jotka osa vielä kääräisi Alkon ruskeaan paperipussiin – ollakseen pykälän lähempänä gangsta’s paradisea.
”Eihän siinä teiniporukassa kukaan tiennyt oikeasta köyhyydestä mitään. Toki joillain oli kehnommat kotiolot kuin toisilla. Suomessa on kuitenkin toimiva turvaverkosto verrattuna Yhdysvaltoihin. Yhteiskuntiemme välillä on järkyttävän iso ero. Harvoin kuitenkaan teineillä on isoja summia rahaa, joten siinä mielessä nuo litran lekat olivat kustannustehokkaita. Sekä näyttivät tietysti hyvältä. Ehkä on kuitenkin vain positiivinen asia, että ne tosi vahvat (usein lähemmäs 10%, toim. huom.) malt liquorit eivät ikinä rantautuneet Suomeen. Olisi monella voinut lähteä laukalle jo nuorella iällä”.
Sanavalinta herättää huomioni. Jos alkoholinkäyttö oli nuorena hallinnassa, niin eikö se enää sitten ole?
”Meidän porukka oli aina tosi fiksua dokaamisen kanssa, eikä juuri koskaan sattunut mitään pahoja ylilyöntejä. Myös myöhemmällä iällä se läträäminen on pysynyt hanskassa, sillä siitä tuli nopeasti jopa noloa, kun eräät artistit nousivat lavalle ympäripäissään. Ikävä kuitenkin myöntää, mutta tässä viime vuosina muutamia hälyttäviä tapauksia on ollut lähipiirissä. Homma ei ole enää kaikilla täysin hallinnassa”, Härkönen aprikoi selvästi vakavammalla äänensävyllä.
Brädi ei osta ajatusta siitä, että nimenomaan hip hop olisi se musiikkigenre, jossa päihteiden rooli on dominoivin. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin myöntää, että ”syrjäytymisräpin” puolella pahoinvointi ja sekakäyttö ovat tärkeä osa kyseisen alagenren identiteettiä. Onko se miten laskelmoitua, siihen hän ei halua ottaa kantaa.
Kato mun käteen
Tottumiskysymys Brädille on ollut myös olut, sillä hän myöntää, ettei aikoinaan välittänyt sen mausta juurikaan. Kuten moni ikätoveri, hän aloitti varovaiset alkoholikokeilunsa siiderillä, lonkerolla ja kotiviinillä.
”Sitten kun ne litran bisse -kuvastot (yhdysvaltojen 40 oz -pullot ovat tosin tilavuudeltaan 1183 millilitraa, toim. huom.) alkoivat leviämään kaveriporukassa, niin pakkohan se oli opetella tykkäämään oluesta. Olen kuitenkin ollut aina vietävissä ja ottanut mallia omista idoleista”, kohta nelikymppinen artisti muistelee huvittuneena nuoruusvuosiaan.
Nykyään Brädi tunnustautuu olutmieheksi ja nauttii myös pienpanimotuotteista. Keikkamatkoilla hän onkin huomannut, että käsityöläisoluita on tarjolla ihan eri lailla kuin joitain vuosia takaperin. Yksittäisiä suosikkeja hän ei suoralta kädeltä osaa sanoa, mutta kiinnostusta aiheeseen selvästi löytyy.
”Tykkään kyllä maistella erikoisempiakin oluita reissuilla. Makumatkailuahan sekin omalla tavallaan on”.
Raideriin Härkönen ei kuitenkaan ole vielä pienpanimo-oluita lisännyt, sillä omien sanojensa mukaan hän on hyvin jalat maassa -tyyppi, eikä halua liikaa vaikeuttaa keikkajärjestäjien tai klubien elämää.
”Olen kyllä miettinyt, että pitäisikö tarkemmin määritellä, että mitä se takahuonetarjoilu on. Voisi vaikkapa jotain lahtelaista juomaa olla tarjolla. Pidän muutenkin Lahen lippua niin korkealla. Nyt meillä on yleensä jotain kirkasta, jotain punaviiniä, jotain olutta sekä lonkeroa. Lonkeron pitää aina olla sitä aitoa ja oikeaa”, räppäri naurahtaa.
Kysyessäni pienpanimo-oluen asemasta hip hop -kulttuurissa, Härkönen vastaa empimättä sen olevan olematon. Paperi T ja Brädin Lahti United -bändikaveri Kike ovat ainoat nimet, jotka nousevat keskustelussa edes jollain tavalla esille.
Jos ei olut, niin mikä sitten?
”Vodka, se on pysynyt pinnalla pitkään”, Brädi sanoo. ”Hennessyä juodaan edelleen paljon. Sitten räppäreille brändätyt juomat näyttävät kiinnostavan. 50 Cent, Yelawolf, Sean Combs ja pari muuta. Samat juomat maistuvat miltei järjestään niin kotimaisille kuin ulkomaisille esiintyjille. Se on hellyttävänkin yhteneväistä. Halvasta kaljasta siirryttiin aikoinaan Hpnotiqin kautta Hennessyyn ja nyt juodaan erilaisia premium-viinoja. Siinäpä se yleismaailmallinen juomajana oikeastaan on”.
Lämpöö
Kuten alussa mainittua, Kari Härkönen on tehnyt parikymmentä vuotta yhteistyötä Cheekin kanssa ja vaikkei viimeisinä vuosina ollutkaan Jare Tiihosen kokoonpanossa täyspäiväisenä jäsenenä, niin silti mies on päässyt kokemaan jotain ennennäkemätöntä. Cheekin ja vaikkapa Elastisen menestykset ovat nostaneet rimat niin korkealle, ettei niihin välttämättä enää kukaan yllä.
”Cheekin keikoilla meininki oli kaikin puolin isompaa. Jopa niin isoa, että ei Suomessa kukaan pysty tekemään isommin. Ja nyt kun moni muukin artisti on uskaltautunut stadioneille, niin kyllä se on lopulta pois klubien asiakasmääristä. Se on harmi. Yleisö janoaa megakonsertteja, eikä se peruspuurtaminen kiinnosta”.
Spektaakkelinomaisuus näkyy myös siinä, että konsertit ovat kasvaneet ja artistit vaurastuneet. Brädin mukaan nykyään Suomessakin tietyt esiintyjät osaavat nykyään vaatia takahuoneeseen tarjolle muutakin kuin salkkulageria ja Koskenkorvaa.
”Jarella on oma makunsa, hieman kalliimpi. Vodka sielläkin on isossa roolissa. Toki sitten shampanjat sun muut. Itsellä jää tosin kuplivat juomatta”, Härkönen myöntää ja ottaa viimeisen huikan pienestä oluestaan. Auton rattiin kun pitäisi kohta istahtaa.
Muutenkaan miehen juomamäärät eivät ole suuria, sillä lavalla pitää suoriutua ammattilaisen ottein, eikä keikkojen jälkeiset bileet ole enää jokapäiväistä herkkua.
”Ilmaista viinaahan on aina tarjolla. Se on selvä. Keikkoja on kuitenkin niin paljon nykyään ja kilometrejä jo sen verta mittarissa, että ei vaan pysty enää. En tulisi selviämään niistä krapuloista”, räppäri parahtaa haastattelun loppukaneetiksi.
Teksti ja kuva: Teemu Lahtinen
Info
Brädi – singlejulkaisut:
Mä Tarjoon (feat. Illi) (2010)
Kuka Hän On (2010)
Susijengi 2.0 (feat. Timo Pieni Huijaus, Brädi, Uniikki) (2012)
Lämpöö (feat. Redrama) (2012)
Happee (feat. Illi) (2012)
Yksi Ja Ainoa (feat. Sami Saari) (2013)
Kotona (feat. Panu Willman) (2013)
Uimaan (feat. PistePiste) (2014)
Hätähuuto (feat. Toni Wirtanen) (2014)
Aamupala (feat. Nikke Ankara) (2014)
Mestariteos (feat. Archie Cruz) (2015)
Kombo (feat. Evelina) (2016)
Kuningas (feat. Raappana) (2016)
Saturnus (feat. Illi) (2016)
Westside Story (feat. Kasmir) (2017)
Nelostie (feat. Juha Tapio) (2017)
Joutsenet (feat. Irina) (2018)
Faija (2018)
T-Paita (feat. Frans Harju) (2019)
Pakomatka (feat. Redrama) (2019)
Brädi – albumit:
Repullinen Hiittiä (2010)
Näis Kengis (2012)
III (2014)
5th Element – albumit:
I (2002)
Kakkonen (2004)
2,8‰ (2005)
Herrasmiesliiga – albumit:
Herrasmiesliiga (2006)
Artikkeli on julkaisu Olutpostissa keväältä 2019. 3.1.2020 loppuun lisätty info osio.